Helteisen heinäkuun luetut ja ostetut kirjat

Heinäkuu vaihtui elokuuksi varkain. Kuumat, helteiset päivät ovat sulautuneet yhdeksi kuumaksi kesäksi. Joka päivä on ollut töitä ja uimista, tai vapaata ja uimista. Kalenteria on katsottu vain töissä, sielläkin harvakseltaan. Muistan silti, että elokuun ensimmäisenä iltana olin meressä kello kymmenen ja vesi oli niin lämmintä, etten tainnut heinäkuussa päästää edes suihkussa niin lämmintä vettä. Viime aikoina en ole muusta puhunut, kuin säästä ja meriveden lämpötilasta.

Nyt istun asuntoni lattialla ja nautin siitä, että ikkunasta virtaa viileää, melkein kylmää ilmaa. Voi hetkeksi pysähtyä, jäädä kotiin, kun ei tarvitse paeta tukahduttavaa asuntoa. Vaikka kesä on aina ihana, on syksy silti vuodenaikani. Niin on ollut aina. 

Heinäkuusta tuntuu jääneen mieleen vain helle, uiminen ja työt, jotka jatkuivat pitkän loman jälkeen. Kaikkea muutakin oli. Oli mökkiyö ystävän kanssa, Ruisrock kymmenen vuoden tauon jälkeen, erään ystävän näkemistä pitkästä aikaa, Pomponrahka, Jalkapallon MM-kisojen loppuottelun katsominen kuumassa baarissa, ja kaksi keikkaa. Varmasti muutakin, sellaista, jota en ole kirjoittanut kalenteriin ja jota en saa mieleeni nyt. Heinäkuu oli hyvä.

Kesäkuussa iskenyt lukujumi tahtoi vain vaivata heinäkuussakin, mutta sain silti hieman enemmän luettua. Maria Veitolan kirjan luin lähes kokonaan maatessani mökin pihalla. Pitkään kesken ollut Morriganin koetukset sain loppuun, kun jälleen yksi työkaveri kehui kirjaa ja onnistui ujuttamaan keskusteluun koukun ("Halusin vain tietää, että mikä tässä tytössä nyt on niin erikoista?"). Se sai minut kaivamaan kirjan lainapinoni pohjalta ja ravistelemaan siitä pölyt. Mattilan Järistyksiä oli niin upea, että luin sitä yöunien kustannuksella. Synkät vedet -sarjan toisen osan miljöö oli koukuttava. Itämeren saaristo - se riitti kantamaan koko kirjan läpi, vaikka tarina tahtoi hieman ontua.

H E I N Ä K U U N  L U E T U T

Maria Veitola: Veitola. Wsoy 2018.

Jessica Townsend: Morriganin koetukset (Nevermoor #1). Otava 2018.

Riina Mattila: Järistyksiä. Wsoy 2018.

Camilla ja Viveca Sten: Sumussa (Synkät vedet #2).  Otava 2018. 

Kaikki kirjat oli lainattu kirjastosta.

H E I N Ä K U U N   O S T E T U T

Emily Bronte: Humiseva harju (vanhan pokkarin tilalle nätimpi painos)

Elisabeth Harrower: Tietyissä piireissä (luettu, ostin omaksi)

Astrid Lindgren: Sotapäiväkirjat 1939-1945 (luettu, ostin omaksi)

Alain Mabanckou: Pikku Pippuri

Siri Pettersen: Mahti (omistan trilogian 2. ja 3. osan, 1. puuttuu, yhtäkään en ole lukenut)

George Saunders: Sotapuiston perikato

Heinäkuun kirja-alet yllättivät, sillä en ole aikoihin tehnyt alelöytöjä. Akateemisessa kuitenkin kertyi helposti pino, kun kirjojen hinnat olivat 2 tai 5 euroa. Muistaakseni ostokseni maksoivat yhteensä 21 euroa. Vaikka välillä kyseenalaistan tarvettani omistaa kirjoja, tai ostaa kirjoja, jotka olen jo lukenut, niin silti niitä kertyy hyllyihin. Kun asunnossani katselee ympärilleen, näkee lähinnä kirjat, kahvinkeittimen ja sängyn. Voisi sitä tietenkin turhempiakin juttuja ostella, mutta onneksi en. Kirjojen ostamistakin olen vähentänyt radikaalisti, enkä vain siksi, ettei 25 neliötä oikein tahdo antaa periksi enää neljännelle kirjahyllylle.

Elokuu on jo menossa hurjaa vauhtia eteenpäin. Tässä kuussa haluaisin käydä uimassa vielä kerran tai kaksi, mennä maalle isäni luokse, tehdä pyöräretkiä ja ulkoilla, käydä kahvilla ystävien kanssa, viettää syntymäpäivääni, lukea kirjoja, laittaa opparin viimeinenkin pilkku oikeaan kohtaan ja olla kotona. Olla kotona niin, että olisi aikaa kirjoittaa tänne ja päästä taas kartalle siitä, miltä Netflixin tarjonta näyttää tällä hetkellä.

Ihanaa elokuuta!