Jos kirjoittaisin vielä kirjoista

Ajatus on käynyt monesti mielessäni. Hetkinä, kun olen lukenut hyvän kirjan ja halunnut kertoa siitä kaikille. Aikoina, jolloin olen lukenut monta pinoa sarjakuvia ja halunnut listata ne ylös jonnekin. Silloin, kun olen kaivannut kirjoittamista, mutta en ole oikein tiennyt minne kirjoittaisin ja mitä. 

Olen kirjoittanut mielessäni monta tekstiä. Pyöritellyt mielessäni sanoja ja punninnut mielipiteitäni. Pelkiksi ajatuksiksi ne ovat saaneet jäädä. En ole kirjoittanut kirjoista mitään goodreadsin tai instagramin ulkopuolelle sen jälkeen, kun lopetin tänne kirjoittamisen.

Kirjoitin viimeisen kerran blogiini huhtikuussa 2019. Blogini hiljeni ilman selityksiä. Olihan se tehnyt tuloaan jo jonkun aikaa, mutta lopulta oli helpompaa antaa asian olla. Antaa sen roikkua ilmassa ilman auki kirjoitettua päätöstä lopettamisesta. Kun viimeisestä tekstin julkaisusta oli kulunut hävettävän paljon aikaa, piilotin koko blogini. 

Salaisuuksia tähän ei liity. Blogi hiipui samaa tahtia kuin elämässäni tapahtui paljon asioita. Aika ja energia eivät riittäneet kaikkeen, joten jätin blogin pois. Päätös oli lopulta helppo ja yksinkertainen. Olin pitänyt blogiani vuodesta 2011, ja mieltäni kutkutti ajatus lukemisesta ilman blogikuplaa, ilman sitä, että jo lukiessa miettii, mitä lukemastaan kirjoittaisi. Halusin lukea mitä mieleeni juolahti ja olla siitä mitä mieltä ikinä olisikaan selittelemättä kenellekään. Halusin lukea vapaasti. Blogien aika tuntui muutenkin olevan ohi. Nämä ajatukseni eivät kuitenkaan olleet se helpoin osuus, päinvastoin. Helppo osuus oli se, kun kannettava tietokoneeni hajosi. En kaivannut tietokonetta silloisessa elämässäni juuri mihinkään töiden ulkopuolella, joten kone jäi ostamatta ja blogi kirjoittamatta. 

On ollut ilo lukea kirjoja ilman blogia. Se on ollut vapauttavaa. Lukupinooni on päätynyt hyvin erilaisia kirjoja niin monista eri syistä, eivätkä ne syyt ole liittyneet blogikuplaani enää mitenkään. Olen ollut hyvällä tavalla ulkona siitä, mitä juuri nyt pitäisi lukea. 

Mutta sitten luin sen hyvän kirjan, jonka jälkeen ensimmäisen kerran ajattelin, että jos kirjoittaisin vielä kirjoista, kirjoittaisin tästä nyt heti. Sama ajatus on käynyt mielessäni monta kertaa myöhemminkin. Kun aikaa on kulunut ja kirjoja tullut luettua enemmän, olen huomannut myös aivan omanlaisensa ilmiön. Nimittäin unohduksen, joka seuraa kun ei enää käsittele jokaista lukemaansa teosta kirjoittamalla. Olen alkanut unohtaa lukemani teokset. Monet kirjat vain luen ja sitten tartun seuraavaan niin, että hetken päästä en osaa tarkistamatta edes nimetä aiemmin lukemaani teosta. Lukukokemukseni ovat alkaneet jäädä ohuiksi. 

Tuntuu siltä, että nyt voisi olla aika siirtää syrjään ajatus siitä, jos kirjoittaisin vielä kirjoista. Taitaa olla aika avata blogi uudelleen ja kirjoittaa jälleen.

Olen toistaiseksi piilottanut lähes kaikki aiemmat tekstini. Palautan niitä sitä mukaan, kun ehdin käydä ne läpi. Aiemmista postauksista ovat kuvat menneet sotkuun, sillä sivusto, jonka kautta olen kuvat siirtänyt blogiin, on lyönyt niihin kaikkiin vesileimansa. Aion poistaa nämä kuvat. Aloitin urakan jo, mutta yli 700 postauksen käsittely ottaa aikansa.

En tiedä yhtään mitä blogini tulee olemaan tai miten aktiivinen jaksan olla. Mutta ainakin osittain se tulee olemaan sitä, mitä se aiemminkin oli, eli tunteella kirjoitettu lukupäiväkirja. Kirjoitan omaksi ilokseni, omia lukukokemuksiani syventääkseni ja jakaakseni niitä muiden kanssa. 

Blogin volyymi tulee varmasti olemaan aivan muuta kuin joskus aikoinaan. Olen poistanut sometilini lähes kaikkialta, joten en aio enää jakaa blogikirjoituksiani juuri muissa kanavissa tai viedä keskustelua blogini ulkopuolelle. Se aika taitaa olla pysyvästi takanapäin.

Onpa kiva kirjoittaa jälleen.