Luin Bryan Washingtonin kirjan Mitä meistä jää hieman vahingossa. Se ei ollut edes omalla lukulistallani, vaan nappasin sen luettavakseni kumppanini kirjastolainapinosta, kun oman pinon kirjoista mikään ei sillä hetkellä houkutellut. Luin kirjan nopeasti ja pidin siitä paljon. Yllätyinkin huomatessani, miten moni ei ollut lämmennyt kirjalle. Kiinnostavaa!
Mitä meistä jää kertoo Bensonista ja Mikesta, jotka ovat suhteessa. Suhde on kuitenkin ajautunut pisteeseen, jossa usein päädytään eroon. Tilalle on ehkä jo tullut jotain uutta. Vaikka miesten välinen suhde on tavallaan kirjan ydin, se ei kuitenkaan ole kirjan keskiössä koko ajan. Kirja nimittäin alkaa oikeastaan hetkestä, jossa Mike on kutsunut äitinsä heidän luokseen Houstoniin. Miken äiti lentää Japanista vain saadakseen kuulla, että Mike on lähdössä Japaniin katsomaan sairasta isäänsä. Miken äiti ja Benson jäävät kahdestaan, vaikka eivät ole aiemmin edes nähneet toisiaan. Miken äiti on tuskin edes suostunut myöntämään, että hänen pojallaan on suhde toiseen mieheen.
Kirjassa avataan Benson ja Miken suhteen kiemuroita. Benson on musta ja Miken juuret ovat Japanissa, eikä se ole merkityksetöntä. Molempien taustalla on eri tavoin rikkinäiset perheet ja vaikeat suhteet vanhempiin, joiden on ollut vaikea edes myöntää lastensa homoutta, hyväksymisestä puhumattakaan.
Kirja kuvaa henkilöitä, jotka kuuluvat useampaan vähemmistöryhmään. Syrjintää voi olla monenlaista ja kulttuurit kohtaavat myös parisuhteessa. Pidin kuitenkin siitä, että kirjan keskiössä on kuitenkin paljon muuta, kuin vähemmistöihin kuuluminen. Keskiössä on hahmoja, joilla on omat painolastinsa ja jotka ovat vähän hajalla. Hahmot eivät ole helppoja ja miellyttäviä, ja itselläni kestikin hetki, ennen kuin edes aloin pitää kirjan hahmoista. Heitä kuitenkin kuvataan lämmöllä, empatialla ja huumorilla. Lopulta kirjan hahmoista tuli tärkeitä. Oma lempparini taisi lopulta olla Miken äiti, ja erityisesti Miken äidin ja Bensonin välinen suhde oli sykähdyttävä.
Pidin siitä, miten kirjassa kuvataan arkista elämää, joka tosin on hyvin kaukana omasta elämästäni. Kirjan kautta pääsi näkemään ihan toisenlaisen arjen. Pidin myös viipyilevästä elämän kuvaamisesta. Pidin siitä, kun oltiin Japanissa ja ne kappaleet olivat kuin olisi katsonut japanilaista elokuvaa. Jäinkin miettimään, millaiset suhteet kirjailijalla mahtaa Japaniin olla.
Kirja maalaa ihan omanlaisensa maailman. Kirja onnistuu herättämään hienosti eloon keskenään hyvin erilaisia hahmoja, ihmissuhteita, elämän ulottuvuuksia. Kirja onnistuu kuvaamaan muutamassa lauseessa yhteiskunnallisia muutoksia ja erilaisia kulttuureja.
Teos on taitava, koskettava, vahva ja väkevä. Monitahoinen ja ajatuksia herättävä. Silti kirja on lempeä ja helposti luettava.
Minua häiritsi kirjassa oikeastaan vain kaksi asiaa. Tarinaa kerrottiin sekä Miken että Benson näkökulmista, heidän äänillään, mutta nämä äänet olivat keskenään todella samanlaiset. Kun tällaiseen ratkaisuun on päädytty, toivoisi äänien olevan selkeästi erilaisia. Lisäksi en oikein saanut kiinni miksi tekstin seassa oli pieniä mustavalkokuvia? Kuvat olisivat kaivanneet väriä ja kokoa, ja tällöin ne olisivat voineet toimiakin.
Olen miettinyt sitä mikä kirjassa jakaa lukijoita. No tietenkään kaikki kirjat eivät miellytä kaikkia, eikä siihen liity välttämättä sen suurempaa mysteeriä. Kirja kuvaa hyvin arkisia askareita aika paljon, mikä saattaa tietenkin kääntyä kiinnostavasta tylsäksikin. Itse mietin omalla kohdallani, että olisinko pitänyt tästä kirjasta näin paljon, jos keskiössä olisikin ollut heteroita? Täytyy myöntää, että en välttämättä. Representaatiolla on väliä. Toisaalta suurin etuni taisi olla se, että tartuin kirjaan ilman mitään odotuksia tai ajatuksia. En kaivannut mitään erityistä, mutta sain paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi!
Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.