tiistai 31. tammikuuta 2017

Tammikuu


It has been shitty month.

Tammikuu, sinua ei totisesti tule ikävä. Kuukausi on ollut niin surkea, ettei vastaavaa ole nähty lyhyeen naismuistiini. Synkkä, julma, armoton. Olisi liioittelua väittää käyneensä pohjalla, mutta sanottaisiinko, että sen verran syvällä kuitenkin, että vilaus pohjasta on nähty. Tuntuu, kuin lävitseni olisi kulkenut mahdollisimman monta ikävää tunnetta ja fiilis on ollut sen mukainen. Enkä varmasti ole ainoa, tuntuu kuin koko maailma rämpisi suossa juuri nyt. Niin se taitaa tehdäkin.

Tammikuussa sain muistutuksen siitä, että joskus on pysähdyttävä. On ollut pakko raivata aikaa puhtaalle ei-millekään, upota syvälle sohvannurkkaan ja hengitellä. Tietenkään omaa elämäänsä ei voi pysäyttää, välillä tekemistä on tahtonut olla enemmän kuin jaksamista, mutta oikeasti aika pysähdyksissä on oltu. Mutta kuten aiemmassa postauksessani uhosin nousevani vaikka kahvikuppi ja kirja kerrallaan, niin noustu on ja näkisin suunnan olevan vain ylöspäin. Ehkä se on tämä tammikuun loppu, mutta olo on, no, ei nyt varsinaisesti kuin uudesti syntyneellä tai supernaisella, mutta hyvä. Parempi.

Tammikuun aallokossakin luin kirjoja. Luin neljä viime vuonna julkaistua teosta ja yhden muutaman vuoden vanhemman. Kaksi englanniksi ja kolme suomeksi. Kaksi kotimaista ja kolme ulkomaista. Kolme tosi hyvää ja kaksi ihan hyvää. 
  
Jessica Schiefauer: Ester & Isak
Hanna Weselius: Alma! 
Pajtim Statovci: Tiranan sydän
  Rainbow Rowell: Fangirl
Meik Wiking: The Little Book of Hygge - The Danish Way to Live Well (Arvio tulossa)

Kuukauden parhaat olivat Alma!, Tiranan sydän ja Fangirl. Viimeinen näistä oli kuukauden pelastaja, lohtukirja, joka valoi vähän uskoa ja toivoa huomiseen. Alma! ja Tiranan sydän olivat huikeita, vaan eivät kevyimmästä päästä. Ester & Isak oli kuukauden ensimmäinen kirja, jonka sain luettua loppuun. Moni muu jäi kesken. The Little Book of Hygge oli suloinen ja piristävä, täynnä tärkeitä pointteja, mutta hieman heppoinen. Kirjoittelen siitä oman postauksensa myöhemmin.

Tammikuussa listasin 10 oman hyllyn himotuinta ja osallistuin Blogistanian äänestykseen viime vuoden parhaista kirjoista. Tammikuun alusta blogillani on ollut oma tili Instagramissa, löytyy täältä.

Sen verran vielä palatakseni kirjoista hetkeksi muuhun elämään, niin olen ajatellut, että jos ei ole mitään kivaa sanottavaa, ehkä on parempi olla hiljaa. Aika monessa tilanteessa tuo on ohjenuora, jota toivoisin monen muunkin noudattavan. Riippuen toki aina asiasta, mutta noin yleisesti. Mutta joskus kun elämä on just tätä, niin siitäkin pitää voida sanoa. Olisi valheellista yrittää vääntää tammikuun koosteesta kovin positiivista, kun kuukausi on ollut harvinaisen miserable

Vaikka on niitä kivojakin juttuja ollut. On ollut kirjoja ja kahvia, hyviä tv-sarjoja kuten Skam, Pintandwefallin keikka ja hetken soitetuin biisi osuvalla nimellään Come to Rest. Ystävät, opiskelukaverit ja työkaverit - kaikki aina yhtä kivoja. Ai niin ja hei, juhlan paikka: taisin tänään keksiä opinnäytetyölleni aiheen! Tästä lisää myöhemmin, sillä liittyyhän opinnäytetyöni kirjastoon.

Just nyt tuntuu siltä, että seison jonkin uuden edessä. Toivon totisesti, että se jokin uusi on hyvä juttu. Tai ainakin vähän parempi.

Parempaa helmikuuta ihmiset! Muistakaa levätä, ja taistella surkeutta vastaan, olipa kyse omista murheista tai maailman murheista.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Rainbow Rowell: Fangirl

 
Rainbow Rowell: Fangirl
1. kerran julkaissut Yhdysvalloissa St. Martin Press 2013
1. kerran julkaissut Briteissä Macmillan Chikdren's Books 2014
Ulkoasun suunnitellut Anna Gorovoy
Sivut: 459 + ekstrat lopussa

Fangirl pelasti tammikuuni. Se oli kaipaamani comfort book, jonka lukeminen oli lohdullista ja piristävää. Kirjaa lukiessa nauratti, kirjan suloisuus kipristi vatsassa ja välillä vatsasta sieppasi kirjan kaihoisuus. Kirjaa lukiessa valvoi vähän liian myöhään, koska eihän sitä malttanut laskea käsistään, vaan sen halusi lukea heti. Ja samalla säästellä loputtomiin. Onnekseni olen hidas lukemaan englanniksi, niin kirjasta riitti iloa useammaksi päiväksi.

Fangirl on sitä itseään - teinidraamaa. Mutta ei aivan perinteisimmästä näkökulmasta, ja ilman niitä liiankin tutuksi tulleita kliseitä. Fangirl kertoo kaksosista, Cathista ja Wrenistä, jotka aloittavat opiskelun collegessa. Kaiken uuden edessä he seisovat kuin yhteen hitsattu pari, tai niin heidän ehkä pitäisi seistä, mutta Wren ilmoittaakin, ettei ole toivonut Cathia huonetoverikseen. Wrenille, joka on ulospäin suuntaunut ja kuin kala vedessä missä vain, college on suuri, ihana seikkailu. Cathille se kaikki on kuin isku palleaan. Cath viettää mieluiten aikaa yksin, tai siskonsa kanssa, ja sukeltaa fiktiiviseen maailmaan kirjoittamalla nettiin erittäin suosittua fanfictionia (suomeksi käännettynä kuulostaa höpöltä - fanifiktio). Se on Cathille pakkomielle, pakotie, suurempaa kuin elämä, ja sitä se oli joskus Wrenillekin. Vaan ei enää.

Kun siskosten tiet erkanevat, ne todellakin erkanevat. Wren ei vietä aikaansa Cathin kanssa kuten ennen, vaan hän viihtyy huonetoverinsa kanssa bilettäen. Cath hautautuu omaan huoneeseensa fanfictionia kirjoittamaan nörttipaidoissaan. Cathille college on haaste, kampukselta hän oppii tuntemaan vain muutaman paikan ja muista opiskelijoista ei juuri ketään, vain huonetoverinsa Reaganiin, joka on onneksi usein poissa, ja tämän poikaystävän Levin. Niin ja sitten on Nick, joka on samalla luovan kirjoittamisen kurssilla.

Vaikka Fangirl on suloinen sekoitus monen nuoren elämään kuuluvista elementeistä kun collegesta, ihastumisista, bileistä, ryyppäämisestä ja seksistä, niin siinä on muutakin. Cathin ja Wrenin lapsuus ei ole ollut ruusuisin, ja jo kirjan alussa käy selväksi, että kaksoset ovat huolissaan yksin jäävästä isästään. Wrenilläkin menee aika lujaa, eikä sotkuilta välty edes Cath. Kuitenkaan kyseessä ei ole mikään nyyhkytarina, vaan realistinen ja toiveikas kaikin puolin. Fanfictio ja sen tapainen fanikulttuuri romaanissa oli ihanan tuoretta ja erilaista, enpä ole itse aiemmin tainnut lukea vastaavaa.

Ja voi, olisipa kirjallisuudessa enemmän tuollaisia Kat... siis Cathin kaltaisia hahmoja. Omissa oloissaan viihtyviä, ei niin smoothisti aina muiden seassa liikuskelevia ja fiktioon pakenevia hahmoja. Mutta ilman, että hahmon täytyy olla täydellisen intovertti, todella erikoinen tai jotenkin supernolo. Cath viihtyy omissa oloissaan kyllä, mutta kaipaa useita samoja asioita kuin muutkin. Eikä omissa oloissa viihtyminen tarkoita, etteikö viihtyisi muidenkin kanssa.

Fangirl ei sorru nuortenkirjojen tyypillisimpiin kliseisiin. Hahmot eivät ole vain mustavalkoisia, elämä ei ole vain mustavalkoista, ja perinteiset kolmiodraamatkin loistavat poissaolollaan - ah miten virkistävää. Collegeen mennessä monen nuoren elämässä on ehtinyt tapahtua monia asioita ja se myös näkyy. Ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla ja elää. Tarina tuntuikin niin aidolta, että kun oli viettänyt Cathin kanssa monta päivää, niin on mahdoton ajatella, etteikö tämä kaikki olisi totta.

Ihastuin Rainbow Rowelliin Eleanor & Parkin myötä. Tuolloin harmittelin kovasti kun kirjaa ei oltu suomennettu, ja ehkä joku kuuli tämän voivottelun, sillä kirja löytyy nykyään suomeksi! Itse ostin sen heti ilmestymisen jälkeen pikkusiskolleni lahjaksi. Mutta Fangirl todellakin vakuutti, että Rainbow Rowell osaa kirjoittaa hyvin ja aidosti nuorten elämästä. Nyt olen pöyristynyt, ettei tätä ole suomennettu. Rainbow Rowell päihittää kevyesti John Greenit ja muut ei-nyt-juuri-mieleeni-tulevat kirjailijat, jotka yrittävät kirjoittaa nuorten elämästä, mutta tekevät sen jotenkin ihan överisti.

Kirjaa lukiessa ajattelin, että ollapa kahdeksantoista! Ja luojan kiitos onneksi ei! Olen useammassa postauksessani tuonut esiin ajatuksen, miten koen monet nuortenkirjat itselleni liian lapsellisiksi. Viisitoistavuotiaiden elämästä lukeminen ei enää vain kiinnosta. En tiedä kiinnostiko se edes silloin kun olin itse sen ikäinen. Mutta nämä niin sanotut young adult books (ya-books, opin lyhenteen hetki sitten!), joissa hahmot ovat lähempänä omaa ikää (kröhöm, onhan se nyt paljon, että hahmo on vain kymmenisen vuotta nuorempi eikä sentään kolmetoista), uppoavat kyllä. Ne tuovat oman nuoruuden elävästi mieleen ja niissä on elementtejä, jotka ovat edelleen ajankohtaisia.

Tässä on kirja, jonka jokaisen oman elämänsä Cathin kannattaisi lukea. Ja jos Skam on jo katsottu ja sen jättämää tyhjiötä haluaa paikkailla, niin tämä ei varmastikaan ole huono vaihtoehto.

Valitettavasti kirjaa ei tosiaan löydy suomeksi, vielä, mutta toivottavasti se suomennetaan. Kyllä kirjan luetuksi saa vähän heikommallakin englannilla (trust me, oma englantini ei ole vahvimmasta päästä). Mutta jos englanniksi lukeminen tuntuu ihan mahdottomalta, niin älä kuitenkaan jätä välistä kirjailijan toista teosta Eleanor & Parkia, joka on suomennettu. Tarina on todella koskettava.

Kiitos Fangirl, että toit valoa ja lohtua tähän surkeaan ja synkkään tammikuuhun!

perjantai 27. tammikuuta 2017

Ääneni Blogistanian Finlandiassa, Globaliassa, Kuopuksessa ja Tiedossa

Tässä postauksessa ovat ääneni Blogistanian Finlandiaan, Globaliaan, Kuopukseen ja Tietoon. Kyseessä on äänestys, jossa kirjabloggaajat äänestävät omasta mielestään parhaita vuonna 2016 Suomessa julkaistuja kirjoja. Kisassa saa äänestää kirjoja, jotka on lukenut ja joista löytyy postaus blogista ennen äänestystä. Äänestää saa kolmea kirjaa, jotkä pitää pisteyttää. Äänestyksen voittajat julkaistaan virallisesti äänestyksen jälkeisenä päivänä eli tässä tapauksessa huomenna lauantaina 28.1. kello 10:00 - jännää!

Viime vuosi oli kuin kirjallista ilotulitusta, joten ei ollut helppo valita kirjoja, joita äänestää, mutta tässä ne tulevat. Ja muistutuksena: tämä on täysin subjektiivinen mielipiteeni ja valitsemani kirjat ovat olleet niitä, jotka ovat koskettaneet itseäni henkilökohtaisesti eniten.



Blogistanian Finlandia

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet, 3 pistettä
Riitta Jalonen: Kirkkaus, 2 pistettä
Tommi Kinnunen: Lopotti, 1 piste 




Blogistanian Globalia

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus, 3 pistettä
Deborah Levy: Uiden kotiin, 2 pistettä
Sadie Jones: Kotiinpaluu, 1 piste



Blogistanian Kuopus

Timo Parvela & Björn Sortland: Kepler62 - Kirja 3: Matka, 3 pistettä


Blogistanian Tieto

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa, 3 pistettä

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

10 oman hyllyn himotuinta (2017)


Ah vihdoin on tullut aika koota 10 oman hyllyn himotuimman lista tälle vuodelle! Jo muutaman vuoden takainen perinteeni, josta kirjoittelin aiemmin tällä viikolla, kun selvitin kuinka monta kirjaa olin lukenut viime vuoden listalta. Siltä varalta, että joltain on jostain käsittämättömästä syystä mennyt hieno perinteeni ohi, niin jälleen kerran lyhyesti: Listaan vuoden alussa kymmenen oman hyllyni lukematonta kirjaa, jotka haluaisin sillä hetkellä lukea kaikista eniten omasta hyllystäni. Lista ei ole tavoite, eikä haaste. Sen sijaan, että pitäisi listan aktiivisesti mielessäni, niin perinteeseen kuuluu nimenomaan unohtaa koko listan olemassaolo (onnistuu yleensä loistavasti, vähän liiankin loistavasti) ja vasta vuoden päästä kurkata mitä listalta tuli luettua, jos mitään.

Kun katselin viime vuoden listaa, se näytti niin vieraalta. Nuoko kirjat ovat oikeasti silloin olleet top kympissä? Nauratti, sillä lista on niin erilainen verrattuna tämän hetken himotuimpiin, mutta toisaalta kaltaiselleni fiilislukijalle, tuuliviirille, on tyypillistä, että kiinnostavimmat kirjat vaihtuvat tiuhaan. Joskus jopa kesken kirjan luvun on pakko ottaa toinen kirja luettavaksi, ihan vaan, koska se kiinnostaakin vähän enemmän sillä hetkellä. Hankalia ensimmäisen maailman ongelmia täällä näin.

Mutta pidemmittä puheitta tämän vuoden listaan. Myönnän heti, että listalla on pari pientä huijausta. Mutta koska tunnustan ne, niin olen sentään rehellinen huijari.

10 oman hyllyn himotuinta vuonna 2017

♥ Becky Albertalli: Simon vs. the Homo Sapiens Agenda
Aloitetaan huijauksella, nimittäin tämä kirja ei ole hyllyssäni - vielä. En ole löytänyt kirjaa kirjakaupoista, joten tilaan sen verkkokirjakaupasta kunhan palkka ropsahtaa tilille. Kirja pääsi lukulistalleni, kun pongasin siitä useamman kehuvan arvion ja koska olen nyt päässyt englanniksi lukemisen makuun. Kirjaa ei löytynyt kirjastosta englanniksi, suomennos tosin on tulossa, mutta koska haluan lukea kirjan nimenomaan englanniksi, päätin ostaa sen. Ja lukisin tätä kirjaa jo, jos olisin vain saanut sen käsiini!

♥ Nathan Filer: The Shock of the Fall
Jatketaan huijauksella ja listataan kirja, jota luen parhaillani. Filerin kirja oli viime vuonnakin himotuimpien listalla ja luinkin siitä silloin muutaman sivun, mutta koska englanniksi lukeminen takkusi, niin kirja jäi. Nyt kun englanniksi lukeminen tuntuu mukavalta, niin päätin tarttua kirjaan uudelleen. Toivottavasti tällä kertaa saan luettua loppuun. Wish me luck! 

♥ Karl Ove Knausgård: Taisteluni 3
Luin viime vuonna sarjan toisen osan, ja haluaisin jo kovasti jatkaa sarjan lukemista. Itseasiassa haluaisin lukea koko sarjan heti, mutta kanttini ei taida kestää. Vaan mistäpä sitä tietää... Kerran jo nappasin tämän hyllystä ja luin pari sivua, mutta laitoin sitten vielä takaisin odottamaan hetkeä, kun uskallan kunnolla sukeltaa Knausgårdin pimeähköön ajatusmaailmaan.

♥ Otto Lehtinen: Wurlitzer
Tiesittekö, että Gay Gaalassa on ehdolla myös kirjoja? No, nyt tiedätte. Wurlitzer on yksi ehdokkaista ja kun se omana on, arvonnasta kun voitin, niin toki tällainen ehdokkuus kasvattaa kirjan kiinnostavuutta. (Ihanko totta olen joskus väittänyt, ettei kirjapalkinnoilla tai muilla olisi väliä?!) Kirja ei ole kerännyt hirveästi kiitosta blogistaniassa, mutta vaikuttaa silti kiinnostavalta. Toivon, että omat matalat odotukseni antavat kirjalle tilaa olla mitä se sitten ikinä onkaan. 

♥ Alice Munro: Karkulainen (tai mikä tahansa muu oman hyllyn lukematon)
Munrolta suomennetaan keväällä kirja! Siis tältä kirjallisuuden jumalalta! Luen sen, ainakin sen, ja hyvin todennäköisesti jotain muutakin häneltä. Yritän säästellä Munroa, ja siksi luen häntä harvemmin, mutta koko ajanhan se mielessä on. Vähän kuin suklaa.

♥ Peter Sandström: Laudatur
Viime vuoden Finlandia-ehdokas, jota en koskaan ajatellut lukevani. Sitten voitin kirjan arvonnassa. Sehän on lähes kuin kohtalo! Ja kun sain kirjan, niin hämmästelin sen pientä kokoa. En tiedä mitä tekemistä kirjan koolla on minkään kanssa, mutta kirja on noussut nopeasti yhdeksi hyllyni kiinnostavimmista, mikä on aika paljon, kun olin aikeissa sivuuttaa sen ja kirjailijan kokonaan. Pian se nähdään, että olisiko kirjan ohittaminen ollut onni vai onnettomuus.

George Saunders: Joulukuun kymmenes
Kirjablogeissa nousee aina silloin tällöin joku kirjailija suosituksi, ja sanoisin, että tällä hetkellä Saunders on aika kovaa huutoa (ainakin niissä blogeissa, joita itse seuraan). Ilmeisesti muu maailma (tai Suomi) ei ole sitä vielä havainnut, koska löysin tämän kirjan kahdella eurolla kirjakaupasta. Sanoin seuralaiselleni, että karkistakin joutuu pulittamaan enemmän, ja ostin kirjan omakseni. Kirja ei ole lukupinoni päällimmäisenä, mutta vaikuttaa todella kiinnostavalta. Täytynee lukea tämä ennen joulukuun kymmenettä tai viimeistään silloin.

  Hannele Mikaela Taivassalo: In transit   
Olin viime vuonna oikea onnensirkka, kuten huomata voi, ja  sain tämänkin kirjan arvonnasta. Itseasiassa kun kuulin arvontavoitosta, niin minulla oli tämä kirjastosta lainassa. Kirja vaikuttaa aivan liian hyvältä, mutta muutaman sivun perusteella myös sellaiselta, joka vaatii ihan oman hetkensä. Sitä odottelen kuumeisesti, sillä olen varma, että tulen pitämään kirjasta! (Niin, mites niitä liian suuria odotuksia luotinkaan?)

♥ Maria Turtschaninoff: Maresi - Punaisen luostarin kronikoita
Nuortenkirjabuumini on jatkunut tovin ja jatkuu edelleen. Tätä teosta on kovasti kehuttu ja voittihan se Finlandia Juniorinkin vuonna 2014. Haluaisin kovasti jo löytää tällekin ajan ja paikan lukea. Kirjan ostin viime vuonna kirpparilta parilla eurolla.

♥ Meik Wiking: The Little Book of Hygge - Danish Secrets to Happy Living
Kävin selailemassa ja huokailemassa tämän kirjan äärellä useamman kerran kirjakaupassa, kunnes päätin olla villi ja käyttää osan kirjakaupan lahjakortista tähän. Kirja on suloinen ja höpö, tuo mieleeni viime kesän ja Köpiksen, ja niistä syistä kirjan ostin. (Ja myös siitä syystä, että lahjakorteilla on kiva ostaa kirjoja, joita luultavasti ei muuten mitenkään raaskisi!) Kirja sopii hyvin innostukseeni lukea englanniksi ja siksi päätin hankkia tämän sen sijaan, että olisin jäänyt odottelemaan tulossa olevaa suomennosta. 

No, miltä lista vaikuttaa? Onko mukana lemppareita tai inhokkeja? Mitä luulette montako luen? Itse veikkaan optimistisesti lukevani ainakin puolet! 

2016: 10 oman hyllyn himotuinta (2016) & Luinko 10 oman hyllyn himotuinta vuonna 2016?
2015: 10 oman hyllyn himotuinta
2014: 10 oman hyllyn odotetuinta10 oman hyllyn odotetuinta - tuliko luettua?