Jens Andersen: Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä. Wsoy 2015.
Suomentanut: Kari Koski.
Sivut: 435
Alkuteos: Denna dagen, ett liv. En biografi över Astrid Lindgren 2014.
Omasta hyllystä
Omasta hyllystä
Vuoden ensimmäinen loppuun luettu teos on Astrid Lindgrenin elämäkerta - hurraa! Aloitin teoksen lukemisen tosin joulukuussa, mutta sain kirjan loppuun tämän vuoden ensimmäisenä päivänä, joten siitä tulee pettämättömällä laskutavallani vuoden ensimmäinen luettu teos.
Innostuin viime vuonna lastenkirjallisuuden klassikoista. Käytännössä tämä tarkoittaa Astrid Lindgreniä, johon olen nyt tutustunut kahden Peppi-kirjan, Ronja, ryövärintyttären ja tämän elämäkerran verran. Kirjailija on jäänyt minulle aiemmin vieraaksi, eivätkä hänen tarinansakaan ole olleet Peppiä lukuun ottamatta tuttuja.
Tanskalaisen kirjailija ja kriitikko Jens Andersenin kirjoittama elämäkerta Lindgrenistä on kattava kuvaus kirjailijan elämästä. Se tarjoaa mahdollisuuden kurkistaa niin Lindgrenin kirjoittamien teosten taakse kuin myös tirkistelyreiän hänen hyvin yksityiseen elämäänsä. Teos vaikuttaa hyvän taustatyön tulokselta, ja henkilökohtaiseltakin. Kirjassa on katkelmia Lindgrenin päiväkirjoista ja kirjeistä, joiden vuoksi Lindgrenin oma ääni pääsee kuuluviin. Samaan aikaan teos tuntuu hieman epämiellyttävän skandaalinkäryiseltä, mikä on hassua, sillä puhumme elämäkerrasta.
Joidenkin asioiden käsittely vain tuntui hieman erikoiselta. Esimerkiksi Astrid Lindgren tuli raskaaksi vain 19-vuotiaana lähes 50-vuotiaalle esimiehelleen, joka oli naimisissa. Näin syntyi Lasse, Lindgrenin ensimmäinen lapsi, joka vietti ensimmäiset elinvuotensa ilman äitiään Tanskassa. Kuvio on kiistämättä erikoinen, mutta ei tavaton tuohon aikaan. (Syyttävä sormi osoitti tietenkin Lindgreniin enemmän, kuin tähän reilusti vanhempaan mieheen.) Tätä käytiin läpi yksityiskohtineen ties kuinka monta kymmentä sivua. Oli vihjaus Lindgrenin aviomiehen uskottomuudesta. Paljon tilaa sai myös Lindgrenin kirjeenvaihto ja ystävyys saksalaisen Louise Hartungin kanssa. Louise oli olettevasti lesbo ja ihastunut Lindgreniin. Tunne on ilmeisesti ollut täysin yksipuolista, mutta siitä huolimatta siitä on saatu juttua useamman aukeaman verran.
Tietenkin nämä ovat seikkoja, jotka kuuluvat elämäkertaan ja asioita, jotka ruoditaan läpi. Minua kuitenkin häiritsi tapa, miten niitä käsiteltiin. Samaan aikaan kun lukija saa tietää kaiken Lindgrenin ensimmäisestä raskaudesta ja kirjeenvaihdoista, niin etsimällä saa etsiä tietoa, kuinka monta teosta kirjailija on julkaissut elämänsä aikana. Tekstistä puskee läpi Andersenin mielipiteet, kun tämä lukija kaipaisi ennemmin tiukkaa faktaa. Vaan mitä se tiukka fakta on kun puhutaan ihmisen elämästä, se on toki hyvä kysymys.
Andersenin elämäkerta on hyvä, mutta silti paljon kertoo se, että lukemisen jälkeen ajattelin haluavani lukea seuraavaksi oikean elämäkerran Lindgrenistä. Millainen se on? Sekin on hyvä kysymys. Kaikesta huolimatta Lindgren on ollut mielenkiintoinen ihminen ja hänen elämänsäkin kiinnostavaa, joten mielelläni tätä luin. Kirjan ehdottomia hyviä puoli on sen kattavuus, henkilökohtainen sävy ja lämmin tunne, jota se kirjailijasta välittää.
♥♥♥
Teoslistan tms puuttuminen on yllättävän yleistä elämäkerroissa. Minäkin sitä usein kaipaan, eikä kirjassa paljoa tilaa veisi.
VastaaPoistaJoo, olen kyllä joskus havainnut saman elämäkertoja lukiessa. Toisaalta Tove Janssonista lukemani elämäkerrat ovat kyllä käsitelleet ainakin tosi laajasti kirjallista tuotantoa, kun taas tässä tuntui se yksityiselämä vievän voiton. Mutta toki ihmisiä kiinnostavat eri asiat ja elämäkertojakin voi kirjoittaa erilaisilla otteilla.
PoistaPidin tästä elämäkertakirjasta paljon, ja jännä lukea siitä tällainen kriittisempi näkemys. En tiedä, onko Lindgrenistä ilmestynyt muita elämäkertoja - ilmeisesti ei - mutta hänen sota-ajan päiväkirjojaanhan on julkaistu itsenäisenä teoksenakin (suomeksi syksyllä 2016).
VastaaPoistaJos ymmärsin oikein, niin ainakaan suomeksi Lindgrenistä ei ole muuta? Täytyy vielä tarkistaa asia! Sotapäiväkirjat ovat minulla itseasiassa tällä hetkellä kesken! On kiva lukea Lindgrenin omia tekstejä nyt, kun vauhtiin on päästy.
PoistaMulle on just tulossa tää postissa, mielenkiintoista nähdä mitä tunteita se herättää! Tollainen skandaalinhakuisuus on vähän plääh, mutta koska Lindgren on mullekin jokseenkin tuntematon, niin kai tästä voi aloittaa tutustumisen niitä oikeita elämäkertoja etsiessä ;)
VastaaPoistaJännä kyllä kuulla, mitä sinä tykkäsit! En tiedä onko tämä oikeasti niin skandaalinhakuinen, saattaa olla, että itseäni sitten vain nyt tympäisi se yksityiselämän pitkällinen ja yksityiskohtainen ruotiminen. Jotenkin vähemmälläkin olisi uskonut :D
PoistaLuen juuri Lindgrenin Sotapäiväkirjoja, ja tässä on ainakin Lindgrenin itsensä kertomia palasia omasta elämästään.
Minullekin tuli sama tunne kirjan jälkeen, että haluan lukea hänestä lisää. Ihana ihminen ja sai paljon hyvää aikaiseksi. Jotenkin tuli mieleen, että siinä höplästiin nuorta tyttöä pahasti. Kumpikin kärsi tyttö ja suhteen seurauksena syntynyt lapsi.
VastaaPoistaHyvä kirja ja paljon jäi ajattelemisen aihetta.
Niin, Lindgren vaikutti kyllä ihanalta ja aktiiviselta! Ihan tuli tunne, että pitäisi itsestäänkin kaivaa esiin intohimoinen suhtautuminen johonkin tärkeään asiaan. Toisaalta luulen, että Lindgrenin omat kokemuset vaikuttivat paljon siihen, että hän esimerkiksi ajoi niin voimakkaasti lasten asioita eteenpäin.
PoistaKirjassahan mainitaan siitä, että Lindgren olisi myöhemmin syyttänyt miestä siitä miten vastuuttomasti tämä kohteli häntä, kun hän oli vielä tosi nuori.
Ajattelemisen aihetta tarjosi paljon.