Syksy tuntuu täydellisen tavalliselta. Hieman liian kiireiseltä makuuni, vaikka sekin on aika tavallista, sillä jostain syystä syysviikot tuntuvat aina olevan aika täysiä, täynnä uutta. Ilma on ollut juuri sopivan viileä, ruska upea ja synkkiä sadepäiviä riittävästi. Illat pimenevätkin jälleen liian nopeasti. On niin syksy, kuin syksy voi olla.
Yksi asia vain on tänä syksynä toisin.Valmistuin koulusta! Huh. Unohdan sen välillä, kun joku kysyy kuulumisia. Jaarittelen vain töistä ja miten tavallista kaikki on, kunnes yhtäkkiä muistan hihkaista, että: "Ai niin, mä muuten valmistuin!". Siitä on alle kuukausi, eikä se vieläkään tunnu ihan todelliselta. Oikeastaan viimeiseen pariin vuoteen mikään ei ole oikein tuntunut todelliselta, mitä töihin ja opiskeluun tulee. Ehkä siksi, että kaikki on mennyt - kaikesta stressistä huolimatta - lopulta paremmin kuin hyvin. Ehkä voisin järjestää juhlat sen kaiken kunniaksi.
Ajattelin, että kun koulu loppuu, niin aikaa on taas vaikka mihin. Töiden jälkeen ei tarvitse enää tulla kotiin kirjoittamaan opparia, vaan vapaa-aikaa on ja sillä voi tehdä mitä vain. Olen tehnytkin kaikenlaista, mutta enimmäkseen toipunut ja haahuillut. Sekin vaatii aikansa. Viimeiset hetket opparin parissa olivat aika kuluttavia, kun deadline lähestyi, kihisin stressistä. Viimeisinä vuorokausina istuin vielä yhden aikaan yöllä kirjoittamassa, vaikka seuraavana aamuna oli työpäivä. Se tuntui silloin tärkeältä, mutta ei se varmaan ollut. En suosittele.
Haahuillut olen, koska no, se varmaan on osa koko prosessia. Tai no, osa elämää. Sitä vain miettii, että mitä seuraavaksi, mihin suuntaan lähtee ja sitten ei oikein näköjään osaa tarttua mihinkään. Ehkä siksi tartun vähän kaikkeen. Riehaantuneena mahdollisuuksista! Ehkä ihan hyvä, että päivistä suurin osa täyttyy töistä. Pitää jalat maassa.
Blogin suhteen en tiedä mitä tekisin.Olen julkaissut tekstini viimeksi elokuun alussa. Bloggausintoa tavallaan on. Olen kirjoitellut tekstejä, mutta jättänyt ne roikkumaan luonnoksiin. En jotenkin haluaisi luopua tästä, koska tiedän, miten paljon tämä on tukenut ja vienyt lukuharrastustani eteenpäin. Silti blogi on harvoin mielessäni. En tiedä miksi. Onko aika vain ajanut tämän ohi? Onko motivaatio kadonnut ja kirjojen lukeminen ilman niiden jakamista sittenkin parempaa? En tiedä. Mietin näitä juttuja, koska vastauksia ei vielä ole.
Ehkä pitää malttaa antaa ajan näyttää mihin suuntaan mennään. Malttaa odottaa, että elämänmuutoksiin liittyvät kuohunnat tyyntyvät, ja ajatukset taas kulkevat. Malttaa odottaa, että tämä kurkkukipu on ohi ja kuume laskenut. Jep, syksyn eka kunnon tauti on päällä. Siksi kai tännekin kirjoitan. Kun on maannut puolitoista vuorokautta television edessä, alkaa blogikin kummasti houkutella. Ehkä pitäisi kuitenkin keksiä joku muukin tapa saada itsensä blogin pariin, kuin sairastuminen. Ellen sitten aio sairastella rutkasti lähitulevaisuudessa. Toivottavasti en.
Nauttikaa syksystä. Toivottavasti se on ihana!
Haahuilusta ihan vain se, että Dostojevskin kirjoissa rakastan sitä, miten päähenkilöt kävellä haahuilevat vailla päämäärää.
VastaaPoistaHeh, no, elämähän on yhtä haahuilua. Kirjan sivuillakin joskus.
PoistaPaljon onnea valmistumisesta! Sepä ei olekaan mikään turha saavutus.
VastaaPoistaMinulla on myös pieni blogikriisi. Tuntuu, ettei sen kirjoittamiseen ole sitä iloa, joka on ollut tyypillistä kaikki nämä vuodet. Jotain uutta pitäisi keksiä, ettei mene ihan pöntöksi touhuksi. Toisaalta arvelen, että kunhan tässä jossain vaiheessa tämä uusi ope-elämä hieman tasoittuu, alan varmaan taas kaivata bloggaamista ja ilo palaa. Ehkä.
Nautinnollista syksyä!
Kiitos! Ja eihän se ole, pitääkin muistaa se.
PoistaNiin, se on iso kysymys, että onko kyse blogista ja siitä, ettei se vain enää ole se juttu vai onko sittenkin niin, että ne elämän tyrskyt heijastuvat siihen? Vai molempia? Huoh. Ehkä se ilo palaa. Itse tykkään kirjoitella yhä, mutta jotenkin kokonaisten postausten valmiiksi saattaminen on nykyään tuskaisaa.
Kiitos ja samoin!
Lämpimät onnittelut valmistumisesi johdosta. Se on iso juttu! Sen jälkeen saa kyllä haahuillakin ihan rauhassa. Toivottavasti pääset kuitenkin flunssasta eroon. Pidä rauhassa blogitaukoa jos siltä tuntuu ja palaa sitten kun siltä tuntuu. Kaikkea hyvää syksyysi!
VastaaPoistaKiitos!!! Ehkä hetken haahuilu on ihan ok ja hyvästäkin. Joskus täytyy pohtia mitä sitä elämältä haluaakaan. Tämä on oiva hetki siihen.
PoistaKiitos, ja toivottavasti sinunkin syksysi on hyvä.
Olen huomannut että blogilla on vaiheensa.
VastaaPoistaOnnea valmistumisesta ja toipumista!
Niinhän sillä näyttäisi olevan. Kiitos!
PoistaOnnea valmistumisesta! Se on hieno saavutus ja kannatan ehdottomasti juhlien järjestämistä. Itsekin aikoinaan järjestin pienet valmistujaiset, vaikka lakkiaiset oli aikaan juhlittu. Jotenkin juhlat kruunasivat saavutuksen ja konkretisoivat sen, että yksi vaihe oli takanapäin.
VastaaPoistaItsekkäästi toivoisin, että blogisi jatkuisi vielä jossain muodossaan, vaikka sitten pitkänkin tauon jälkeen. Ehkä muistatkin, että blogisi oli suurin innoittaja, kun lähdin omaa blogiani kirjekaverini kanssa perustamaan joulukuussa 2011. Toisaalta elämässä on monia vaiheita ja aina jollain tavalla oma elämä heijastelee blogiinkin. Aina ei ehdi tai jaksa innostua, joskus lukee hurjasti ja kirjoittaminen meinaa jäädä. Tsemppiä sinulle pohdintoihin! Ja tosi kauniita kuvia olet postaukseen laittanut! :)
Kiitos! Kyllä olen tässä juhlien kannalle kallistumassa. Uskon, että se viimeistään konkretisoi akaiken.
PoistaHeh, ihana itsekäs toive! En itseasiassa muistanut, mutta ihana kuulla. Niinhän se on, että eri vaiheet heijastuvat blogiin. Katsotaan, mihin suuntaan mennään. Kiitos!!! :)
Paljon onnea valmistumisesta ja kiva kun kirjoittelit kuulumisiasi tänne!
VastaaPoistaOlisi kyllä mukava seurata blogiasi edelleen, mutta tärkeintä, että päivität sitä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Ei siis missään tapauksessa mitään paineita tai stressiä kirjoittamisesta, mutta jos kirjoitusintoa löytyy, niin täällä on ainakin yksi innokas lukija :)
Kiitos ja kiva kuulla! Katsotaan mihin suuntaan tästä taas lähdetään. :)
Poista