perjantai 13. heinäkuuta 2018

Alkuvuoden parhaat kirjat (tammikuu-kesäkuu 2018)

IMG_2535

Maryan Abdulkarim & Eveliina Talvitie: Noin 10 myyttiä feminismistä
Hyvä, keskusteleva perusteos feminismistä ja feministeihin liitetyistä, usein perättömistä väitteistä. Kirjan vuoropuhelu toimii ja herättää paljon ajatuksia.

Johannes Anuyry: He hukkuvat äitiensä kyyneliin
Vaikuttava romaani, joka oli pakko lukea kerralla kokonaan. Kirja kylmäsi, laittoi aivot sykkyrään ja pirstaloi tunnemaailman. Vahva ja värisyttävä. Lukemisen jälkeen ei ollut aivan varma mitä oli juuri lukenut, mutta siitä oli varma, että se oli mieletöntä.

Alison Bechdel: Äideistä parhain: koominen draama 
Rakastan Bechdelin sarjakuvia, eikä Äideistä parhain ole poikkeus. Sarjakuva on upea. Minulle tästä tuli hyvin henkilökohtainen lukukokemus.

Karin Erlandsson: Helmenkalastaja
Yksi kauneimpia ja tunnelmallisimpia lukemiani lastenkirjoja. Kuin nykyversio Ronja, Ryövärintyttärestä, mutta metsän sijaan kirjassa suuressa roolissa on meri.

Jenni Holma: Näkymätön sukupuoli - ei-binäärisiä ihmisiä 
Tärkeä ja upeasti toteutettu teos, joka käsittelee sukupuolen moninaisuutta. Pidin teoksen henkilökohtaisuudesta. Lukekaa tämä.

Astrid Lindgren: Sotapäiväkirjat 1939-1945 (arvio löytyy täältä)
Erilainen näkökulma sotaan. Lindgrenin tapa kirjoittaa on kiinnostava ja inhimillinen, vaikka hän käsittelee niin käsittämätöntä asiaa kuin sota. En uskonut pitäväni kirjasta, joka käsittelee millään tavalla sotaa, mutta toisin kävi.

Emmi Niemi: Vihan ja inhon internet 
Todella tärkeä sarjakuva netissä leviävästä vihapuheesta ja etenkin naisten kokemasta vainosta netissä. Teos käsittelee sitä, millaisia seurauksia vihapuheella on, miten siihen ei puututa viranomaisten puolelta, mutta miten jokainen meistä voi puuttua siihen. 

Siri Pettersen: Kupla 
Olipa hyvä lastenkirja! Lastenkirja, joka ei tuntunut lastenkirjalta. Kirja sai nauramaan ja ajattelemaan.

Liv Strömquist: Kielletty hedelmä & Prinssi Charlesin tunnet (lue arvio täältä)
Strömquistin sarjakuvat ovat aivan ehdottomia lemppareitani. Hurjan paljon asiaa, joka esitetään aika suorasukaisesti ja räväkästi. Näissä käsitellään tärkeitä seikkoja tavalla, joka saa kyseenalaistamaan aika monta juttua omastakin maailmankuvasta. Onneksi.

Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen
En ole ollut varsinaisesti Toivola-fani, mutta nyt olen. Miten rehellinen, avoin ja lämmin voi ihminen olla kertoessaan omasta elämästään, haaveistaan ja haavoittuvaisuudestaan. Toivolan rohkeus ja vimma elää ovat inspiroivia.

Emmi Valve: Armo
Omaelämäkerrallinen sarjakuva, joka käsittelee elämää mielen sairauksien kanssa ja niistä huolimatta. Teos on vahva, synkkä ja ahdistava, sekä aivan mielettömän hyvä. 

Hanya Yanagihara: Pieni elämä
Tämän kirjan lukeminen teki fyysisesti pahaa. Itkin paljon. Kirjaa lukiessa pelkäsin koko ajan ja ihmettelin, eikö tämä ikinä lopu ja sitten pelkäsin, että kaikki loppuu liian aikaisin. Luin kirjaa niin intensiivisesti, olin niin vahvasti mukana, että välillä halusin vain oksentaa ja pyyhkiä muistini. Kirjan puolessa välissä pidin usean päivän tauon, koska en pystynyt jatkamaan. Kirja on brutaali, ja silti siinä on paljon herkkyyttä. En voi suositella kenellekään, mutten suosittele jättämään lukemattakaan.

Alkuvuoden luettujen teosten määrä yhteensä: 39

Aikuisten romaaneja: 4
Aikuisten tietokirjoja/elämäkertoja: 5
Lastenkirjoja: 15
Nuortenkirjoja: 1
Runokokoelmia: 2
Sarjakuvia: 12

Olen lukenut paljon lastenkirjoja työajalla etätyöpäivinä. Luettujen sarjakuvien joukossa on useita feministisiä tai muuten aiheiltaan painavia teoksia. Ne ovat toimineet lukunälkään silloin, kun on tehnyt mieli lukea, mutta ei ole jaksanut keskittyä romaaniin. Romaanien vähäinen määrä harmittaa, vaikka luettujen joukossa onkin Pieni elämä, joka vastaa helposti useampaa ohutta kirjaa. Runokokoelmista olen ylpeä, sillä luen niitä niin harvoin.

Blogini on ollut helmikuusta asti tauolla, sillä en alkuvuodesta löytänyt aikaa tai jaksamista blogille kokopäivätyön ja opinnäytetyön rinnalla. Tauko on tehnyt hyvää. Opinnäytetyö alkaa olla kuukausien kituuttelujen jälkeen paketissa. Sen lisäksi olen ehtinyt puntaroida omaa lukuharrastustani ja blogia. On ollut vapauttavaa lukea ilman, että takaraivossa on häilynyt ajatus blogista. Lukea vähän kuin lapsena, puhtaasti lukemisen ilosta ja lukemisen jälkeen kirjan on voinut siirtää syrjään ja unohtaa. Toisaalta tauon aikana olen huomannut, miten paljon juuri kirjasta kirjoittaminen syventää itse lukukokemusta ja omaa suhdetta kirjaan. 

Tauon aikana olen alkanut kaivata blogin tarjoamaa mahdollisuutta keskustella kirjoista. Kaikista eniten on kuitenkin harmittanut se, että lukemani loistavat teokset ovat jääneet pimentoon. Instagramin kuvavirtaankin ne tuntuvat vain häviävän.

Niinpä ajattelin palata blogitauolta niiden parhaiden teosten kanssa. En usko, että tulen kirjoittamaan erikseen tauon aikana lukemistani teoksesta, mutta en pidä sitä mahdottomana. Esimerkiksi Pieni elämä ansaitsisi ehdottomasti oman postauksen ja sarjakuviakin haluaisin nostaa enemmän esiin. Katsotaan mitä kaikkea tulee kirjoiteltua, kun saan jälleen rytmistä ja fiiliksestä kiinni.

Ihanaa heinäkuuta!