Rachel Cusk: Toinen paikka
Kirjastosta
Voihan Rachel Cusk!
Luin aivan hetki sitten Cuskin Ääriviivat-trilogian ensimmäisen osan ja sitten kirjaston varausjono nytkähti niin, että kirjailijan uusin suomennettu teos saapui lukuvuoroon. Hyvin lyhyessä ajassa olen lukenut Cuskin kaksi teosta ja tehnyt kaksi huomiota: Cusk on loistava ja taiturimaisen nerokas kirjailija, mutta omaa lukukokemustani nakertaa sen jonkin henkilökohtaisen kosketuksen puuttuminen.
Nostin asian esille jo Ääriviivat-teoksen kohdalla. Minulla riittää ylistyssanoja tuolle teokselle, mutta se jokin liikahdus, joka kurkottaisi lähemmäs, jäi uupumaan. Pohdin, että ehkä joku toinen Cusk koskettaa enemmän. Kahden kirjan jälkeen odotan sitä edelleen. Eikä se haittaa. Aion lukea Cuskia jatkossakin.
Toinen paikka. Kun kertoja-nainen on ollut nuori, hänet pysäyttänyt erään taiteilijan teokset. Vuosia myöhemmin nainen kutsuu tämän taiteilijan luokseen, ei kotiinsa, vaan lähellä olevaan toiseen paikkaan, jossa välillä asustelee taiteentekijöitä. L saapuu, yllätyksen kera.
L on erikoinen, oikukas hahmo. Hänellä on erikoista valtaa, jonka luonne paljastuu jo oikeastaan ennen, kuin hän edes saapuu paikalle. L ja hänen valtansa, tai vaikutuksensa, onnistuu myllertämään naisen elämää. Osansa siitä saavat naisen mies Tony, hänen tyttärensä poikaystävineen ja Brett.
Cusk kuvaa kiinnostavasti näitä kuutta hahmoa ja heidän välisiä suhteitaan. Keskiössä on tietenkin naisen ja L:n välinen outo valtasuhde, jossa L ei ikään kuin edes suostu katsomaan naista, vaikka mitään muuta nainen ei haluaisi, kuin tulla tuon taiteilijan näkemäksi. Mutta miksi hän janoaa sitä niin kovasti?
Ihmisten erilaiset roolit, suhteet muihin, tarpeet, halut ja toisaalta torjutuksi tuleminen, nöyryytys, ovat hurjan hyvin kirjoitettu sanoiksi tässä teoksessa. Niitä on väkisinkin jäätävä miettimään. Kirjasta osa kohtauksista on jäänyt mieleeni, jopa melko lihallisina muistoina. Nainen hääpuvussaan, nauravat taiteilijat maalaamassa irvokasta kuvaa ja kirjailijaksi ryhtynyt nuori mies ovat kaikki mielessäni.
Vaikka kirja on kiinnostava ja kuvaa esimerkiksi kertoja-naisen mielenmaisemaa raa'an rehellisesti, niin loppujen lopuksi tässäkin keskiössä on yksi keski-ikäinen mies oikkuineen. Ei mitään kovin uutta tai mullistavaa.
Kirjan lopun sanoma kuitenkin yllätti. Tai siis se sanoma, jonka itse siitä poimin ja minähän olen poiminut ihan mitä oma mieleni on halunnut poimia. Ettäkö ruoho ei olekaan vihreämpää aidan toisella puolella? Ja joskus tajuaa vasta lähdettyään, miten hyvin asiat olivatkaan siinä hetkessä, josta lähti? Hmm, miten nokkelaa.
Cusk on hyvä kirjailija ja Toinen paikka on laadukas kaunokirjallinen teos, josta ei puutu taitoa, tematiikkaa tai vahvoja kuvia. Kaiken tämän luin ja näin, ja pidin. Ehkä kaiken ylistyksen jälkeen omat odotukseni ovat vain niin korkeat, ettei niitä voi oikein mikään täyttää.
Suosittelen kaikesta omista mutinoistani huolimatta ehdottomasti lukemaan Cuskia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi!
Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.