Enni Vanhatapion toinen romaani Tyttöystävä on kiinnostava ja yllättävä. Tämä hienosti kirjoitettu ja monitasoinen pieni teos tarkastelee naisena ja tyttöystävänä olemisen rooleja, näitä kapeita, ulkoapäin annettuja osia. Kadottaako siinä itsensä, oman minuutensa, kun näyttelee roolinsa tyttöystävänä? Entä kun suhteessa sinulta odotetaan asioita, joita et yksinkertaisesti ole? Entä jos kumppanisi valehtelee muille sinun olevan jotain sellaista, mitä et ole? Entä kun kaikki on ok, mutta ei kuitenkaan ole? (Toisaalta, jos kumppanisi valehtelee sinun olevan jotain mitä et ole, ei kaikki todellakaan ole ok.)
Kirja herättää paljon ajatuksia liittyen parisuhteessa olemiseen, ja oman minuuden rakentumiseen. Miten herkästi sitä määrittelee itseään omien suhteidensa tai kumppaniensa kautta. Kirja ravistelee sitä väsymystä, mikä voi syntyä, jos yrittää elää elämäänsä muiden odotusten ja toiveiden mukaisesti.
Täytyy myöntää, että aiheidensa vuoksi kirjasta tuli aika henkilökohtainen lukukokemus, sillä kaltaiseni kolmekymppisen lukija on saattanut itsekin elää herkästi läpi nämä osat. On kasvatettu naiseksi, toteuttamaan sitä annettua ahdistavaa roolia elämässä. Kun sitten on toivottavasti herännyt ja päässyt pyristelemään irti siitä, ei sekään ole niin helppo osa.
Tyttöystävässä on samaa kaikua, kuin monissa viime aikoina julkaistuissa kolmekymppisten autofiktiivissä teoksissa. Näissä teoksissa omaa elämää tarkastellaan sisäpuolelta ja silti kuin ulkopuolisena, omaa elämää tutkitaan kuin esitettyä näytelmää. Kirjan luettuani luin kommentin, jossa teosta verrattiin Turusen Järjettömiä asioita -teokseen, ja kyllä, molemmissa teoksissa on paljon samoja teemoja ja ajatuksia.
Vanhatapion teos on paljon upeampi, kuin mitä etukäteen odotin ja osasin aavistaa. Kirja kiinnosti lähtöasetelmaltaan, mutta takakannessa mainitut keskustelut torakan kanssa ja haaveilu laitoshoidosta saivat pelkäämään, että tässä olisi aivan liian allegorinen, taiteellinen ja kokeileva teos makuuni. Kirja ei kuitenkaan ollut sellainen. Kirjassa yhdistyy hienosti taitava kerronta, realistisen arkinen tarina, ja jotain sen kaiken yli kurkottavaa, jotain vähän enemmän.
Kirjan lukemisesta on jo jonkin verran aikaa, mutta se on jäänyt vahvasti mieleeni ja aina välillä palaan joihinkin sen kohtiin ajatuksissani. Tässä oli vähän kuin pala itseäni jo valmiiksi.
Hieno, puhutteleva teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi!
Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.