Kirjavuosi 2017

Vuotta on jäljellä vajaat kaksi päivää, ja loppuvuoden kunniaksi nappasin itselleni jonkin omituisen semiflunssan, jonka vuoksi olen viettänyt pari päivää sängyn pohjalla. No, jos jotain hyvää, niin ainakin on ollut aikaa tehdä perinteinen katsaus menneeseen kirjavuoteen. Vaikka vuodesta on vielä hetki jäljellä, en usko sen tuovan enää muutoksia luettujen kirjojen määrään. Mikäli näin käy, päivitän tätä tilastoa myöhemmin. Nyt siis kurkkaus menneeseen kirjavuoteen! Enjoy!

K I R J A V U O T E N I  2 0 1 7

♥  Luin yhteensä 64 teosta. 12 aikuisten romaania, 3 aikuisten novellikokoelmaa, 9 aikuisten tietokirjaa ja 6 aikuisille suunnattua sarjakuvaa. Lisäksi luin 10 nuortenromaania, 12 lastenromaania, 4 satukirjaa, 1 lasten tietokirjan ja 7 kuvakirjaa (luku on oikeasti suurempi, mutta vain nämä olen vuoden aikana listannut).

♥ Kirjoista 35 oli julkaistu vuonna 2017, 10 vuonna 2016, 6 vuonna 2015 ja 5 vuonna 2014. Muut kirjat hajautuivat vuosien 2008-2013 välille. Poikkeuksena vanhin lukemani teos oli vuodelta 1981. 

Luvut huijaavat sen verran, että merkitsen ylös aina lukemani painoksen julkaisuvuoden. Useat käännökset siis ovat huomattavasti vanhempia ja esimerkiksi Astrid Lindgrenin lastenkirjat ovat vanhempia, mutta olen lukenut niistä tuoreimpia painoksia. Joka tapauksessa näiden valossa voi kuitenkin sanoa, että luin paljon uutuuksia ja uusia painoksia.  

♥ Kirjoista 32 oli kotimaisia ja 32 ulkomaalaisia, pääasiassa käännöskirjoja. Hassua, että sattumalta vuoden kirjoista tasan puolet on kotimaisia ja puolet ei.

♥ Kirjoista 4 luin englanniksi, loput suomeksi.  

♥ Lukemistani kirjoista 52 oli lainattu kirjastosta, 8 oli arvostelukappaleita ja 4 oman hyllyn teoksia. Oman hyllyn vähäinen määrä harmittaa, mutta on aika ymmärrettävää, kun päivästä suurimman osan viettää kirjastolla. Arvostelukappaleiden suurehko määrä yllätti, sillä tuntuu, että olen vain harmitellut, miten en ehdi lukea kaikkia saamiani kiinnostavia arvostelukappaleita. 

♥ Tilastot eivät varsinaisesti yllättäneet, vaan vahvistivat oikeaksi tunteeni siitä, että olen lukenut vuoden aikana vähän aikuisten romaaneja, mutta paljon lastenkirjoja. Tietokirjojen määrän tiesin olevan suhteellisesti melko suuri. Myönnän kuitenkin hieman järkyttyneeni siitä, miten vähän aikuisten romaaneja ja novellikokoelmia oikeasti luin. (Ja niistäkin suurimman osan jo alkuvuodesta!) Toisaalta positiivista on se, että luin hyvin monipuolisesti vuoden aikana. Olen tyytyväinen myös siihen, että olen pitänyt kiinni englanniksi lukemisesta. Se on tapa, jota suosittelen kaikille muillekin heikomman englannin omaaville. 

♥ Kaikki vuoden aikana lukemani kirjat voi kurkata täältä tai goodreadsista. Muutamista on arviot kirjoittamatta.

♥ Ostin 17 kirjaa itselleni, ja muutamia lahjaksi ystävilleni.

V U O D E N  P A R H A A T  T E O K S E T

Vuoden tärkein kirja

Koko Hubara: Ruskeat tytöt

Vuoden romaani

Han Kang: Vegetaristi

Vuoden paras klassikko

Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär

Vuoden comfort book

Rainbow Rowell: Fangirl

Vuoden hurmaavin kuvakirja

Ninka Reittu: Sinä olet superrakas

Vuoden lastenromaani

Vuokko Hurme: Kiepaus

Vuoden tietokirja

Giuali Enders: Suoliston salaisuus: Kaikki kehomme keskeisestä elimestä

Vuoden sarjakuva

Alison Bechdel: Hautuukoti: tragikoominen perheeni

Kirjavuosi 2017 ei ollut aivan yhtä maaginen kuin vuosi 2016. Kun omassa elämässä tapahtuu suuria, hiljenee kirjarintama näköjään melko radikaalisti. Vuoden huippujuttuina pidän kuitenkin Astrid Lindgrenin kunnollista löytämistä ja parhaillaan luen elämäkertaa kirjailijasta. Toinen upea löyty oli Alison Bechdel. Luin kasan hienoja feministisiä teoksia, toisen kasan hienoja lasten uutuusteoksia ja innostuin myös kunnolla lastenkirjallisuuden klassikoista. 

Muita tärkeitä kirjallisia hetkiä: perustin blogilleni oman Instagram-tilin, olin mukana Ylen ja kirjabloggareiden 101-kirjaa projektissa, nostin esiin unohdettuja kirjahelmiä Kirsin innoittamana, pohdin lukemattomuuden vaikutusta tyhmyyteen (hehe), kirjoittelin jälleen kerran kirjojen ostamisesta, jaoin lukuvinkkejä Helsingin Pride-viikolla & Turun Pride-viikolla ja kävin tutustumassa Tampereen pääkirjasto Metsoon. Mieleen jääneitä juttuja kaikki.

Huikeaa loppuvuotta ja ihanaa uutta vuotta kaikille!

Kepler62 ja uusi dekkarisarja nuorille

Viime aikoina olen jälleen lukenut enemmän kirjoja, kuin mitä ehdin blogata. Tuntuu vähän siltä, että kun luen etenkin lastenkirjoja, niin ehdin käsitellä niitä sen jälkeen niin paljon töissä, että meinaan unohtaa tuoda ne tänne. Ja kun aikaa kuluu, niin ei jaksaisi enää toistaa itseään vielä täälläkin. Pieniä, mutta tällä hetkellä todellisia kompastuskiviä tämän bloggaajan tiellä. Mutta olen muutaman koontipostauksen räpeltänyt kasaan, ja tässä niistä ensimmäinen.

Bjorn Sortland & Timo Parvela: Kepler62 - Kirja kuusi: Salaisuus, Wsoy 2017

Kuvitus: Pasi Pitkänen

Suomentanut: Outi Menna

Sivut: 187

Kirjastosta

Kepler62-kirjasarjan viimeisen osan kanssa kävi kuten vähän pelkäsinkin; Sortlandin osuudet eivät ole olleet lemppareitani, ja viimeinen osa oli pettymys. Sortland ei ole mielestäni yhtä hyvä kuljettamaan juonta, luomaan jännitettä ja kokoamaan palasia yhteen kuin Parvela. Tämä viimeinen osa oli liian sirpalemainen, löysä ja väkivaltainen. En ymmärtänyt kaiken romantiikan ja väkivallan tarpeellisuutta, sillä ne tuntuivat ajavan tarinan syvällisemmän osuuden yli. Loppuratkaisu oli kuitenkin odotettu ja ihan hyvä.

Kepler62 on kokonaisuutena hyvä kirjasarja, mutta harmittaa, ettei sen osat ole keskenään tasalaatuisia. Lisäksi kirjat ovat huomattavasti rankempia mitä pidemmälle sarja etenee. Ensimmäistä osaa uskaltaa suositella melko nuorellekin lukijalle, mutta viimeisiä osia ei. Tämän kanssa pitäisi kasvaa kuin Pottereita lukiessa.

Kirjasarjasta on tulossa toinen tuotantokausi, mitä ikinä se kirjojen kohdalla tarkoittaakaan, ja toivon, että sen kanssa on ratkottu ongelmat, jotka nyt vaivaavat näitä ensimmäistä kuutta osaa. 

Aion kuitenkin jatkossakin suositella kirjasarjaa, mutta viimeisiä osia varauksella nuorimmille lukijoille. 

♥♥♥

Camilla ja Viveca Sten: Syvyyksissä (Synkät vedet #1), Otava 2017
Suomentanut: Tuula Kojo

Sivut: 268

Kirjastosta

Syksyn yllättäjä taitaa olla Camilla ja Viveca Stenin - äiti ja tytär! -yhdessä kirjoittama Syvyyksissä. Hieno perusdekkari nuorille, jonka miljöönä on upeasti eloon herätetty Itämeren saaristo. Kirjan tunnelma ja jännitys veivät mennessään. Mikä voisikaan olla kutkuttavampaa kuin saaristoon kadonneet ihmiset ja mysteerit, joita tuntuu riittävän jokaisen kylmää hönkäilevän saarennyppylän takana? Kirjassa on mystiikkaa, myyttejä ja salaisuuksia. Teos ottaa myös hienosti kantaa Itämeren saastuneisuuteen. Mielestäni sopii eri-ikäisille lukijoille hyvin.

Kirjan heikkouksia oli paikoitellen tökkivä ja virheellinen kieli. Ainakin heti alussa oli sellainen kirjoitusvirhe, että olisin saattanut jättää lukematta, ellei työkaveri olisi kirjaa kehunut. Lisäksi lopussa kun isoin salaisuus oli paljastunut, niin itseltäni meinasi loppua kiinnostus lukea viimeiset sivut. Vika ei liene kirjan, vaan kärsimättömän lukijan, sillä pidin kirjasta kyllä muuten kovasti.

Syvyyksissä aloittaa Synkät vedet -kirjasarjan, jonka melko varmasti luen, jos sarjassa pysytellään saaristossa. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan.

♥♥♥

Astrid Lindgren: Ronja, Ryövärintytär

Astrid Lindgren: Ronja, Ryövärintytär, Wsoy 2015 

Sivut: 268
Suomentanut: Tuula Taanila

Kuvitus: Ilon Wikland

Alkuteos: Ronja Rövardotter 1981

Kirjastosta

Kirjoitin lokakuussa Peppi Pitkätossusta ja suhteestani Astrid Lindgreniin. Tai itseasiassa sen suhteen puuttumisesta, sillä Lindgrenin tarinat ovat enimmäkseen vieraita minulle. En ole lukenut tai kuullut niitä lapsena, tai jos olenkin, niin en muista sitä. Olen ollut niin vahvasti muumilapsi, että moni muu on jäänyt sen varjoon. Nyt vanhempana ja lastenkirjallisuudesta uudelleen innostuneena on Lindgren alkanut kiinnosta enemmän. Luettuani Pepin oli luontevaa siirtyä lukemaan Ronja, ryövärintytär, siirtyä anarkistista toiseen. Veljeni Leijonamielen olen lukenut kahdeksan vuotta sitten.

Voi miksi tätä ei ole luettu minulle lapsena? Ronja, ryövärintytär on niin upea klassikko, että lukemisen jälkeen harmittelin, että näin hieno tarina on ollut minulta pimennossa näin pitkään. Kirjan tarina on ikiaikainen. Siinä on kaikkea tuttua, kuin palasia poimittuna perinteisistä tarinoista, ja silti se on aivan oma tarinansa. Tarina, jossa hahmot ovat ryöväreitä, yhteiskunnan normeja rikkovia, mutta silti hyväsydämisiä hölmöjä. Tarina, jossa on vahvoja naisia miesten maailmassa - vaikka yhtälailla se on naisten maailma. Tarina, jossa kipunoi rakkaus toisiin ihmisiin ja luontoon. Tarina, joka käsittelee luonnon ja eläinten kunnioitusta ja kohtelua, kuinka sen pitäisi olla hyvää.

Rohkea ja hurjapäinen, mutta silti sydänjuuriaan myöten täyttä kultaa oleva Ronja voitti minut puolelleen samoin kuin Peppi teki lokakuussa. Vaikka Ronja joutuikin omaan makuuni hieman liian usein vaikeuksiin ja päätyi pelastettavaksi, ja vaikka turhan usein hänen maailmaansa pyöri isän tai pojan ympärillä, niin silti Ronja oli ihana.

Kirjan luontokuvaus ja viisaus oli kuitenkin se, joka minut lumosi lopullisesti. Olisin lukenut kirjan hetkessä, ellen olisi halunnut tankata jokaista lausetta kuin suurempaakin totuutta, sillä kirja on täynnä todella taitavia kohtauksia ja kuvauksia sekä syvälle uppoavia ajatuksia. Kirjallisuuden helmi, joka on samaan aikaan seikkailutarina ja filosofinen eepos.

Tietenkin kirja on lastenkirja, mutta onneksi siitä voi nauttia myös aikuinen lukija. Jos minulla olisi lapsi, jolle lukea kirjoja, olisi tämä pinossa päällimäisenä Pepin ja muumikirjojen kanssa.

Lindgren on onnistunut luikertelemaan nopeasti suosiooni ja tutustuminen hänen tuotantoonsa jatkuu. Mutta ehkä seuraavaksi voisin lukea kirjailijan elämäkerran.

♥♥♥♥