Kirja luettu vuonna 2021.
Helmi Kekkosen Tämän naisen elämä yllätti minut. Tartuin kirjaan sen saamien kehujen vuoksi, ja koska sekä kirjan nimi että kansi vetosivat minuun. Tämänkin naisen elämä kiinnosti minua.
Heti kirjan alussa kuitenkin iski se sama tunne, joka usein iskee kotimaisen kaunokirjallisuuden äärellä. Olen lukenut tämän jo. Taas sama tarina, taas sama mielenmaisema. Ei mitään uutta suomalaisen kaunokirjallisuuden saralla, ihan kuin täällä ei olisi kuin yksi tarina ja yksi melankolinen sävel.
Onnekseni tämä tunne ja ensivaikutelma ei tällä kertaa pitänytkään täysin paikkaansa. Kirja huiputti lukijaansa ja yllätti, useamman kerran. Kekkosen tarinassa oli sävyjä, mitkä eivät sopineet yhteen sen kanssa, mitä odotin. Hyvä niin.
Tämän naisen elämä kertoo Helenasta, jonka äiti kuolee, kun hän on nuori. Äidin kuoleman ympärille tuntuu kytkeytyvän koko Helenan elämä, ja se värittää pitkälti hänen elämäänsä aina lapsuudesta aikuisuuteen.
Kirja käsittelee hienosti ja sensitiivisesti mielenterveyden haasteita, surua, syyllisyyttä, traumaa ja sitä millaista on kasvaa aikuiseksi näiden varjossa. Omassa lapsuudessa saatuja eväitä kannetaan aikuisuuteen asti, eikä traumoja pääse pakoon. Sen Helenakin joutuu huomaamaan.
Helenan menneisyys avautuu lukijalle samaan tahtia, kuin mitä Helena suostuu sen kohtaamaan tai ehkä sanoittamaan itselleen. Lukija saa paljon vihjeitä ja tavallaan tietää jo, ennen kuin se sanotaan ääneen. Niinhän se on. Monesti sen tietää jo, se vain pitää sanoa ääneen.
Kekkonen kirjoittaa kauniisti ja aidosti. Ihastuin erityisesti siihen, miten upeasti Kekkonen kuljettaa tarinaa ajassa. Tarina tuntuu kokonaiselta ja ehjältä, ydin on kirkas. Kirjan kansien väliin mahtuu kokonainen elämä.
Pidin kirjasta paljon enemmän, kuin mitä alun perusteella odotin. Kirja on taitava ja hieno, ja se kannattaa lukea. Siitä huolimatta omasta lukukokemuksestani jäi puuttumaan se säväys, joka olisi nostanut sen hyvien kirjojen joukosta harvinaisen hyvien kirjojen joukkoon. Ehkä se johtuu siitä, että lopulta kirjan mielenmaisema on kuitenkin tuttu, eikä tarinakaan ole aivan uniikki, joten siinä on kaiku siitä, kuin sen olisi jo lukenut. Saman asian kanssa painiskelen usein, kun luen kotimaista kaunokirjallisuutta. Elän siinä samassa maisemassa, kuin missä kirjat kirjoitetaan ja se maisema onnistuu harvoin antamaan mitään kovin uutta.
Tämän naisen elämä on kirja, joka kannattaa lukea. Tulipa siitä uusi lempikirja tai ei, teos on kaikesta huolimatta todella hieno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi!
Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.