Atena 2021
Kirjastosta
On varmaan sanomattakin selvää, että tapaus ei tuhonnut vain Kevinin läheisten elämää, vaan myös syyttömänä tuomittujen lasten ja heidän perheidensä elämät. Millaista on elää kaksikymmentä vuotta syytettynä lapsen murhasta, kun on syytön? Tämä kirja kertoo siitä.
Kirjassa avataan Kevinin murhaa, sekä sen selvittämiseksi tehtyä suorastaan naurettavan huonoa poliisityötä, jos sitä edes poliisityöksi voi kutsua. Robinilla ja Christianilla nimittäin oli alibi tapahtuma-ajalle, ja se pystyttiin vahvistamaan. Tämä kuitenkin sivuutettiin täysin. Sen sijaan tutkimus pohjasi 5- ja 7-vuotiaiden kertomukseen siitä, mitä Kevinille oli tapahtunut. Tämä siitäkin huolimatta, että lasten kertomukset tapahtumista muuttuivat koko ajan, eikä Keviniä edes tapettu tavalla, jolla lapset väittivät sen tapahtuneen. Kuulustelut olivat sietämättömiä ja rikkoivat lasten oikeuksia. Tapahtuman, kuulustelujen ja lopulta syyttömäksi tuomitseminen ovat asioita, joiden seurauksia Robin ja Christian joutuvat kantamaan mukanaan lopun elämäänsä.
Tapaus tuntuu käsittämättömältä. Miten näin voi käydä? Kun tapaukseen tutustuu, on helpompi ymmärtää miten näin tosiaan voi käydä, vaikka mitään reilua siinä ei olekaan. Kirjan sanoma on aika selkeä; asiat eivät toimi, kun yhdellä ihmisellä on liikaa valtaa ja tapauksen ratkaisemista pidetään tärkeämpänä, kuin tapauksen kunnollista tutkimista.
Tapaus on kiinnostava ja järkyttävä. Suosittelen siihen tutustumista, mutta en voi suositella tätä kirjaa. Kirjan toteutus on surkea. Pisteitä se ansaitsee siitä, että se käsittelee tapausta ja päästää tapaukseen liittyneet ihmiset ääneen. Se avaa rohkeasti epäkohtia, joita tapauksen tutkintaan liittyy.
En kuitenkaan itse siedä näin romantisoitua, kaunisteltua ja siloteltua teosta, kun kyseessä on tosielämän rikos. Kirjan tyyli tuntui tökeröltä ja teennäiseltä. Esimerkiksi kirjan loppupuolella säteiltiin kilpaa auringon kanssa, mikä kertonee tarpeeksi siitä, mitä tarkoitan teennäisellä. Rikokset ovat järkyttäviä ja tämä tapaus hirveä, tapahtuipa se maailman onnellisimmalle ja kunnollisimmalle perheelle, tai sitten ei.
Kirjassa oli jonkin verran melko turhaa toistoa ja sitä oli venytetty pidemmäksi, kuin mitä tapauksen käsittely olisi vaatinut. Lyhyemmässäkin sivumäärässä olisi saatu asiat käsiteltyä ja kunnioitettua perheitä. Kirjan tyyli teki siitä paikoin pitkäveteisen, vaikka voisi kuvitella, ettei se tällaisen tapauksen äärellä olisi edes mahdollista.
Kirjassa nostetaan aivan syystä esiin lasten oikeudet. Pidän sitä tärkeänä osana teosta. Samalla kirja kuitenkin sortuu osoittelemaan syyttävällä sormella Kevinin murhasta kolmatta lasta, jota ei ole tapauksesta syytetty. On mahdollista, että tämä kolmas lapsi on syyllinen tapaukseen. On mahdollista, että ei ole. En tiedä millä oikeudella tässä kirjassa hänestä tehdään sellaista.
Minua kiinnostaa tosielämän rikokset, mutta kaipaan asiallista ja neutraalia linjaa niiden käsittelyn yhteydessä. Tietenkään kirjassa, jonka tekijöissä on mukana itse tapauksen kokenut perhe, ei voi olla puolueeton, eikä tarvitsekaan. Vaikka monipuolisempaa näkökulmaa oli ehkä turhakin odottaa, niin siitä huolimatta olisi voitu pysyä asiassa ja siivota korulauseita pois.
Vaikka itse en kirjaa suosittele, on kirja saanut myös kehuvia arvioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi!
Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.