tiistai 17. tammikuuta 2017

Pajtim Statovci: Tiranan sydän


Pajtim Statovci: Tiranan sydän, Otava 2016
Sivut: 271
Kirjastosta

Pajtim Statovci, olen rakastunut kirjaasi. Siihen toiseen, Tiranan sydän, joka on aivan mieletön - huikea, fiksu, nero, vahva, elokuvamainen, upea. Antakaa anteeksi lievä paatoksellisuuteni, mutta poistin sentään rivin, jossa julistin rakkauttani kirjailijaan. Sinä, joka et ole vielä lukenut Tiranan sydäntä, suosittelen tuon erheen korjaamista mahdollisimman pian.

Tiranan sydämen lukeminen on kuin katsoisi elokuvaa. Tarina muodostuu pienistä hetkistä, ja vahvoista kuvista. Tarina on suuri ja moniulotteinen, sen aiheet ja huomiot ovat tärkeitä. Kun aiheita alkaa luetella, tahtoo luettelo olla loputon, joten mainitsen muutaman: sukupuolen määrittely, seksuaalisuus, erilaisuuden vieroksuminen, yksilöllisyys ja sen katoaminen, eriarvoisuus, maasta toiseen muuttaminen, pakolaisuus. Miksi ihminen voi sepittää itselleen kokonaan uuden historian, tehdä lapsen tai abortoida lapsen, (hankkia aseen,) mutta ei vaihtaa nimeään, jos se ei vastaa hänen oletettua sukupuoltaan? Kirja nostaa esiin epäkohtia, pohtii köyhien, sorrettujen, ja vastapainona etuoikeutettujen asemaa.

Vaikka kirja on aiheiltaan ja huomioiltaan tärkeä, niin siinä on myös melkoinen tarina. Tarina joka kuljettaa päähenkilöä, ja lukijaa siinä sivussa, pitkin maailmaa Albaniaan, Italiaan, Espanjaan, Saksaan, Yhdysvaltoihin, Suomeen... ja kaikkialla on uusia tarinoita, uusia ongelmia, epäkohtia ja etuoikeutettuja. Päähenkilön tarina muuttuu jokaisessa maassa ja tarinan kuulija joutuu aina huijatuksi, jollain tavalla hyväksikäytetyksi. On siis kaksi nuorta albanialaista, jotka päättävät lähteä kotoa, pois Albaniasta. Mikä tahansa on parempi, missä tahansa on parempi, ja omista juuristaan kannattaa vaieta. Oman historian voi kertoa uudelleen.


Kirja on vahva, lähes väkivaltainen. Tiedättehän, kun joskus on joku oikein hyvä kirja, ja vaikka sitä lukee mielellään, niin samalla haluaisi olla lukematta, koska se nostaa esiin asioita, jotka iskevät niin lujaa? Kirja pakottaa ajattelemaan, eikä se säästele lukijaa. Se ei ole perinteisesti ymmärtäen raaka, mutta henkisesti kyllä. Vaikka kirjan elokuvamaisuus on ehdottomasti sen vahvuuksia, niin se tekee sen, että kun kirjaan syventyy, se antaa melkein enemmän kuin olisi valmis ottamaan vastaan. Kuvat vyöryvät yli ja välillä on pakko nostaa katse kirjasta, unohtaa myllerys, tuijotella oman kodin paikallaan pysyviä seiniä. Kaikki on hyvin, voi sanoa itselleen, ja kunpa saman voisi sanoa kaikille niin, että se olisi totta.

Pidin kirjasta hurjasti, mikä taisi jo käydä selväksi. Kirjan tarina on mieletön, siinä on tärkeitä aiheita ja kerronta oli mieleeni, pidin äänestä, joka siitä kuului. Pidin siitä, että kirjassa oli niin paljon pureskeltavaa, eikä se päästänyt lukijaa vähällä. Kuitenkaan kirjan lukeminen ei ollut varsinaisesti raskasta, vaan kirjaa luki ripeästi, joskin aivot ja tunteet sauhuten.

Kirja ei kuitenkaan ollut täydellinen. Luin kirjan keskellä yötä loppuun, sillä en malttanut nukkua ennen kuin pääsisin tarinan loppuun. Sydäntä nipisti, kun kirja oli niin hyvä. Suljettuani kannet jäljelle jäi kuitenkin lievä pettymyksen vihlaus - kirja on todella, todella hyvä, mutta ei täydellinen.

Olen yrittänyt sulatella ja miettiä, mikä pettymyksen tunteen aiheutti. Luulen, että yksi syy lievään pettymykseen on yksinkertaisesti se, että kun lukee näin hyvää kirjaa, niin yhtäkkiä sitä huomaa olevansa normaalia kriittisempi. Krjalta alkaa vaatia yhä enemmän, jolloin pettyminen käy nopeasti. En kuitenkaan pidä sitä ainoana syynä. Huomasin harmistuvani, kun arvasin erään kirjan tarinan kannalta tärkeän osan melko ajoissa. Juuri niinhän sen pitikin mennä, mutta jäin kaipaamaan yllätystä. Nyt pelattiin aika varman päälle, ja se on usein tylsin vaihtoehto. Täydellisinkin kirja kaipaa särönsä, ja tästä en tahtonut säröä löytää. Vaikka haluan painottaa kirjan tärkeyttä, niin ihan lievä paatoksellisuus kirjassa paistaa. Olen itse melko paatoksellinen, kun sille päälle satun, ja tärkeiden aiheiden äärellä sitä sopii ollakin, mutta tässä kirjassa oltiin siinä rajoilla, että vieläkö se pysyy aisoissa vai keikahtaako yli. Ei keikahtanut, mutta ehkä alleviivausta olisi voinut olla vähemmän.


Subjektiivinen lukukokemus on aina monen osan summa, kuten tiedetään. Tässä on kuitenkin kirja, jota tulen varmasti hehkuttamaan ja suosittelemaan joka toiselle vielä pitkään. Ja sen verran kovaa tämä potki, että kirjailijan esikoinen Kissani Jugoslavia on nyt lukuvuorossa.

Fun fact: Kun huomasin kirjailijan syntymävuoden, niin huudahdin, että onpa nuori kirjailija, miten se osaa. Asuinkumppani kysyi, että miten nuori? Kerroin syntymävuoden, johon sain vastauksen, että niin, saman ikäinen kuin me, että ei me nyt enää niin nuoria olla. Hirveä tiputus maanpinnalle. Pidän silti väitteestäni kiinni, kirjailija tuntuu nuorelta. Ainakin nuoremmalta kuin minä. Piste.



Muissa blogeissa: Hyllytontun höpinöitä, Kaisa Reetta T., Kirja hyllyssä, Kirjapolkuni, Kirjasähkökäyrä, Kirsin Book Club, Kulttuuri kukoistaa, Lillin kirjataivas, Luetut, lukemattomat, Mitä luimme kerran, Reader, why did I marry him?, Täysien sivujen nautinto
 

12 kommenttia:

  1. Pidin tosi paljon tästä kirjasta ja minulle tässä oli särmää aika lailla. Särmää oli niin paljon, että ymmärrys ei ihan riittänyt. Silti huikea kirja, huikea tarina ja suosittelen lukemaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Särmää on, ja kyllähän tämä lukijalta vaatii aika paljon, että saa kiinni ja ymmärtää. Varmasti paljon meni ohi ja toinen lukukerta olisi tarpeen. Mutta huikea on ja minäkin suosittelen tätä ehdottomasti kaikille!

      Poista
  2. Mulla meni tämä lukulistalle jo kun luin Lauran blogista kehuvan arvion, nyt tämän jälkeen mielessäni jo hoputtelen kirjastoa ilmoittamaan nopeasti että voin kirjan sieltä noutaa luettavaksi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Kiva, että innostuit tästä. Jään odottelemaan mielipidettäsi :)

      Poista
  3. Pitikin laittaa varaukseen tämän postauksen luettuani. :D Meinasin jo aikaisemmin, mutta en sitten kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi vakuuttunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, jos sain vakuutettua sinut! Toivottavasti pidät kirjasta :)

      Poista
  4. Minä pidin tästä todella paljon, siitä paatoksellisuudestakin. On mukavaa, että jotkut kirjat ovat välillä vähän överejä, kun niin moni kirja on hillityn hallittu. Tykkään siis hillitystäkin, mutta pieni paatos virkistää välillä.

    Identiteetin teemaa käsiteltiin kirjassa erittäin kiinnostavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paatos on välillä hyvästä ja tässäkin se pysyi siinä rajoissa, että sitä oli vielä kiva lukea. Joskus jos kirja on kuin saarna, niin sitten alkaa se oma kiinnostus hiipua... mutta minullekin kelpaa kyllä välillä paatos ja välillä se hillitympi.

      Minäkin pidin identiteetin käsittelystä.

      Poista
  5. Oli tää kyllä hieno, ihana että tykkäsit kans. <3 kamala määrä kirjastonkirjoja raahattuna kotiin, muuten aloittaisin jo itsekin pian Kissani Jugoslavian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi pongasin tämän sun blogista, tai sen innoittaman uskalsin lukea haha. Itse aloitin Kissan, mutta se on nyt kesken, kun luen vähän kevyempää. Mutta jatkan pian. Se on vähän erilainen kuin tämä!

      Poista
  6. Sait kyllä kiinnostumaan tästä kirjasta ihan todella, tähän on pakko tarttua jossain vaiheessa. Jotenkin tällä hetkellä on sellainen olo, että kaikkien luettelemiesi aiheiden puolesta paasaaminen ja paatoksellisuus on tähän maailmaan vaan hyvä. Kiitos innostamisesta ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, aivan mahtavaa, jos luet tämän! Tämä todellakin kannattaa lukea. Ja kyllä, nämä asiat ovat just nyt ne, joita pitääkin tuoda pinnalle!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.