Pauline Harmange: Miksi vihaan miehiä

Pauline Harmange: Miksi vihaan miehiä

S&S 2021

Kirjastosta

Kirja luettu vuonna 2021.

Miksi vihaan miehiä on pieni ja sähäkkä teos, pamfletti, jonka nimi varmasti onnistuu provosoimaan monia. Huomaan, että tästä kirjasta kirjoittaessa tekisi kovasti mieli pohjustaa tekstiä kertomalla millainen feministi olen; vihaanko miehiä vai en. Yritän nyt antaa sen olla. Keskitytään teokseen.

Miksi vihaan miehiä on sivumäärältään pieni teos, jossa on kuitenkin paljon asiaa ja pointteja. Oli virkistävää lukea pitkästä aikaa jotain feminististä ja ärhäkkää. Siitä onkin hetki, kun olen lukenut mitään vastaavaa. Itseasiassa tämän teoksen lukemisen jälkeen innostuin jälleen feminististä teoksista, ja olen jo ehtinyt lukea tähän vuoden alkuun pari teosta lisää. 

Miksi vihaan miehiä käsittelee nimensä mukaisesti miesvihaa. Harmange pureutuu joihinkin yhteiskunnallisiin ongelmakohtiin, kuten esimerkiksi sukupuolien väliseen epätasa-arvoon, ja perustelee tällä miesvihaansa. Käsittelyssä olevat aiheet, kuten esimerkiksi heteroparisuhteissa naisten vastuulle jäävä tunnetyö, ovat ikiaikaisia, eikä niissä ole sinänsä mitään uutta sellaiselle, joka on yhtään ottanut asioista selvää. 

Samalla kun Harmange perustelee miesvihaa, hän myös käsittelee naisvihaa. Miesviha ja naisviha eivät ole sama asia. Naisviha on tappanut naisia satoja, jo tuhansiakin vuosia, ja yhä edelleen raiskaamisen, kiduttamisen, alistamisen ja tappamisen linja vain jatkuu. Miesviha ei tapa. Miesviha tosin kumpuaa naisvihasta. Kun omaan etuoikeuteensa nojaavat miehet yhä tiedostaen ja tiedostamatta sortavat naisia, niin kyllähän se vihaksi pistää.

Kun puhutaan, ja kun nyt kirjoitan, miesvihasta, tuntuu siltä, että pitää olla todella sensitiivinen ja varovainen. Kun puhutaan miesten vihaamisesta, se kuohuttaa vähän kaikkia. Sen sijaan naisvihalla ei edes sanana ole sellaista kaikua. Naisviha on arkipäiväistä, se on rakenteissa, ja se on juurtunut satojen vuosien aikana niin syvälle, että naisetkin vihaavat naisia. Silti tämä naisiin kohdistuva sorto ja viha ei juurikaan kuohuta. Kun edes mainitsee miesvihasta, tuntuu siltä, kuin olisi tehnyt suuren vääryyden, vaikka itse kokee naisvihaa usein esimerkiksi omassa työssään asiakaspalvelussa.

En kuitenkaan itse ajattele, että ketään pitäisi vihata. Vihalla harvoin saavuttaa kovin hyviä asioita. On kuitenkin totta, että eivät asiat pelkällä lempeydellä muutu. Usein se on raivo, joka saa taistelemaan ja viemään asioita eteenpäin. Ainakin itse tarvitsen välillä annoksen sitä, jotta taas herään ja jaksan tehdä jokapäiväistä tasa-arvotyötä. Oman annokseni saan lukemalla näitä feministisiä teoksia!

Olen aika pitkän linjan feministi, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että ihan hirveästi uutta kirja ei minulle tosiaan antanut. Kirjan ranskalaisuus piti hieman etäällä, sillä kulttuurisidonnaiset jutut jäivät itseltäni ymmärtämättä kunnolla. Lukiessani mietin, että miksi juuri tämä teksti on se, joka on päätetty julkaista. Samanlaisia on, ja olisi. Yhtään syvemmälle feminismiin paneutuneelle kirja tuskin avaa mitään uutta maailmaa. 

Tekstin heteronormatiivinen ote ja kaksinapainen sukupuolikäsitys eivät myöskään ole ihan tätä päivää. Olen kuitenkin lukenut tämän teoksen jälkeen toisenkin ranskalaisen kirjoittaman feministisen teoksen, joka ontui näissä aivan samoissa kohdissa. Kertooko tämä siis ennemmänkin siitä, missä pisteessä ranskalainen feminismi on? Tuskin! Eihän?

Pidin kuitenkin kirjan lukemisesta. Pidin siitä, miten kaunistelematta kirja nostaa epäkohdat esiin, kirjailija kertoo avoimesti omia ajatuksiaan, mutta perustelee asioita kuitenkin tilastojen valossa. Kirjan sähäkkäyys miellytti. Se antoi hyvällä tavalla voimaa jatkaa taistelua tasa-arvon saavuttamiseksi ja ehkä myös oikeutusta sille, että joskus on ihan okei, että vituttaa ja kunnolla. Aika usein nimittäin vituttaa ja kunnolla. 

Teos ei ole sitä feminististen tekstien kärkeä, jota itse suosittelisin ainakaan sellaiselle, joka on jo tutkinut ja lukenut paljon näistä yllä mainituista aiheista. Mutta kirja herätti paljon ajatuksia ja tunteita, ja sen vuoksi sitä itse suosittelisin. Lyhyt sivumäärä, mutta paljon ajatuksia.