Kepler62 ja uusi dekkarisarja nuorille

Viime aikoina olen jälleen lukenut enemmän kirjoja, kuin mitä ehdin blogata. Tuntuu vähän siltä, että kun luen etenkin lastenkirjoja, niin ehdin käsitellä niitä sen jälkeen niin paljon töissä, että meinaan unohtaa tuoda ne tänne. Ja kun aikaa kuluu, niin ei jaksaisi enää toistaa itseään vielä täälläkin. Pieniä, mutta tällä hetkellä todellisia kompastuskiviä tämän bloggaajan tiellä. Mutta olen muutaman koontipostauksen räpeltänyt kasaan, ja tässä niistä ensimmäinen.

Bjorn Sortland & Timo Parvela: Kepler62 - Kirja kuusi: Salaisuus, Wsoy 2017

Kuvitus: Pasi Pitkänen

Suomentanut: Outi Menna

Sivut: 187

Kirjastosta

Kepler62-kirjasarjan viimeisen osan kanssa kävi kuten vähän pelkäsinkin; Sortlandin osuudet eivät ole olleet lemppareitani, ja viimeinen osa oli pettymys. Sortland ei ole mielestäni yhtä hyvä kuljettamaan juonta, luomaan jännitettä ja kokoamaan palasia yhteen kuin Parvela. Tämä viimeinen osa oli liian sirpalemainen, löysä ja väkivaltainen. En ymmärtänyt kaiken romantiikan ja väkivallan tarpeellisuutta, sillä ne tuntuivat ajavan tarinan syvällisemmän osuuden yli. Loppuratkaisu oli kuitenkin odotettu ja ihan hyvä.

Kepler62 on kokonaisuutena hyvä kirjasarja, mutta harmittaa, ettei sen osat ole keskenään tasalaatuisia. Lisäksi kirjat ovat huomattavasti rankempia mitä pidemmälle sarja etenee. Ensimmäistä osaa uskaltaa suositella melko nuorellekin lukijalle, mutta viimeisiä osia ei. Tämän kanssa pitäisi kasvaa kuin Pottereita lukiessa.

Kirjasarjasta on tulossa toinen tuotantokausi, mitä ikinä se kirjojen kohdalla tarkoittaakaan, ja toivon, että sen kanssa on ratkottu ongelmat, jotka nyt vaivaavat näitä ensimmäistä kuutta osaa. 

Aion kuitenkin jatkossakin suositella kirjasarjaa, mutta viimeisiä osia varauksella nuorimmille lukijoille. 

♥♥♥

Camilla ja Viveca Sten: Syvyyksissä (Synkät vedet #1), Otava 2017
Suomentanut: Tuula Kojo

Sivut: 268

Kirjastosta

Syksyn yllättäjä taitaa olla Camilla ja Viveca Stenin - äiti ja tytär! -yhdessä kirjoittama Syvyyksissä. Hieno perusdekkari nuorille, jonka miljöönä on upeasti eloon herätetty Itämeren saaristo. Kirjan tunnelma ja jännitys veivät mennessään. Mikä voisikaan olla kutkuttavampaa kuin saaristoon kadonneet ihmiset ja mysteerit, joita tuntuu riittävän jokaisen kylmää hönkäilevän saarennyppylän takana? Kirjassa on mystiikkaa, myyttejä ja salaisuuksia. Teos ottaa myös hienosti kantaa Itämeren saastuneisuuteen. Mielestäni sopii eri-ikäisille lukijoille hyvin.

Kirjan heikkouksia oli paikoitellen tökkivä ja virheellinen kieli. Ainakin heti alussa oli sellainen kirjoitusvirhe, että olisin saattanut jättää lukematta, ellei työkaveri olisi kirjaa kehunut. Lisäksi lopussa kun isoin salaisuus oli paljastunut, niin itseltäni meinasi loppua kiinnostus lukea viimeiset sivut. Vika ei liene kirjan, vaan kärsimättömän lukijan, sillä pidin kirjasta kyllä muuten kovasti.

Syvyyksissä aloittaa Synkät vedet -kirjasarjan, jonka melko varmasti luen, jos sarjassa pysytellään saaristossa. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan.

♥♥♥

Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62 – Kirja viisi: Virus

Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62 – Kirja viisi: Virus, Wsoy 2017

Kuvitus: Pasi Pitkänen

Sivut: 189 

Kirjastosta

Huikea Kepler62 -kirjasarja alkaa lähestyä loppuaan. Nyt käsissä on jo toiseksi viimeinen kirja ja pian viimeinen. Jännityksellä odotan miten viimeinen kirja onnistuu vastaamaan kaikkiin tällä hetkellä auki oleviin kysymyksiin! Onneksi ei tarvitse itse kynäillä viimeistä osaa valmiiksi.

Kirjasarja kertoo siitä kun maapallo on tuhon partaalla ja on etsittävä pelastusta sen ulkopuolelta. Uusi planeetta löytyykin, ja sinne päätetään lähettää joukko lapsia, jotka on valikoitu tehtävään varsin erikoisella tavalla – tietokonepelin avulla. Lapset ovat valintaprosessin ja avaruusmatkan jälkeen oleilleet jo hetken uudella kotiplaneetallaan. Siellä heillä on suuri tehtävä. Vaan mikä tehtävä on? 

Kysymyksen leijuessa avoimena ilmassa lapset kohtaavat uuden planeetan tarjoamia seikkailuja. Edessä on muun muassa planeetan muut asukkaat, luoliin kätkeytyvät salaisuudet ja räikeät, äärimmilleen paukkuvat vuodenajat. Selviävätkö nuoret tästä? Entä miten käy heidän, joista outo virus tuntuu saaneen otteen?

Ja se polttelevin kysymys - kuka on HÄN?

Virus saattaa olla kirjasarjan synkimpiä osia, etenkin mitä tummaan, lähes mustaan kuvitukseen tulee. Viidennessä osassa sukellellaan synkissä vesissä - tai leijutaan pimäessä avaruudessa, miten sen nyt tahtoo ottaa -, eivätkä kirjan tapahtumat ole kovin valoisia, vaan ennemminkin maalataan melko tummaa kuvaa maailmasta. Juonittelu, aseet ja tappaminen – tuhoaminen – ovat osa tarinaa. Kaiken synkän keskellä pilkahtaa kuitenkin aavistus hyvää, ihastumista, lämpöä.

Kirjasarjassa olen ollut todella mieltynyt ensinnäkin seikkailutarinaan, ja Pitkäsen henkeäsalpaavaan kuvitukseen. Tässä on sarja, jota suosittelen jatkuvasti ihan jokaiselle. Mutta samalla olen kovasti miettinyt kirjasarjan kohdeyleisöä. Olen aiemminkin kirjoittanut, että aivan pienimmille lapsille tämä ei ole ja ilmeisesti päähäni jostain ilmestynyt kukkahattu keikkuu siihen tahtiin, että hämmästelen kirjassa esiintyviä kirosanoja, aseita ja tappamista miettien, että eiväthän ne nyt sovi kenellekään! 

Jos kuitenkin heitän kukkahatun menemään ja löysään nutturaani, niin täytyy sanoa, että onhan tämä nyt aivan todella kova kirjasarja. Kirjasarjan ensimmäinen osa on ollut yksi parhaita aikoihin lukemiani lastenkirjoja, eikä sarjan muutkaan osat varsinaisesti kalpene rinnalla, vaikka eivät ehkä ensimmäiselle voi koskaan vetää vertoja. 

Viimeistä osaa odotellaan täällä jo lähes henki salpautuneena...

♥♥♥

Kirja yksi: Kutsu

Kirja kaksi: Lähtölaskenta

Kirja kolme: Matka

Kirja neljä: Pioneerit

Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62 (kirjat 1-2)

 Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62

Kirja 1:Kutsu, 121 s, Wsoy 2015

Kirja 2: Lähtölaskenta, 157 s, Wsoy 2015

Kirjojen kuvitus Pasi Pitkänen 

Huh miten kreisin hyvän lastenkirjan tulin lukeneeksi! Kaikki valveutuneet ovat tietenkin Keplerinsä jo lukeneet, mutta minä liityn ylistävään jengiin nyt. Sillä enpä uskonut, kun kirjan työmielessä lainasin, että tulisin oikeasti lukemaan hyvän kirjan. Luin kirjan yhdellä istumalla ja niin hyvä se oli, että suorastaan kismitti, kun en ollut tajunnut lainata pääsiäiseksi jatko-osaa.

Kepler62 on lapsille/nuorille suunnattu dystopia, jonka maailma sijoittuu tulevaisuuteen. Maapallo on ylikansoittunut, luonnonvarat hupenevat ja ihmisten väliset tuloerot näkyvät todella kurjana köyhyytenä ja äärimmilleen venyneenä rikkautena. Maailma ei voi hyvin, eikä maailman ihmiset. Hallitus väittää olevansa kaikkien ystävä - vaan onko näin? Valtio tuntuu neurotuunaavan ihmisistä vain robotteja.

Kirja yksi: Kutsu  kertoo köyhistä veljeksistä Akista ja Jonista, jotka saavat käsiinsä paljon hypetetyn ja vaikean tietokonepelin Kepler62. Peliä on lähes mahdoton läpäistä ja vain harvat pystyvät siihen. Lisäksi huhutaan, että viimeisen tason suorittaneille tapahtuu jotain. Mutta onko huhu totta vai pelkkä myyntikikka? Onko Kepler62 pelkkä peli vai sittenkin jotain muuta? Hurja seikkailu on alkanut!

Kirja kaksi: Lähtölaskenta jatkaa seikkailua. Nyt pääosassa on ylttiörikkaan perheen Marie, joka myös tietää Kepler62-pelin. Hän on palkannut kolme nörttiä pelaamaan pelin läpi puolestaan. Huhutaan, että pelin läpäisseet lapset lähetetään tutkimaan Kepler62-planeettajärjestelmää. Jos tämä on totta, Marie haluaa ottaa siitä selvän.

Tämän enempää en uskalla tarinasta kertoa, sillä en halua pilata keneltäkään jännittävää lukukokemusta. Nämä kannattaa lukea ja kokea itse!

Ensimmäinen kirja oli minulle totaalinen yllättäjä, viiden tähden kirja, jonka vetävä tarina, kivat hahmot, upea kuvitus ja asenteellisuus iskivät. Kirjassa tarina eteni jouhevasti tuntuen raikkaalta ja tuoreelta. Ei tuntunut siltä, että tässä sitä nyt aikuinen yrittää lukea lastenkirjaa, vaan kirja upposi aidosti myös vanhempaan lukijaan.

Toinen osa tuotti lievän pettymyksen. Lähinnä huomasin tympääntyväni kun päähenkilö sortui ruotimaan itseään ja elämäänsä pitkän kaavan mukaan. Hieman kliseiseksi taittoi kuin kentälle astui rikas, mutta yksinäinen kovanaama. Lapsille varmasti herkullista luettavaa, mutta minun ikäiselleni harvinaisen tuttua. Lisäksi toisessa osassa oli hieman häiritsevää toistoa, joka ei mielestäni selity sillä, että kyseessä on lastenkirja. 

Jos ymmärsin oikein, niin Timo Parvelaisen käsiala näkyy enemmän ensimmäisessä osassa ja Bjørn Sortlandin toisessa oassa. Se selittänee erot.

Tykästyin hurjasti kirjojen kuvitukseen. Miksei aikuisille suunnattujakin kirjoja voida kuvittaa yhtä kivasti? Piirrustusjälki on tyylikkään nykyaikaista, taidokasta ja yllättävää. Sarjakuvamaista ja tarinaa vetävällä tavalla eteenpäin vievää. Pasi Pitkänen on onnistunut hyvin!

Kepler62 on kuusiosainen kirjasarja, johon kannattaa tutustua! Eipä tätä vinkkarit ja työkaverit ole kirjastossa turhaan kehuneet ja nyt ymmärrän, miksi kirjaston hyllyt kolisevat tyhjyyttään näiden hyllypaikan kohdilla. Onneksi kolmas osa ilmestyy jo pian!

Kirja 1

♥♥♥♥♥

Kirja 2
♥♥♥