Alison Bechdel on yksi sarjakuvataiteen kiinnostavampia nimiä. Olen ollut todella vaikuttunut hänen aiemmin suomennetuista teoksistaan, ja olikin selvää, että hänen uusin sarjakuvansa The Secret to Superhuman Strength pääsee lukulistalleni. Luin sarjakuvan englanniksi.
Alison Bechdelin aiemmin suomennetuissa sarjakuvissa Hautuukoti ja Äideistä parhain Bechdel on ruotinut omaa elämäänsä lapsuudesta aikuisuuteen ensin suhteessa isäänsä ja sen jälkeen suhteessa äitiinsä. Uusi sarjakuva jatkaa samalla linjalla, mutta nyt elämää tarkastellaan kehollisuuden ja liikunnan kautta, esiin nousee myös ajatus sielusta ja mielensä tyhjentämisestä. Uusimmassa sarjakuvassa Bechdel paljastaa elämästään uusia puolia, ja ehkä sille on nyt tarpeeksi tilaa, kun hänen molemmat vanhempansa ovat kuolleet.
Pidin sarjakuvasta paljon. Mitä muuta voisikaan odottaa, kun kyseessä on Bechdel. Harmikseni koin jonkin verran haasteita lukiessani sarjakuvaa englanniksi. Pelkäsin sitä jo etukäteen, koska Bechdel ei käsittele kovin kevyitä aiheita, hänen kielenkäyttönsä on taitavaa ja kieli hyvää. Toisin sanoen oma sanavarastoni ei kaikkien aiheiden kohdalla riittänyt, ja lukiessa jäi paljon ajatuksia ja vivahteita tunnistamatta. Toivonkin, että sarjakuva suomennetaan, ja voin lukea sen vielä suomeksi täydentääkseni aukot, jotka tästä lukukerrasta jäi.
Suosittelen!
Mitä syntyy, kun taitava, mutta myös hieman etuoikeutettu, kirjailija kirjoittaa esseitä eristysajasta? No, taitavia, mutta hieman etuoikeutettuja huomioita eristysajasta. Oli ilo lukea Smithin hyvin kirjoitettuja esseitä ja ajatuksia tästä oudosta ajasta, jossa olemme eläneet jo pitkään. Smith käsittelee muun muassa jonkin tekemistä, kärsimystä ja rasismia. Samaan aikaan koko ajan minulla hankasi vastaan se etuoikeus, joka Smithin esseissä näkyy. Mietin vain, miksi juuri nämä esseet on päätetty julkaista? Värikkäitä tarinoita eristysajasta löytyy yhtä monta kuin ihmistäkin, ja minusta olisi tärkeä antaa ääntä niille, joiden kohdalla eriarvoisuus ja huono-osaisuus on vain kirkastunut eristysajan myötä.
Tietenkin kaikilla on oikeus kirjoittaa ja kertoa omasta eristyajastaan. Olemme kaikki kokeneet sen eri tavoilla. Kuten myös Smith.
Otankin vastuun itselleni. Minun olisi pitänyt etsiä itselleni joku muu teos ja näkökulma tähän aiheeseen tässä hetkessä, koska sitä selkeästi kaipasin. Luin Smithin kirjan välipalakirjan tapaan muiden teosten joukossa, ja tämän vuoksi en juurikaan syventynyt esseiden äärellä. Viikko lukemisen jälkeen olin unohtanut esseiden aiheet, ja jouduin selaamaan kirjaa uudelleen voidakseni kirjoittaa siitä nyt tänne. Lukutapani ei palvellut esseitä lainkaan.
Aavistuksia on hyvä teos, koska Smith on hyvä kirjailija. Näkökulma ei vain tällä kertaa antanut minulle juuri mitään.
Rakas vanha kirja on jonkinlainen klassikko, ja varsinainen kirjakarkki kaikille kirjojen ja lukemisen ystäville. Kirja koostuu kirjeenvaihdosta. Helene Hanff on amerikkalainen kirjailija ja kirjojen ystävä, joka aloittaa kirjeenvaihdon englantilaisen kirjakaupan hoitajan kanssa. Ensin Hanff tilaa kirjeitse lähinnä kirjoja, mutta pian kirjeenvaihto muuttuu ystävyydeksi, joka yltää kirjakaupan muihinkin työntekijöihin ja lähipiiriin. Kirjeenvaihto kestää kaksikymmentä vuotta.
Kirja on hauska, suloinen ja liikuttava. Kirja on pieni, eikä suinkaan sisällä kaikkia kirjeenvaihdossa vaihdettuja kirjeitä, mikä on varmasti hyvä ratkaisu, vaikka vähän harmittava tirkistelijän näkökulmasta!
Minulla on pieni tarina liittyen tähän kirjaan. Kumppanini varasi ja lainasi kirjan kirjastosta. Hän luki sen mökillä, ja kun sitten itse mietin mitä lukisin seuraavaksi, hän vinkkasi kirjaa minulle. Samalla selvisi, että olin itsekin merkinnyt sen goodreadsissa to-read listaan vuonna 2015. Ja minulla kun ei ollut mitään mielikuvaa koko kirjasta! Nyt se on luettu. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi!
Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.