lauantai 30. huhtikuuta 2011

Day 30: Your favourite book of all time

Vaikka kuinka yritän, en pysty sanomaan vain yhtä lemppariani, koska niitä parhaitakin tuntuu olevan vähän isomman listan verran. Päätin kuitenkin rajata listan kolmeen suosikkiin, jotka jo tässäkin haasteessa on useampaan otteeseen sanottu ja jotka ovat yksiä parhaimpia kirjoja ikinä. Tästä listasta jää nyt uupumaan monia loistavia kirjoja, mutta nämä ovat olleen minulle henkilökohtaisesti suuria ja loistavia kirjoja ja suosittelen näitä lämmöllä kaikille. Nämä eivät ole missään järjestyksessä.


♥ John Irving - Garpin maailma

♥ Augusten Burroughs - Maagista ajattelua (sekä aiemmat osat)

♥ J.K. Rowling - Harry Potter ja kaikki seitsemän osaa


Ja näin ollen tänään on haasteen viimeinen päivä. Haasteen tekeminen oli mielestäni ihan hauskaa ja löysimpähän to-read listaan paljon uusia kirjoja ja mikä parasta, löysin tämän seurauksena myös uusia seurattavia kirjablogeja!

Mutta nyt sanon kaikille vain HYVÄÄ VAPPUA ja olkaa kiltisti!

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Day 29: A book everyone hated but you liked


Tässä kohtaa mieleni lyö kyllä aivan tyhjää. Tietenkään tätä ei voi ottaa aivan kirjaimellisesti, sillä tuskin on olemassa edes kirjaa, jota kaikki vihaisivat ja vain yksi pitäisi. Jokaiselle kirjalle kun tuntuu kyllä löytyvän yleisö. Mutta yleisesti ottaen jos ajatellaan mollattuja kirjoja, joista kuitenkin itse on pitänyt niin...

No ensimmäisenä mieleeni tulee kyllä ehdottomasti Houkutus, kirjan ensimmäinen, toinen ja kolmas osa ovat mielestäni ihan viihdyttäviä, vaikka minut onkin kerran jopa ihan haukuttu sen perusteella, että luen edes moista kirjallisuutta (ilmeisesti pitää lukea vain jotain pari sataa vuotta vanhoja klassikoita ja jotain vaikeasti ymmärrettävää ties mitä, että on jotain). Sen voisi siis ainakin sanoa kirjaksi, jota monet pitävät ala-arvoisena, mutta minä olen tykännyt.

Toinen mieleeni tuleva on nuoruudestani ja jota en enää ihan voi allekirjoittaa, mutta pieneen nuoreen sydämeeni kyllä iski harlekiinit. Kyllä kuulkaas monet kesäyöt on valvottu ja vollotettu äidin vanhojen harlekiinien parissa. Nyt vähän vanhempana yritin lukea yhtä, mutta eipä uponnut enää ihan samalla tavalla, taisin lukea kymmenen sivua ja vaihtaa toiseen, kun alkoi naurattamaan liikaa eikä enää voinut ottaa ihan tosissaan sitä siirappia. 

Eipä tähän hätään kyllä muuta tule mieleeni. Mutta ehkä nämä riittävät tältä päivältä. Kohta voisin ottaa ja lähteä nauttimaan auringosta, jos jaksan pysyä tolpillani tuon valvotun yön jäljiltä.

Ps. Alempana on postaus Nälkäpelin kolmannesta osasta!

Suzanne Collins: Matkijanärhi (Nälkäpeli #3)

Suzanne Collins: Matkijanärhi
Nälkäpeli sarjan kolmas ja viimeinen osa
Suom. Helene Bütsow
s. 362, wsoy


Korvasinpa sitten viime yön unet tällä Nälkäpelin päätösosalla. Ja tulipa siitä mieleeni, että olen tainnut kaksi aiempaakin osaa lukea nimenomaan yön pikkutunneilla, kun illalla olen typeränä kirjaan tarttunut ajatellen lukevani muutaman sivun. Eilenkin kello oli siinä yhdentoista paikkeilla kun päätin jatkaa kirjaa pari sivua, olin siinä vaiheessa sivulla 80... tulipa sitten luettua parin sivun sijaan vajaat 300 sivua.

Joka tapauksessa kirjasta on sanottava se, että vaikka tämä ei vieläkään yllä mihinkään kovin "laadukkaaseen" kirjallisuuteen, niin kyllä tässä aikamoinen vetovoima on, koska kirja on lähes pakko lukea yhdellä kertaa loppuun. Kirja on hyvin viihdyttävä, jos pystyy antamaan anteeksi pieniä kömpelyyksiä kirjassa. Ja tämän painoksen kohdalla kirjoitusvirheitä.

Pidin ensimmäistä Nälkäpelin osaa ihan hyvänä, toinen tuotti lievän pettymyksen ja tämän kohdalla taas yllätyin positiivisesti, koska tämä päihitti ainakin toisen osan kirkkaasti. Toisaalta kirjassa oli vieläkin vähän turhan paljon samojen ideoiden kierrätystä. Välillä vähän jopa turhautti, ettei kirjassa ollut kovin paljon uutta ammennettavaa.

Kirjan juoni ja tapahtumat etenivät turhan nopeasti, ja mielestäni vähän turhan "helposti". Tuli tunne, että kirjailija on halunnut saada kirjan hyvin nopeasti päätökseen. Mielestäni nimittäin tästä olisi saanut helposti pidemmän ja silti se olisi varmasti ollut ihan sujuva ja mielenkiintoinen. Nyt tuntui siltä, että ensimmäisestä tapahtumasta ei ole vielä päässyt edes jyvälle kun seitsemän seuraavaa käännöstä on jo käsitelty. Tai sitten alan tulla vain turhan vanhaksi, enkä pysy enää edes kirjan juonen perässä.

Positiivinen asia kirjassa oli se, että kun ensimmäisen ja toisen osan kohdalla mua ärsytti päähenkilö Katnissin naiivius, niin tässä hän tuntuu ehkä vähän aikuistuneen. Se on suuri plussa, kun toisten osien kanssa sai repiä tukkaansa ja kiroilla turhautumista. Tai ehkä se oli sitten tarkoituskin. 

En sen enempää kirjasta viitsi sanoa. Tämä oli vähän sellainen kirja, että oli pakko lukea, kun oli kerta sarjan aloittanut. Kirja ei ole mikään helmi, mutta koska se saa minut valvomaan yötä myöten huolimatta seuraavan päivän kahdeksalta alkavasta työpäivästä, niin kyllä siinä jotain on!

Tämä muuten ottaa aika hyvin kantaa siihen, millaisia me ihmiset ollaan. Ajankohtainen aihe sinänsä.

 ♥♥


"Se maksaa paljon enemmän kuin hengen. Viattomien ihmisten murhaaminen maksaa kaiken, mitä ihminen on."

"Suoraan sanoen esi-isillämme ei tunnu olevan aihetta kerskailuun. Tarkoitan, että he jättivät meille sodat ja pilatun planeetan. He eivät selvästikään välittäneet vähääkään siitä, mitä tapahtuu heidän jälkeensä tuleville ihmisille."

"En tunne minkäänlaista liittolaisuutta ihmisiksi sanottuja hirviöitä kohtaan, ja halveksin itseänikin."

torstai 28. huhtikuuta 2011

Day 28: Favourite title


Tämän pohtiminen on vaikeaa ja se hieman huvittaa, koska toisinaan saatan valita kirjan luettavaksi ihan pelkästään kiinnostavan nimen perusteella. Listaan tähän nyt muutaman kirjan, joihin olen tarttunut nimen perusteella tai joiden nimi jostain muusta syystä miellyttää minua. Hauska tai kiva nimi ei silti takaa hyvää kirjaa! Eli pienellä varauksella kannattaa suhtautua tähän listaan.

♥ Kuin surmaisi satakielen
♥ Ennen päivänlaskua ei voi
♥ Sadan vuoden yksinäisyys
♥ Vuodet kuin kuiskaus
♥ Englantilainen tragedia
♥ Haikein terveisin
♥ Jumalat juhlivat öisin


 Sellaisia nimiä. Teen vielä toisen merkinnän, kohta näette syyn miksi!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Day 27: The most surprising plot twist or ending

Tämän päivän haaste tuntui aluksi kovin vaikealta. Mieleeni tuli vain Twilightin viimeinen kirja, joka ei ollut niinkään yllätyksellinen vaan huono. Sekä Alan Drewin Vesipuutarhat, jonka lopusta en myöskään pitänyt. Mutta se, että kirjan loppu ei miellytä, ei ole ehkä verrattavissa yllätykselliseen juonenkäänteeseen tai loppuun noin niinku muuten. Sitten välähti!

Siitä on jo aikaa kun luin Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa (luin sen tuolla nimellä, joten en siksi muuta sitä nykyiseen) ja ehkä olin tarpeeksi nuori, kokematon dekkareiden suhteen, mitä lie, mutta tämän kirjan loppu kyllä yllätti minut! Yksi parhaimpia dekkareita, joita olen lukenut. Siksi haluankin mainita sen nyt tähän väliin.


Haasteen lisäksi halusin tulla esittelemään eilisen kirjatosaaliini! Itseasiassa koko kirjastoreissussakin oli oma hauskuutensa. Olin nimittäin lähdössä eilen keskustan pääkirjastoon lainamaan kirjoja. Minulla on tapana katsoa verkkokirjaston kanssa jo kotona, löytyykö haluamani kirjat kyseisestä kirjastosta. No kuinkas ollakaan, yhtäkään haluamaani kirjaa ei löytynyt vapaana pääkirjastolta. Sen sijaan huomasin, että listassa luki jokaisen kirjan kohdalla että ne löytyisivät tuosta pienestä lähikirjastostamme, jonne tosin myös on vähän kävelymatkaa. Niimpä minä sitten otin pyöräni ja lähdin lähikirjastoon ja löysin viidestä kirjasta neljä! Viidennenkin piti olla kirjastossa, mutta en varmaan älynnyt etsiä oikeasta paikasta. Sama se, nyt on neljä uutta yöpöydällä (niiden kolmen lisäksi, joita en ole vielä ehtinyt lukaista). Eli muistakaapa käydä niissä pienemmissäkin kirjastoissa joskus!

Tällä kertaa lainailin mm
Suzanne Collins - Matkijanärhi (Nälkäpeli, #3) ja tässä kohtaa ei mitään mainintaa laatukirjoista. Olen lukenut kaksi aiempaakin ja pakko tietää miten tämä loppuu.
Mary Ann Shaffer & Annie Barrows - Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville.
Sue Monk Kidd - Mehiläisten salaisuudet ja toivottavasti tämä on yhtä hyvä kuin mitä kaikki sanoo!
Nicole Krauss - Rakkauden historia.





Paulo Coelho: Zahir

Paulo Coelho: Zahir
suom. Sanna Pernu
s.381, Bazar


Paulo Coelhon Zahir on yksi niistä harvoista kirjoista, jotka melkein jäivät kesken. Suomeksi sanottuna aloitin lukemaan kirjaa jo maaliskuun alkupuolella, pidin pitkän tauon ja luin välissä muita kirjoja, mutta lopulta repäisin ja luin kirjan loppuun. Hitaastihan tuo lukuprojekti eteni, mutta etenipä kuitenkin. Tosin ehdin jo tässä vajaassa parissa kuukaudessa kehittää melkein vihasuhteen kirjaan, vahvojen tunteiden vuoksi minun olikin kirja pakko lukea loppuun.

Joka tapauksessa kirja kertoo lyhyesti sanottuna miehestä, jonka vaimo ottaa ja lähtee. Näiden kahden avioliitto tuntuu hiipuneen, eikä ainakaan kirjan päähenkilön eli minäkertojan kiinnostus vaimoaan kohtaan tunnu olevan kovin suuri. (Seuraa pieni juonipaljastus:) Ja minä suorastaan vihasin kirjan kertojaa alussa, koska hän on vehdannut ties kenenkä kanssa avioliittonsa aikana ja kun vaimo jättää hänet mitään selittämättä, hän on ihmeissään ja eikä tunnu edes tajuavan, missä vika ehkä piilee. Mies päättää kaikesta huolimatta etsiä vaimonsa. Hän tekee niin sanotun "matkan" ihan konkreettisesti mutta myös omaan itseensä. "Matkan" aikana hän kirjoittaa kirjan (kirjailija kun on), hankkii rakastetun/naisystävän ja tutustuu moniin ihmisiin. Ehkä siinä sivussa vähän itseenkin.

Kirja on tietyllä tavalla ehkä filosofinen ja myös henkimaailman voisi sanoa olevan mukana. Kirjan ajatukset eivät olleet ainakaan minulle kovinkaan uusia, minkä vuoksi kirjan ei voi nyt sanoa avanneen silmiäni yhtään enempää tai saaneen minua edes ajattelemaan kovin syvällisesti. Hengellinen puoli kirjassa oli mielestäni ehkä vähän ylimenevää ja minulle, jolla ei voi sanoa olevan mitään hengellistä elämää (haha... uskonnollisessa mielessä ainakaan), niin ei oikein iskenyt se osio. Omalla tavallaan kirjan hengellinen puoli oli kiinnostava ja omalla tavallaan vaan tappavan tylsä.

Mitä sitten pidin kirjasta? No, tosiaan ensimmäisten sadan sivun jälkeen olin melko varma, etten saa tätä ikinä luetuksi. Ettei mulla ole tosiaankaan ikinä niin paljon kiinnostusta tai innostusta, että jaksaisin lukea. Kirja ei inspannut yhtään, ainoastaan vihasin kirjan päähenkiöä. Mutta koska en koskaan ole osannut jättää kirjaa kesken, luinpa minä tämänkin sitten jossain puuskassa. Luin tätä suunnilleen 10 sivua tuolloin ja toiset 10 tällöin, mutta lopulta sitten tuli se viimeinen sivukin eteen. Olin odottanut ehkä vieläkin tylsempää, kuivempaa ja inhottavampaa kirjaa, sillä puoli välin jätkeen jaksoi jopa jo hetken kiinnostaa eikä lukeminen tuntunut pelkältä pakkopullalta.

Mutta jos tämän kirjan jättää lukematta, ei menetä kovinkaan paljon. Vaikka omalla kierolla tavallani tästä opin jopa hitusen pitämään. En silti aio lukea Coelhoa ainakaan ennen kuin olen unohtanut, miten rankka lukukomeus tämäkin oli!


 "Et ole kylmä etkä kuuma vaan haalea, ja niin kuin joku evankeliumin kirjoittaja on sanonut jossain pyhässä kirjassa, haalea ei hivele makuaistia."

"Autuaita ne jotka eivät pelkää paljastaa tietämättömyyttään."

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Day 23, 24, 25, 26 + kuulumiset


Niinhän siinä sitten kävi, että ilman tietokonetta eleltiin pääsiäsloma, mutta tällä kertaa se oli pelkästään positiivista vaikka tämä haaste nyt katkesikin tyhmästi. Vietin loman aikana aikaa ulkona varmaan enemmän kuin sisällä, haravoin käteni rikki, lapioin lunta t-paidassa ja vietin mukavia rupatteluhetkiäkin pihalla istuskellen. Eipä olisi siis paljon parempi sää voinut kohdalle osua. Kaikesta huolimatta sain Paulo Coelhon Zahirin luetuksi!  Kirjoittelen siitä lisää heti tänään tai huomenna, kunhan aikaa on. Nyt voisin ottaa takaisin näitä haastepäiviä.


Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t

To-read listani on pitkä, mutta yksi ehkä kaikista pisimpään listalla olleista kirjoista on George Orwellin 1984. Olen varmaan joskus maininnut siitä, että olen todella huono lukemaan niitä kirjoja, jotka "pitäisi" lukea. Sen vuoksi tämäkin on edelleen lukematta. Voisi kyllä yrittää tämän lainata kirjastosta pian!


Day 24 – A book that you wish more people would’ve read

Toivon, että ihmiset ylipäänsä lukisivat enemmän. Varsinkin kirjoja, jotka herättävät ajatuksia ja mahdollisesti antavat lukijalleen uusia näkökulmia vanhoihinkin asioihin. Välillä kun tuntuu siltä, että tietyt ihmiset lukevat hyvin yksipuolisia kirjoituksia ja tekstejä, ja tämän vuoksi he eivät osaakaan nähdä asiaa kuin yhdeltä kantilta. Lukeminen avartaa mieltä.
Kirjabloggarreille ja muille paljon lukeville voisin suositella jälleen kerran Augusten Burroughsin kirjoja. Varsinkin sitä Maagista ajattelua.

 
Day 25 – A character who you can relate to the most

Yhtäkkiä ei tule kyllä mitään tiettyä hahmoa mieleen. Ehkä viimeksi luetuista voisin sanoa Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia kirjasta tutun Vilijonkkan. Hänet on kuvattu juuri sellaiseksi persoonaksi, jollaisena itseni ainakin osittain näen. Joka päivähän sitä kokee pienen maailmanlopun tai ainakin sen uhkan leijuvan yllään! Ja miten siinä sitten muka voi stressata jotain lautasliinoja tai edes puhtaita astioita!

 
Day 26 – A book that changed your opinion about something

Sanonpa tähän nyt ihan ensimmäisenä mieleeni tulevat Marjaneh Bakhtiarin Mistään kotosin ja Toista maata kirjat. Vaikka en ole koskaan kokenut olevani missään mielessä rasistinen ja hyvin vähän ennakkoluuloinenkin, niin tässä kirjassa oli taas kuvattu pitkälti ainakin minulle hyvin uusi näkökulma maahanmuuttajista, jonka voisi sanoa ainakin jossain määri muuttaneen aiempaa näkemystäni. Vaikka olen itse ollut hyvin paljon maahanmuuttaneiden kanssa tekemisissä (työt, muutama hyvä ystäväni, isän naisystävä jne), niin tässä kirjassa on silti jotain ihan uutta ja erilaista. Saa tavallaan tajuamaan aivan uudella tavalla miten rankkaa se voi olla, kun joutuu kotimaansa jättämään ja kohtaamaan toisen kulttuuriin. Lisäksi kirjat ovat hauskoja!


Mutta nyt muihin puuhiin. Katsotaan jos siitä Zahirista kirjottaisin vaikka huomenissa!

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Day 22: Favourite book you own


Vaikka olen kova lukemaan, niin omistan silti säälittävän vähän kirjoja. Tämä johtuu siitä, että rakastan kirjastoja ja lainaan kirjoja mieluummin kuin ostan. Hyvät kirjat saatan käydä ostamassa, alennusmyynneistä ja kirpputoreilta ostan eniten kirjoja.

Parhaita omistaminia kirjoja ovat tietenkin Harry Potterit. Augusten Burroughsin kaikki suomennetut teokset löytyy (3kpl) ja no Lionel Shriverin Poikani on kevin on lemppareita. Unohtamatta John Irvingin Kaikki isäni hotellit. Kirjahyllystäni löytyy pääasiassa hyviä kirjoja sekä muutama vielä lukematon. 

Ehkä kuitenkin ne lempparit, jotka pelastaisin tulipalon sattuessa, olisivat Augusten Burroughsin kirjat ja/tai Harry Potterit.

Mutta nyt olisi tosiaan tarkoitus lähteä viettelemään minilomaa tuonne maaseudulle. En tiedä vielä varmaksi otetaanko oma kone mokkulan kera mukaan vai tyydytäänkö isän ehkä toimivaan laitteistoon. Yritän kuitenkin jatkaa tätä jos mahdollisuus on. Eipä mulla muuta tähän hätään.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Day 21: Favourite book from your childhood

En kyllä rehellisesti sanottuna taida muistaa varsinaisesti lapsuudestani kovinkaan montaa kirjaa, tai no onhan sitä lapsi 11 vuotiaanakin, mutta jos tällä haetaan takaa jotain varhaislapsuuden teoksia. Eli nyt täytyy sitten tyytyä näihin hieman vanhempana (11-14 v) luettuihin.

Yksi ehdottomia ja useaan luettuja lemppareita oli Laura Honkasalon kirjoittama Siskoni, enkelinluinen tyttö. En enää tarkalleen muista kirjasta syömishäiriöisen tytön lisäksi muuta, mutta jostain syystä pidin siitä. Olen kyllä lukenut mielettömät määrät syömishäiriötä käsitteleviä teoksia, että ehkä se on se kiinnostava aihepiiri sitten muutenkin. 
Sitten oli tietysti Tuija Lehtisen Laura - sarja, joka oli tosi kivan arkinen, olen aina pitänyt sellaisistakin kirjoista. Myös Angela Sommer-Bodenburgin Pikku Vampyyri oli kestosuosikki.

Ihan varhaisesta lapsuudestani mieleen on jäänyt yksi kirja. Tai kirjat. Nimittäin Puppe - kirjat! Ne, missä saa availla luukkuja ja kurkkailla niiden taakse. Meillä on päiväkodissakin sellaisia ja luen niitä aina mielelläni lapsille. Ja pääsi melkein unohtumaan loistavat Sven Nordqvistin Viiru ja Pesonen - kirjat!

 Päiväkodissa työskennellessäni olen muuten lukenut varmaan enemmän lastenkirjoja kuin tähän astisessa elämässä yhteensä. En kuitenkaan ole maininnut yhtäkään täällä, enkä kyllä näe siihen varsinaisesti syytäkään. Tosi lastenkirjatkin kivoja ovat, mutta eivät ehkä sellainen laji, jota viitsisin hirveästi esitellä. Ja haluaisiko joku lukea täällä, kuinka olen viikon aikana lukenut jonkun 10 lasten kirjaa? :D Sama pätee sarjakuviin muuten. Todella harvoja jaksan täällä mainita, koska saatan viikossa lukea useammankin albumin ihan vain muuten huvikseni jossain siinä sivussa.

Että tällaista tänään! Hyvää alkanutta pääsiäislomaa kaikille.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Day 20: Favourite romance book

Olen taas tänään kiireisenä, joten en ehdi muistelemaan koko lukuhistoriani parhainta romanttista teosta. Olen varsinainen rakkaustarinoiden suurkuluttuja, joten näitä lemppareitakin on useampi.

Ensimmäisenä mieleeni tulee kuitenkin jo eilisessäkin haasteessa mainittu Jane Austenin Viisasteleva sydän. Se on myös suosikkini Jane Austenilta. 

Pitäisikin taas lukea tuo kirja uudestaan! Mutta nyt jatkan tätä kiireistä päivääni. Vielä huominen ja sitten alkaa miniloma ja minä matkustan maaseudun rauhaan. Toivotaan, että sielläkin se vanha koneen romu toimii, niin pystyy jatkamaan haastetta ilman useamman päivän taukoa.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Day 19: Favourite book turned into a movie

Tämä on itseasiassa helppo ja hauska, koska minulla on yksi suosikkikirja, josta tosiaan on tehty elokuva ja se elokuva itsessään on yksi ehdoton lempparini. Kyseessä on Jane Austenin Viisasteleva sydän, josta tosiaan on tehty elokuva vuonna 2007. En itseasiassa edes muista, kuinka paljon kirjassa ja elokuvassa on samaa, mutta molemmista olen pitänyt paljon.

Toinen suosikkini on tietysti Harry Potterit. En edes ymmärrä, miten elokuvien maailma pystyykään vastaamaan niin hyvin kirjojen maailmaa. Toki elokuvista puuttuu paljon sitä hyvää, mitä kirjoissa on, mutta ovat ne silti ainakin minuun uponneet. 

Melkein unohdin Cormac McCarthyn Tien, joka on sekä kirjana että elokuvana aika vaikuttava!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Day 18: A book that disappointed you

Ehkä yhden isoimman pettymyksen aikoinaan aiheutti Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani, joka on sitä lajityypin kirjaa, josta yleensä pidän ja jota vielä kaikki hehkutti - ja sitten luen sen loppuun lähes väkipakolla. Jotain meni tosi väärin siinä kohtaa.

Siri Hustvedtin Lumous oli myös pettymys. Moni kehuu kirjailijaa ja minusta ainakaan tässä kirjassa ei ollut mitään kovin erityistä, erikoista tai iskevää. Aika tasapaksu.

Johanna Sinisalon Ennen päivälaskua ei voi kiinnosti jo pelkän kirjan nimen perusteella ja lopulta en tykännyt kirjasta juuri ollenkaan. Siinä oli muutama hyvä juttu, mutta pääosin ei miellyttänyt.

Ja jos nyt vielä täytyy itsensä nolata niin Houkutuksen viimeinen osa Aamunkoi oli niin huono, että se pilasi mielestäni aiempienkin kirjojen hohtoa ja toivon jopa, etten olisi lukenut kyseistä kirjaa.


Btw, en ole Englantilaisen tragedian jälkeen vielä ehtinyt aloittamaan uutta kirjaa vaan olen ehtiessäni lukenut muutamia sivuja Zahiria eteenpäin. Tällä hetkellä elämä on sen verran hektistä ja täynnä ohjelmaa, että välillä tälle haasteellekin on melkein vaikea löytää sopiva ajankohta. Mutta uusia luettuja varmasti alkaa taas tulemaan, kun pahin kiire hellittää ja toivotaan, että pääsiäislomalla ehtisi sitten vaikka lukea kun ollaan ensin juhlittu yhdet häät!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Day 17: Favourite quote from your favourite book


"Minä henkilökohtaisesti koostun kokonaisvaltaisesti vioista, jotka on kursittu yhteen hyvillä aikomuksilla." - Augusten Burroughs: Maagista ajattelua


 "- Kampsu on aasi, hän ajatteli. Hömppä rouva, joka ei osaa ajatella muuta kuin teekakkuja ja tyynynpäällisiä. Hän ei ymmärrä edes mitään kukista. Ja kaikkein vähiten hän ymmärtää minua. Nyt hän istuu kotonaan ja luulee, etten minä ole koskaan kokenut mitään. Minähän koen jokapäivä maailmanlopun ja kuitenkin pukeudun ja riisuudun ja syön ja pesen asioita ja pidän teekutsuja aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut!" - Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Day 16: Favourite female character

Tuntuupas vaikealta keksiä edes yhtä naishahmoa, josta voisin sanoa pitäväni. Hassua, kun olen pitänyt itseäni aina niin feministisenä ja miesvastaisena, että luulisi kirjoissakin olevan sitten enemmän lurjusmiehiä kuin -naisia, mutta eipä taida olla ei. Eiliseen haasteeseen sen sijaan osaisin listata muutaman hahmon lisää.

Mieleen jääneitä naishahmoja ovat kuitenkin esimerkiksi Justin Cronin Ensimmäisen siirtokunnan eräs naishahmo, jonka nimen olen onnistunut jo unohtamaan. Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia Vilijonkka (ei vastaa animaatioista tuttua hahmoa) ja Joanne Harrisin Herrasmiehiä ja huijareita kirjasta eräs naishahmo, jonka nimen myös olen unohtanut, mutta jokainen kirjan lukenut varmasti osaa arvata, kenestä on kyse!

Olipas tämä nyt heikko vastaus. Täytyy varmaan alkaa lukemaan enemmän kirjoja, joissa on naisia!

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Day 15: Favourite male character

Koska mulla on vähän kiire, en ehdi tämän päiväistä haastetta pohtia kovin syvällisesti. Ensimmäisenä mieleeni kuitenkin tulee Harry Pottereista tuttu Ron Weasley, joka valloittaa sekä kirjoissa että elokuvissa (Rubert Grint!). Mieleeni tulee myös sellaisia hahmoja kuin Poikani Kevin kirjan Kevin, koska hän on niin mielenkiintoinen hahmo. Englantilaisen tragedian Vincent oli ihastuttava.

Onhan näitä hahmoja. Tässä nyt muutama!

torstai 14. huhtikuuta 2011

Day 14: Favourite book of your favourite writer

Koska mainitsin eilen kolme kirjailijaa, haluan mainita heiltä kaikilta myös yhden suosikkikirjani.

Augusten Burroughsilta Maagista ajattelua, vaikka kaksi aiempaakin ovat olleet mielestäni aivan huippuja. Tässä on kuitenkin enemmän huumoria ja iloa, ja kirja koostuu useammasta eri tapahtumasta kirjailijan elämässä hieman eri ikäisenä.

Tove Janssonilta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Tämäkin koostuu useammasta novellista ja mielestäni kirja on useempia kuita muumeja syvällisempi ja täynnä ajatuksia.

John Irvingiltä Garpin maailma. Koska se on ehkä moniulotteisin ja koska sen luettuani kiinnostuin muistakin Irvingin kirjoista.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Day 13: Your favourite writer

Yksi suosikkikirjailijoitani on Augusten Burroughs. Olen lukenut häneltä hänen kolme suomenettua omaelämänkerrallista kirjaa ja voin sanoa, että mitä tahansa häneltä suomennettaisiinkaan, niin lukisin ne. Mikäli kielitaitoni olisi yhtään parempi, lukisin hänen englanninkieliset teoksensa heti. Ehkä tässä olisikin hyvä syy parantaa vähän omaa kielitaitoa.

Haluan kuitenkin vielä mainita tähän kaksi muuta minuun suuren vaikutuksen tehnyttä kirjailijaa. John Irving on ainakin minut lumonnut ja todellakin osoittanut taitonsa kirjailijana. Kenellä on niin mahdoton mielikuvitus ja pokkaa kirjoittaa se kaikki vieläpä ylös? Nostan hattua miehelle. Lisäksi mies on muutenkin kuin kirjailijana ihan vaikuttava persoona. Selvinnyt mm syövästä.

Sitten eräs jo edesmennyt nainen, joka minua on kiehtonut lapsesta saakkaa. Tove Jansson. Älyttömän lahjakas nainen monella alalla, muumikirjat ovat aivan lumoavia ja vaikka en ole Tovelta lukenut hänen muita kirjojaan, pidän häntä silti yhtenä hyvin merkittävänä kirjailijana. Tove kiinnostaa minua myös ihmisenä ja olenkin lukenut jo palan matkaa hänen elämänkertaansa. Nyt täytyy ostaa se vielä omaksi ja lukea kokonaan.

Kaikkien edellämainittujen teoksia löytyy tietysti myös omasta kirjahyllystä!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Day 12: A book you used to love but don’t anymore

Ensin en keksinyt yhtäkään kirjaa, ja sitten keksinkin jo vaikka kuinka monta nuoruudestani. Jostain syystä esimerkiksi 13 vuotiaana luetut kirjat ei ehkä iske enää näin 21 vuotiaana. En kuitenkaan halua laittaa tähän jotain täysin "merkityksettömiä" kirjoja nuoruudesta tai arvailla, että en varmaan enää pidä siitä ja siitä, vaikka silloin pidinkin. Mistä sen tietää, kun en ole kokeillut niitä enää näin aikuisuuden kynnyksellä lukea?

Sanoisinkin kuitenkin, että joskus elämäni suurimpiin kirjoihin kuului Eoin Colferin Artemis Fowl. Siitä ei ole kauaakaan kun ostin samaan sarjaan kuuluvan jatko-osan, jota en ollut vielä lukenut. Se jatko-osa on edelleen hyllyssäni lukematta. Ei vaan enää herätä yhtä suurta kiinnostusta kuin aikanaan. Ei silti, etteikö kirjojen maailma edelleen ihan kiehtova olisi, mutta kyllä se taitaa nuoruuden piikkiin se suurin innostus mennä.

Toinen nuoruuden kuohuissa luettu ja ihastuttanut on se surullisen kuuluisa Houkutus. Kyllä se ensimmäisellä lukukerralla iski ja lujaa. Ja vaikka edelleenkin kyllä onnistun sen ääressä unettomina öinä itkemään (jaa miten niin nolo), niin ei siinä enää sellaista hohtoa ole kuin joskus. Ja paistaahan siitä läpi vaikka mitä, ja kirjoitustyyli on mitä on. Mutta nuoruudessa se oli vain yksi kovin traaginen rakkaustarina!

Helen Walsh: Englantilainen tragedia

Helen Walsh: Englantilainen tragedia
Suom. Jonna Joskitt
s.375, LIKE


Olipas pitkästä aikaa virkistävällä tavalla hyvä kirja. Juuri sen tyylinen kirja, mistä pidän. Vaikka aihe ei tälläkään kertaa ihan kevyimmästä päästä ollut, kirja ei silti tuntunut raskaalta. Aion kyllä lukea Walshin toisenkin suomennetun teoksen heti kun ehdin. 

Englantilainen tragedia on kertomus Fitzgeraldien perheestä ja heitä kohdanneesta onnettomuudesta, joka muuttaa kaiken. Kirja on tavallaan katsaus monikulttuurisuuteen, erilaisuuteen ja sen törmäystä rasismisen vihan ja ahdasmielisyyden kanssa. Kirjassa ollaan kasvostusten sen todellisuuden kanssa, että rasismi on iso ja vakava ongelma. En kuitenkaan halua hirvittävästi kirjoittaa enempää juonesta, sillä jos joku haluaa lukea tämän, en halua pilata lukukokemusta. Kirja on kuitenkin pitkälti kuvaus perheestä, sitä kohdanneesta onnettomuudesta ja sen seurauksista.

Pidin kirjan kielestä paljon. Siinä ei ollut turhaa kikkailua, mutta se oli silti hauskaa luettavaa ja hyvin kirjoitettua. Lisäksi vaikka kirjan aihe ei todellakaan hymyä huulille tuonut, oli kirja silti todella miellyttävää luettavaa.

Kirjan hahmot olivat mielestäni todella lähelle tulevia ja hauskoja. Pidin lähes jokaisesta hahmosta. Varsinkin Vincent jäi asumaan jonnekin mun sydämen tienoille. Oli toki myös hahmoja, joista ei voinut pitää, mutta se oli tarkoituskin.

Varoitan sen verran, että tarina jäi ainakin minulla pitkäksi aikaa elämään mieleen, eikä ollut ehkä viisainta lukea kirjaa loppuun ennen nukkumaanmenoa.


 ♥♥♥♥

"Olit auttamatta liian kaunis tähän maailmaan."

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Day 11: A book you hated

Vaikka olen lukenut paljon huonojakin kirjoja, ei silti kovin äkkiä tule mieleen kirjaa, jota vihaisin. Sellainen kirja kyllä saattaa menneisyydessä olla, mutta ei vaan tule ihan äkkiä mieleen.

Senpä vuoksi sanonkin kirjan, joka on minulla tälläkin hetkellä kesken, elikkäs Paulo Coelhon Zahir. Kirja ei todellakaan ole tehnyt muhun vaikututusta vaan tylsistyttänyt, ja en ole saanut tartuttua kirjaan pitkään pitkään aikaan vaan jumitan sivulla 118. En kuitenkaan millään haluaisi luovuttaa sen suhteen, vaan lukea sen loppuun. Siksi voisin sanoa kirjan aiheuttavan jonkinasteista vihastusta. Oi miksi minun piti edes aloittaa se kirja ja voi miksi se on noin tavattoman vastenmielinen?

Aiheen vierestä voisin sanoa, että olen tainnut napata itselleni vatsataudin. En ole oksentanut (ainakaan vielä), mutta todella kelju olo on vatsassa ja pahoinvointia on - tänään bussissa pidättelin oksennusta. Tämä päivä on siis mennyt rattoisasti omassa sängyssä peiton alla nukkuen heti töistä päästyäni. Ehkäpä jossain kohtaa uskaltaa vähän syödä. En suosittele nappaamaan tätä tautia itselleen, ei ole kovin herkkua.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Day 10: Favourite classic book

Olen lukenut melkoisen monta pettymyksen tuottanutta klassikkoa ja senpä vuoksi tämä ei ollut aivan helppo nakki. Varsinkin kun aloin jo pohtia, ovatko valintani edes klassikoita.

Mainitsen kuitenkin kolme, joista olen oikeasti tykännyt. Niihin ei lukeudu Sadan vuoden yksinäisyys, joka tuntui tosiaan sadan vuoden urakalta ennen puolta väliä, jonka jälkeen kirja ei ollut enää pelkkää pakkopullaa.

Sen sijaan Emily Brontën Humiseva harju oli mielestäni hyvä. Hieman erilainen rakkaustarina ja tarina ylipäänsä. Voisin lukea tämän joskus toistekin.

Jane Austenilta suosikkini ja muutenkin yksi suosikki kirjojani on Viisasteleva sydän. Olen lukenut tämän ainakin kahdesti ja katsonut kirjaan perustuvan elokuvan sitäkin useammin. Pohdin jo hetken, onko tämä edes klassikko, koska tämä ei ole niin tunnettu kuin muut Austenin teokset. Mutta eiköhän tämä klassikoksi lasketa. (!?!????!)

Viimeisenä mutta vähäisimpänä vielä elävän kirjailijan teos, joka lasketaan jo nykypäivänä klassikoksi, on John Irvingin Garpin maailma. Paras viime vuonna lukemani kirja.

Jostain syystä monet klassikot ovat todellakin tuottaneet minulle pettymyksen. Johtuuko se sitten liian korkeista odotuksista vai siitä, ettei ymmärrä hyvän päälle? Tiedä häntä. Toisaalta pystyn kyllä ymmärtämään miksi useimpia klassikoita arvostetaan, mutta ei se näytä silti takaavan miellyttävää lukukokemusta. Siitä huolimatta olen lukenut paljon klassikoita ja aion jatkossakin lukea! Klassikot kiehtovat kaikista jo koetuista pettymyksistä huolimatta.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Day 09: A book you thought you wouldn’t like but ended up loving

Siitä on jo vuosia aikaa kun eräs kirja julkaistiin ja heti alusta alkaen se sai aikaiseksi paljon kohua, ylistäviä mielipiteitä ja laumoittain faneja. Tämä kirja sai itselleen jatko-osan ja minusta tuntui, että kaikki kehuivat sitä iästä tai sukupuolesta huolimatta. Lähipiirissäni useat olivat lukeneet kirjat ja hehkuttivat niitä minullekin, mutta en lämmennyt. En uskonut, että voisin ikinä pitää kirjoista, joita ihan kaikki hehkuttivat. Minä, joka en siihen aikaan pitänyt paljon muustakaan mistä muut pitivät. Ja olisihan se ollut jopa vähän noloa lähteä mukaan tuollaiseen villitykseen, mikä oli niin selvästi joku muotijuttu.

Tämä kirja taisi saada muutaman jatko-osan lisää. Sitten koitti joulu, vuotta en tarkalleen muista, mutta olin kuitenkin vielä nuori. Ylä-asteella ehkä. Eräästä lahjapaketista putkahti tämän kohutun ja kehutun kirja-sarjan ensimmäinen osa, se putkahti myös toisesta paketista. Nyt minulla oli käsissäni kaksi ensimmäistä osaa, joita en ollut koskaan ajatellut edes lukevani.

Olen aina lukenut kaiken, mitä lahjaksi saan, joten nyt oli sitten minun aikani tutustua tähän kirjaan, joka oli saanut niin monet pois tolaltaan.

Ja niinhän siinä kävi, että se lumosi minut ja vei mukanaan. Yhtäkkiä olin sitä samaa suurta perhettä, joka hehkutti kirjaa ja koki sitä lukiessaan olevansa melkein kuin kotona. Sellaisen vaikutuksen minuun teki J.K. Rowlingin Viisasten kivi ja kaikki sitä seuranneet jatko-osat. Vaikka eihän minun siitä pitänyt pitää, kun kerta kaikki muut jo pitivät!

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Day 08: Most overrated book

Olen lukenut itseasiassa melko montakin kirjaa, joita on hehkutettu aivan mielettömästi ja minä kirjan luettuani en ole voinut tajuta miksi. Yksi parhaiten mieleeni jääneitä on ehdottomasti klassikko Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani. Muistan tämän olleen jo yläasteella äidinkielenopettajan kirjalistoilla ja lukiossa. Muistan, että kirjaa myös kehuttiin paljon ja no olihan se klassikko, joten jossain vaiheessa minä tartuin siihen vapaa-ajallani ja - petyin. Ei herra isä miten tylsä. Lopulta luin kirjan lähinnä pakkopullana ja ihmettelin jokaista kirjaa kehunutta. Pystyn ymmärtämään sen, että tämä on varmasti aikoinaan hätkähdyttänyt lukijakuntaa, mutta nykypäivänä luettuna oli todella laimea. Siitä ei itseasiassa ole kauaa, kun joku sanoi tätä tärkeimmäksi kirjakseen ja mut valtasi ainoastaan epäusko. En muuten osaa sanoa, onko tämä yliarvostettu, osaan vain sanoa, että minun mielestäni tätä on kehuttu aivan turhan paljon nähden siihen, että omasta mielestäni kirja oli tylsä. Brontën sisaruksista Emilyn kirjoittama Humiseva harju sen sijaan oli hyvä!

Toisena yliarvostettuna haluan mainita erään kirjailijan (ja hänen kirjansa). Kaikki blogiani lukeneet voivat ehkä arvata, että kyseessä on tosiaankin Paulo Coelho. Mulla ei kyllä mene tajuntaan, mistä tämä mies on kaiken arvostuksensa saanut. Joku sanoi, että miehen paras kirja on Veronika päättää kuolla. No, minä luin sen. No, en pitänyt sitä keskivertoa kummempana. Olisi tosin ehkä pitänyt tuon miehen "parhaan" kirjan jälkeen tajuta pysyä erossa koko hemmosta. Nyt jumitan Zahirissa, jota kohtaan kiinnostus on nolla, eikä luonto anna lupaa jättää kesken.

Coelhon kohdalla on kyllä sanottava, että olen joskus pohtinut, johtuuko epäkiinnostukseni siitä, että olen aikoinani lukenut niin paljon filosofiaa. Coelhon kirjojahan kuvataan muun muassa filosofiksi ja omaa maailmaa muuttaviksi teoksiksi. En kuitenkaan itse ole kirjoissa törmännyt yhtenkään itselleni uuteen ajatukseen tai kokenut tekstejä muutenkaan mitenkään hätkähdyttäviksi. Ehkä syynä onkin lukion filosofian kurssit ja meidän opettaja ja se, että tuntien jälkeen oli välillä ihan vaikea sopeutua normaaliin elämään kun juuri oli väännetty koko maailmankatsomus uuteen uskoon. Ehkä kun on läpikäynyt sen, todennut, että maailma on hullu, niin joku Coelho ei paljon hetkauta. Tekstit ovat keskivertoja, ei kovin kummoisia eikä niitä ainakaan kertaa useammin lue, kun se kertakin tuppaa olemaan jo liikaa.

Luin muuten Lauran blogista hänen vastauksensa, ja voisin senkin allekirjoittaa ainakin siltä osin, että minunkin mielestä Sieppari ruispellossa sekä Nancy ovat olleet aivan turhan kohuttuja nähden siihen, että kirjat ovat tylsiä.

Mutta, nämähän ovat makuasioita.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Day 07: Most underrated book

Vaikka olenkin kova lukemaan ja rakastan kirjoja, niin siitä huolimatta kirjamaailma on mulle omalla tavallaan vieras. En useinkaan tiedä, mikä on se tämän hetken kovin juttu ja mistä puhutaan paljon. Tottakai kirjablogien kautta saa vähän tuntumaa sekä kirjakaupoissa tai kirjastossa vieraillessa, sekä joitain lehtiä lukiessa. Mutta koska en juokse uutuksien perässä ja luen ihan siltä tuntumalta, mikä juuri minua kiinnostaa ja viihdyttää, niin olen huono sanomaan ylipäänsä kirjojen tai kirjailijoiden yleisestä arvostuksesta. Tiedän vain mistä itse pidän ja mistä en.

Siksipä vastaankin tähän nyt omilla lemppareillani, jotka ovat mielestäni vieläkin turhan vieraita suurelle yleisölle. Kyseessä on siis Augusten Burroughsin Juoksee saksien kanssa, Kuivilla ja Maagista ajattelua. Pakko tosin heti perään sanoa, että minusta Burroughsin omaelämänkerralliset kirjat ovat aivan huippuja, mutta ymmärrän myös sen näkökulman, joka näistä ei välttämättä suuresti piittaa. Mutta siitä huolimatta näihin pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota!

Toinen minusta aliarvostettu joukko on muutenkin omaelämänkerrat. Ja en nyt tarkoita mitään superjulkkisten tunnustuksia, vaan sellaisia, jotka avaa oikeasti silmiä ja näyttää sen puolen maailmasta, jota me ei muuten nähdä ehkä koskaan. Hyvänä esimerkkinä Sabine Kueglerin Viidakkolapsi ja Paluu viidakkoon. Varsinkin toinen osa paljastaa jotain ihan kammottavaa taas.

Huomiselle päivälle mulla onkin jo vastaus valmiina!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Day 06: A book that makes you sad

Viimeksi luetuista ensimmäisenä mieleeni tulevat Khaleid Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa sekä Nicholas Sparksin Haikein terveisin.

Sen kummempia perusteluja en nyt jaksa alkaa selittelemään, mutta jokainen ensimmäisen kirjan lukenut varmasti ymmärtää ja Sparksin kirjaa lukiessa itkin silmät päästäni (vaikka se ei edelleenkään ehkä mitään parhainta laatukirjallisuutta ole).

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Day 05: A book that makes you happy

Olen pohtinut tämän päivän haastetta eilisestä lähtien ja siitä huolimatta pää lyö edelleen tyhjää. Apua, en mä keksi.

Tämän päivän haaste keksiä kirja, joka olisi tehnyt iloiseksi tai onnelliseksi, taitaa olla siksi niin vaikea, että minulla on jostain syystä tapana lukea aihepiireiltään melko raskaita kirjoja. En keksi yhtäkään sellaista kirjaa, jota voisi kutsua suorilta käsiltä onnelliseksi tai iloiseksi, tai edes sellaisia tunteita herättäväksi. Jokaisessa mieleen tulevassa on myös surulliset, ankeat tai raskaat piirteensä. Jotkut kirjat käsittelevät huumorimielellä maailman epäkohtia ja totuuksia, joten eivät nekään pohjimmiltaan hilpeäksi tee. Siitä huolimatta uskallan sanoa muutaman kirjan, jotka ovat ainakin jollain tavalla minua ilahduttaneet.

Marjaneh Bakhtiarin Mistään kotosin on ainakin yksi minua viihdyttänyt kirja, jota voi sanoa myös hauskaksi. Kirja nauratti paikoitellen paljonkin, joten kai se myös teki iloiseksi. Kirjassa on kuitenkin myös se synkempi puoli tai oikeastaan juuri ne maailman epäkohdat esillä. Luin saman kirjailijan "jatko-osan" heti kun sitä kirjastosta sai lainattua.

Toinen mieleeni tuleva kirja on Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Minusta kirja oli jotenkin niin ihana, että omalla tavallaan se teki onnelliseksi, vaikka ei tämäkään kirja pelkkää iloista tarinaa ole.

Ja mainitaanpa vielä Harry Potterit, jotka tekevät olon aina iloiseksi ja onnelliseksi. Sekä sarjakuvana Nemi,  jota luen usein iltaisin ja naureskelen yksinäni.

Sellaisia kirjoja. Pitäisi varmaan ihan vakavissaan harkita lukevansa joskus jotain iloista ja kevyttä, eikä aina vain jotain sydäntä ja hermoja raastavaa tekstiä. Tälläkin hetkellä luen kirjaa nimeltä Englantilainen tragedia ja nimestä voi jo päätellä miten iloisissa tunnelmissa mennään. Mikähän tuossa raakuudessa ja epätoivossa ja -onnessa oikein viehättää? Jokin siinä on, että lukee kirja kirjan jälkeen yhtä synkeitä elämäntarinoita.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Day 04: Favourite book of your favourite series

Lempisarjanihan oli J.K. Rowlingin Harry Potterit ja itseasiassa tämän päivän haaste oli hyvinkin helppo, sillä olen jo pitempään julistanut yhtä sarjan kirjaa ylitse muiden. Ja ei liene suuri yllätys, että kysessä on viimeinen Kuoleman varjelukset.

Vaikka pidän jokaisesta Potter-kirjasta, ja esimerkiksi Liekehtivät pikari on mielestäni ollut yksi melkein hauskimpia ja synkimpiä, niin viimeinen vie tarinan uuteen ympäristöön ja aivan uusiin ulottuvuuksiin. Kirja saa paljon syvyyttä ja kirjassa tunnelatauskin on jo aivan erilainen verrattuna aiempiin.

Minusta Rowling lopetti Potterit mestarillisesti.

Kim Echlin: Kadonneet

 Kim Echlin: Kadonneet
suom. Sirkka Aulanko
s. 278, Tammi


Luulin, että tässä kirjassa kyseessä olisi takakannen mukainen "Mestarillinen romaani kohtaamisista, eroista ja kulttuurirajat ylittävästä rakkaudesta...", mutta kirjassa olikin kyse paljon enemmästä.

Kirjan minäkertojana on Anne, joka 16-vuotiaana kohtaa elämänsä rakkauden. Sereyh on kotoisin Kambodžasta ja paossa hirmuhallintoa. Pari rakastuu ja viettää aikaa yhdessä, kunnes Sereyh saa mahdollisuuden palata kotimaahansa etsimään perhettään. Parin tiet eroavat useammiksi vuosiksi, kunnes Anne lähtee erään televisiolähetyksen jälkeen etsimään rakastaan. Hän löytää rakkaansa, mutta joutuu samalla myös keskelle painajaista.

Kirja alkaa melko kepeästi, mutta hyvin pian kirjan sävyt alkavat muuttua tummemmiksi ja lopulta mustiksi. Kirja ei ole mitään kevyttä luettavaa, vaan hyvin raskasta ja kirjasta jää käteen melko ahdistava tunne. Kirjan keskiössä kyllä on kahden ihmisen välinen rakkaus ja rakkaustarina, mutta sen ympärille on kudottu painajaismaiset kehykset. Vaikka kirja onkin fiktiota, sen pohjana on kuitenkin todelliset tapahtumat.

Kerronta kirjassa oli jälleen kerran selkeää, helppolukuista ja toisaalta tarpeeksi neutraalia ottaen huomioon kirjan tarinan. Toisaalta minua jäi kaihertamaan se, että kirja tuntui jäävän etäiseksi. Anne ja Sereyh jäivät vain kaukaisiksi ihmisiksi, heidän lähelleen ei päässyt. Toisaalta ehkä hyvä niin. Kirjassa oli minäkertoja (jonka perusteella olisi kuvitellut tarinan tulevan hyvinkin lähelle) ja hän kirjoitti "sinulle", mikä oli alkuun pieni shokki. "En kaihtanut sinun mudantummien silmiesi katsetta".

Jotenkin kirja palautti taas siihen todellisuuteen, miten julma ihminen voi olla. Siihen, mitä kauheuksia maailma on aina ollut täynnä ja on edelleen. Julmuus, raakuus, väkivalta ja sota. Kun tätä lukee omassa sängyssä peiton alla, olo ei välttämättä ole turvallinen. Mutta kirja on kuin kysymys: mitä tehdä, kun tietää? Niimpä. 

Odotin kirjalta ehkä jotain muuta, koska petyin hieman, enkä pitänyt kirjaa kovin erikoisena. Kirja on kyllä ravisuttava, mutta toisaalta niin moni muukin kirja on. En välttämättä lukisi tätä uudelleen, mutta osasyynä on myös kirjan raakuus. Kirja oli ihan hyvä lukukokemus, mitä nyt tosiaan melko ahdistava. Mutta tämän kirjan kuuluukin vähän ahdistaa.


 ♥♥

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Miina Supinen: Liha tottelee kuria

Miina Supinen: Liha tottelee kuria
s.336, WSOY


Kun aloitin lukemaan tätä kirjaa, minulla ei ollut mitään erityisiä odotuksia kirjalta. Kirjan nimi antoi kuitenkin tiettyjä mielikuvia ja minulle sanottiin, että kirja on hykerryttävä. Kirjaa kuvaillaan kirjan takakannessa "inhimilliseksi komediaksi". Useissa blogeissa tästä oltiin pidetty. Kirjan luettuani oma mielipiteeni on vähän sitä, etten oikein tiedä mitä mieltä olen.

Kirja kertoo suomalaisesta perheestä. Perheen vanhemmat ovat molemmat omalla tavallaan tunnettuja, lapset hieman omituisia ja erikoisia. Tarina etenee eri perheenjäsenten näkökulmasta kirjoitettuna, välillä keskiössä on äiti ja hänen sisäinen maailmansa, välillä vanhin tytär ja niin edelleen. Jokainen saa vuorotellen avata omaa maailmaansa.

Kirjan kieli ja kerronta takautumineen on ihan mukavaa luettavaa. Kirjan lukee melko nopeasti ja kieli on selkeä. Supinen on osannut myös kuvata kirjansa hahmoja hyvin osuvasti ja niin, että jokaisesta jää selkeä kuva. Osittain kerronta onkin hyvin huvittavaa ja kuvailuvat hilpeitä.

Mutta tarina itsessään ei mielestäni ole pelkkää komediaa. Itseasiassa pidin kirjaa jopa surullisena ja kuvauksena lähinnä ihmisten hulluudesta, pimeistä puolista ja outouksista. Sitä, miten pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään. Usein mielessäni mietin, että "ihan sairasta". Jotenkin tästä jäi fiilis, että miten pimeä ihmisten sisäinen maailma voi olla. Kirja vähän nauratti ja itketti samaan aikaan.

Luulen kuitenkin, että useimpien lukijoiden mielestä kirja voi olla hyvinkin huvittava ja minunkin mielestäni se sitä paikoitellen oli. Jotenkin kuitenkin tästä jäi myös vähän pettymyksen maku suuhun. Ehkä se on sitten tämä minun turhankin tiukkapipoinen maailmanäkemykseni ja arvomaailmani, johon ei ehkä sovi kirjan henkilöiden käsitys esim ulkonäöstä, seksistä ja perhe-elämästä ylipäänsä. 

Kirja muuten oli hyvä, tarina ei ehkä sellainen, mistä minä eniten nauttisin. Hyvin paljon ällötti ja esimerkiksi tämä ei ollut ihan paras valinta aamupalan seuraksi. Mutta lukekaa ja kokekaa.


 ♥♥


"Hänen hymynsä oli  niin tarkka kopio aidosta, että sellaisia näkee tavallisesti vain psykopaattien kasvoilla."

Day 03: Your favourite series

J.K. Rowlingin Harry Potterit. 

Viimeksi tänä aamuna haaveilin taas aloittavani alusta lukemaan kaikki Potterit. Eipä niihin kovin herkästi kyllästy.
Asiasta nakkiin, kävin tänään hakemassa taas kirjastosta vähän luettavaa ja joo, edelleenkin huolimatta siitä, että omassa ja siskonkin hyllyssä olisi vielä lukemattomia. Tällä kertaa lainasin pääasiassa muiden kirjablogeista pongattuja kirjoja + yhden, jonka satuin muuten vain pongaamaan hyllystä.

Lainasin
Kim Echlin - Kadonneet, jonka joku oli tainnut mainita viime vuoden parhaimpana kirjana.
Kamila Shamsie - Poltetut varjot, jonka pongasin Sannan blogista.
Linda Olsson - Sonaatti Miriamille, myöskin pongaus blogista.
Helen Walsh - Englantilainen tragedia, jonka nappasin nimen ja takakannen perusteella mukaan.

Tämä 30 days of books - haaste on muuten kasvattanut jo nyt huimasti minun to-read listaani. Olen pongaillut toisten blogeista viime vuoden parhaita ja eihän niitä nyt voi sivuuttaa. Mutta nyt voisin suunnata kohti pitsantekoa ja lukaista jossain välissä loppuun tuon yhden kesken olevan kirjan, jotta voisin aloitella seuraavaa.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Day 02: A book that you’ve read more than 3 times

Olen lukenut useampia kirjoja moneen kertaan, mutta koska en ole harrastanut kirjojen säännöllistä listausta kuin vasta parisen vuotta, en osaa sanoa aivan tarkasti olenko lukenut jonkun kirjan kolme kertaa vai useammin. Sen vuoksi listaan tähän nyt muutaman kirjan, jotka olen lukenut useasti, mutten enää muista kuinka useasti!

Ensimmäisenä tulee tietenkin koko Harry Potter kirjasarja, joka on läpiluettu sen verran useasti, että laskuissa on seottu aikapäivät sitten. Joitakin Potter kirjoja olen lukenut useammin kuin joita, esimerkiksi viimeinen on luettu ainakin sen kolme kertaa läpi, mutta ensimmäinen on luettu reippaasti yli kolme kertaa.

Seuraanvana nolo tunnustus, että Stephenie Meyerin Houkutus kirja on luettu monesti läpi. Se on sellainen kevyt kirja, joka jostain syystä tulee usein unettomina öinä luettua läpi. Myös muita osia kuten Uusikuu ja Epäilys on luettu useamman kerran, viimeisen luin vain kerran. Ja syy ei todellakaan ole siinä, että kirjat olisivat minun ultimate lemppareita, mutta joskus kun tekee mieli lukea jotain kevyttä ja nollaavaa, niin nämä toimivat. (Älkää nyt tämän perusteella tuomitko minua!)

Kolmantena mainitsen vielä Judith Couldin Synnit, joita en ole tainnut lukea yli kolmea kertaa, mutta vähintään kaksi ja mahdollisesti kolme kertaa. Kirja on kuitenkin jostain syystä hyvin vaikuttava ja sellainen, jonka pystyy lukemaan useasti läpi. Tämä sävähdytti jo hyvin nuorena, kun tämän ekan kerran luin.

Nuorempana saatoin herkästi lukea esimerkiksi Laura-sarjan kirjoja useaan otteeseen ja joitain oikein herkkiä rakkausromaaneja. Joskus kun tekee mieli lukea jotain oikein itkukirjaa, niin on hyvä valita jo kertaalleen luettu ja kuohuttanut rakkausnyyhky.

Tässä nyt muutama maininta usein luetuista kirjoista. Jos olisin listannut lukemiani kirjoja jo kauemmin ja tarkemmin, listasta saattaisi löytyä vähän Jane Austeniakin ja muita lemppareita. Mutta tässä nyt nämä, jotka tulivat ihka ekana mieleen.

Ps. Potterit ja Twilightit ovat todellisuuspakoilua parhaimmillaan! Jostain syystä kaikki realistiseen maailmaan sijoitettu fantasia toimii mun kohdalla. Jopa vähän kyseenalainen sellainen. Miten teillä, toimiiko vai eikö toimi?

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Day 01: Best book you read last year


Luin viime vuonna 35 kirjaa ja vieläpä poikkeuksellisen hyviä kirjoja. Tästä syystä yhden kirjan julistaminen parhaaksi tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Goodreadsissakin useampi kirja on saanut ne täydet viisi tähteä.

Viisi tähteä ovat saaneet mm. Augusten Burroughsin Kuivilla, John Irvingin Garpin maailma, Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max, Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin, Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia sekä Cormac McCarthyn Tie.

Jokainen näistä kirjoista on myös hyvin erilainen ja näitä ei oikein pysty edes vertailemaan keskenään. Pitkän harkinnan jälkeen uskallan kuitenkin ehkä valita sen yhden parhaan ja näin ollen viime vuonna paras lukemani kirja on ollut:

John Irvingin Garpin maailma.

Muistan kuinka vaikuttunut olin koko sen ajan, kun kirjaa luin. Nolona myönnän, että tämä oli myös minun ensitutustuminen Irvingin kanssa ja tällä kirjalla hän todellakin näyttää kykynsä kirjailijana. Luin hyvin pian tämän jälkeen Kaikki isäni hotellit, niin vaikuttunut olin. Kirja on niin mielikuvituksellinen ja moniulotteinen, että harva kirjailija pystyy samaan kuin mitä Irving tämän kirjan kanssa. Tämä ei tosiaankaan ole suotta kaikilla "nämä täytyy ainakin lukea ennen kuolemaansa" - listoilla.

Mutta kuten jo sanoin, valinta oli vaikea ja jokainen aiemmin mainittu teos on tehnyt minuun hyvin suuren vaikutuksen. Suosittelen lukemaan siis kaikki tässä merkinnässä mainitut kirjat, ellei niin ole jo tehnyt.

(Täältä voi muuten vilkaista, mitä kaikkea muuta olen viime vuonna lukenut.)

30 days of books - haaste

Useammassa kirjablogissa on pyörinyt 30 days of books - haaste, jossa on tarkoituksena kirjoittaa joka päivä jostain kirjakokemuksestaan. Vähän emmin, että ryhdynkö tähän ollenkaan, mutta ehkä minä sitten ryhdyn! Sanon kuitenkin jo etukäteen, että en joka päivä ehdi tai jaksa tai viitsi käydä koneella, minkä vuoksi jotkut päivät saattavat jäädä välistä ja seuraavana tulla sitten kahden päivän merkinnät (ellen ole ovela ja tee tätä jo etukäteen ja ajasta merkinnät). Toinen ongelma on se, että muutamaan kohtaan en ainakaan näin alkuunsa keksi yhtään mitään! Mutta katsotaan miten homma lähtee käyntiin.

Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time


Kohta siis tulossa viime vuoden paras kirja!