perjantai 15. joulukuuta 2017

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ja voittaja

Hieman yllättäen innostuin lukemaan tämän vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaita oikein urakalla. Lainasin ja luin nämä oikeastaan heti, kun ehdokkaat julkistettiin. Oli mielenkiintoista lukea tämän hetken puhutuinta kotimaista lastenkirjallisuutta, vaikka mielipiteeni kyseisestä kirjapalkinnosta hieman ristiriitainen onkin. Siitä viis, oikein hienoja kirjoja, joista voiton vei Sanna Manderin upea Avain hukassa. Paljon onnea voittajalle!

Aiemmin olen lukenut ja blogannut Riikka Ala-Harjan Kahden maan Ebban ja lukuun on pian tulossa Jukka Behmin Pehmolelutyttö. Muista arviot tässä alla.

IMG_0804

Sanna Mander: Avain hukassa, S&S 2017
Sivut: 41 numeroimatonta sivua
Kirjastosta

Aloitetaan voittajasta! Sanna Manderin hieno Avain hukassa voitti Finlandia-palkinnon ja mielestäni ansaitusti. Avain hukassa kertoo taitavasti erilaisista ihmisistä, erilaisuudesta ja siitä, kuinka kaikki voivat kuitenkin asua sulassa sovussa vaikka samassa kerrostalossa. Kerronnassa on käytetty kivasti riimittelyä ja kuvitus on värikästä, hyvin kirjan tunnelmaa välittävää. Kirja on mitä mainioin lapselle, mutta onnistuu myös ilostuttamaan aikuista lukijaa esimerkiksi tarinaan ja kuviin kätketyillä kirjallisilla viittauksilla, jotka saattavat taas lapsilukijalta mennä ohi. Mander käyttää kirjallisia viittauksia muuten taitavasti niin, että ne ilostuttavat ja tuovat tarinaan kivan lisän, mutta tarina ei jää vajaaksi, vaikka ne menisivät ohi. Lastenkirjojen tarinat eivät mielestäni saa nojata viittauksiin, joita ainakaan pieni lapsi ei luultavasti ymmärrä.

En ihastunut kirjaan ensi selailulla, sillä halusin vierastaa kuvitusta ja riimittelyä. Mutta kun oikeasti luin kirjan, niin pidin siitä tosi paljon. Mitä pidempään olen saanut lukemaani sulatella, sitä vakuuttuneempi olen. Tässä on lastenkirja, joka on samaan aikaan kivan rempseä, humoristinen, hauska ja syvällinen. Suosittelen ihan kaikille. Ei huono juttu, että tämä varmaan löytyy monen lapsen joululahjapaketista.




IMG_0802

Kaj Korkea-Aho & Ted Forsström: Viraalit nerot (ZOO! #1), Otava 2017
Suomentanut: Laura Beck
Sivut: 204
Kirjastosta

En olisi varmaan lukenut tätä, ellei Suketus olisi kirjoittanut kirjasta blogissaan ja ellei kirja olisi ollut Finlandia-ehdokas. Ennen kirjan lukemista olin kuullut, että kirja sopii jatkoksi Neropatin päiväkirjoille ja pohdinkin, voisiko tätä vinkata alakoululaisille. Lukemisen jälkeen allekirjoitan vertauksen Neropattiin, mutta alakoululaisille en tätä tarjoaisi. Sen verran hormonihyrriä kirjan päähenkilöt ovat, että jutut taittavat enemmän yläkoululaisille sopiviksi.

Kirja kertoo yläkoululaisesta pojasta, jonka paras kaveri muuttaa toiselle puolelle maapalloa. Kerronta tapahtuu sähköpostein, joissa päähenkilö kertoo kaverilleen uusimmista käänteistä koulussa ja koulukavereiden keskuudessa. Kirjaan on hyvin tavoitettu yläkoululaisten maailma, joka pyörii pitkälti koulun ja kavereiden ympärillä. Kirja onnistuu nostamaan myös tärkeitä aiheita esiin, vaikka humoristinen onkin.

Mutta mielestäni kirja on pahasti ajasta jäljestä sähköposteineen, mikä ei oikein toimi edes ironisessa mielessä. Youtube on iha hyvä, mutta WhatsApp ääniviesteineen ja Snapchat olisivat tuoneet vähän enemmän uskottavuutta. Myös nuorten suuhun laitetut ilmaukset tuntuivat osittain kivikautisilta. Ei ainakana oma teini-ikäinen siskoni enää moisia käytä.

Suosittelen Neropatin päiväkirjoista pitävälle tai hauskaa nuortenkirjaa etsivälle.




IMG_0808


Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia, Otava 2017
Sivut: 80
Kirjastosta


Mauri Kunnas on syystä yksi tunnetuimpia ja rakastetuimpia Suomalaisia kirjailijoita, jonka kirjoja luetaan vuodesta toiseen. Muistan Kunnaksen kirjat omastakin lapsuudestani. Suosikkini on Suomalainen tonttukirja, josta viime jouluna kirjoitin. Koiramäen Suomen historia, joka oli Finlandia-ehdokkaana, taasen pääsi yllättämään - nimittäin olemalla harvinaisen kuivakka ja maistumalla Suomi sadalta, rahastukselta.

Kirja kertoo Suomen historian päävaiheista ja tunnetuimmista henkilöistä 1500-luvulta 1800-luvulle. Idea on tottakai hyvä, mutta toteutus ja näkökulma tylsän turvallisia. Olisi luullut, että Kunnaksella on muutakin annettavaa kuin hallitsijat, vaan ei. Ja hei, missä kaikki historiamme naiset? 

Kunnaksen kirjat ovat mielestäni hyvä yhdistelmä tietoa ja huumoria, mutta tämän teoksen hauskuus jäi vähäiseksi. Muutama hyvä vitsi, mutta muuten sai lukea melko tuppisuuna, kun ei vain naurattanut.

Lienen vähän turhan kriittinen, koska olen tottunut Kunnakselta parempaan. Nyt ei osunut eikä uponnut. Onneksi olen kuitenkin kuullut lasten pitävän tästä paljon, joten kirja kuitenkin toimii siellä, missä sen pitääkin. Vaan kukas kirjottaisi sen kirjan Suomen naisten historiasta lapsille?




IMG_0803


Ninka Reittu: Sinä olet superrakas, Otava 2017
Sivut: 31
Kirjastosta

Syksyn lempikuvakirjani on kuitenkin ehdottomasti Sinä olet superrakas. Siis miten ihana voi kirja olla! Ninka Reittun kirjoittama ja kuvittama kirja kertoo rakkaudesta, siitä mitä rakkaus on, miten se näkyy ja miten se ei katoa, vaikka joka päivä ei olisikaan hyvä päivä. Kirja kertoo ja sanoittaa upeasti aikuisten ja lasten välistä rakkautta. Tarinaa kehystää ihana pehmeä kuvitus, joka sai ainakin minut hyvälle tuulelle. Kuten koko kirja. 

Jos vielä mietit mitä ostaa jollekin pienelle tai vähän isommalle lahjaksi, niin minä annan ääneni tälle. Juuri vinkkasin tästä lahjaa etsivälle tuttavalleni, joka kuulemma melkein itki jo kirjaa selaillessa ja päätyikin kirjan ostamaan. Jes! Saattaa olla, että sujautan itsekin tämän jonkun lahjapakettiin...

Suosittelen kirjaa ihan kaikille, mutta etenkin yhdessä luettavaksi lapsiperheissä.


6 kommenttia:

  1. Minä pidin Koiramäen Suomen historiasta, vaikka häpeäkseni täytyy myöntää, etten edes tajunnut naisten puuttumista. Sain sattumalta kirjan käsiini juuri ennen kuin historian vitoskurssi (Esihistoriasta autonomiaan) alkoi, ja opettajakin suositteli sitä kokeeseen kertauksena :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit siitä. Ja hyvänä kertauksena se itselläkin toimi!

      Ollaan niin totuttuja näkemään historia vaan rivinä miehiä, että eipä noita aina huomaa.

      Poista
  2. Sain juuri kirjastosta haltuuni tuon Avain hukassa, ja oli arviosi perusteella pakko laittaa varaus menemään myös tuosta Sinä olet superrakas -kirjasta. Harmi, että tuo Kunnas herätti sinusas tuollaisia tunteita. Olen todella allerginen kaikelle pakonomaiselle Suomi 100 -väännölle, joten ikävää jos tuo kirjakin on sortunut siihen. Täytynee lukaista se itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jessss ihanaa, jos luet Sinä olet superrakas. Se on huikea! Ja kuulen kyllä mielelläni ajatuksiasi tuosta Kunnaksen kirjasta, jos sen luet :)

      Poista
  3. Ää, voi harmi jos Kunnas ei ollut oikein onnistunut tuossa historiassaan! En ole sitä itse vielä lukenut, mutta aika vannoutuneena Kunnas-fanina olen kyllä odotellut siltä paljon. Käytin hänen kirjojaan hurjasti eskarien kanssa milloin aina Koirien Kalevalasta Seitsemään koiraveljekseen, tässä olisi ollut potentiaalia aiheensa puolesta myös napata se osaksi "opetusta". Kunnas kai itsekin jossain haastattelussa "valitteli" aiheen laajuutta ja rajaamisen vaikeutta, harmi jos se ei ihan onnistunut. Tuntuu, että kirjansa ovat muutenkin vahvimmillaan keskittyessään yksityiskohtiin ja pieniin tarinoihin noin yleensä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnaksen kirjathan ovat ihan loistavia päiväkodeissa, eskarissa ja koulussakin! Tämäkin menee sellaisessa tosi hyvin. Mutta ei vain ole sitä parasta Kunnasta, ja tosiaan näkökulma historiaan aika, noh, tästä olisi saanut paremmankin aika monella tavalla.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.