lauantai 30. heinäkuuta 2011

Blogihiljaisuuden syy


Ajattelinpas tulla nyt kirjoittamaan tänne ihan rehellisesti syyn tälle blogijiljaisuudelle. Toivon ymmärrystä, mutta älkää vain missään nimessä kauhistelko tätä, koska sitä kaipaan vähiten.

Minulle tosiaan sattui melko ikävä juttu tuossa juhannuksena ja huomasin, että toinen korvani pitää omituista ääntä. Korvani ovat tinnittäneet jo reippaasti yli puolitoistavuotta ja sen kanssa olen pärjännyt loistavasti (eli unohtanut mokoman ja hyvin harvoissa tilanteissa edes huomannut moista). Tälle uudelle äänelle, joka ei muistuta vanhaa tuttua ääntä on yritetty löytää syitä. Eräs lääkäri sanoi että ääni saattaa johtua siitä, että tukkoisena (allergiat) korvaan ei ole päässyt normaalisti ilmaa ja määräsi tähän lääkkeitä, jotka ihme kyllä jopa auttoivat! 

Kokonaan ääni ei ole kuitenkaan lähtenyt, vaan pieni suhina on jäänyt jäljelle. En tiedä olenko aina kuullut sen suhinan, mutta pitänyt sitä luonnollisena ja ollut näin reagoimatta siihen, mutta tuon todella kovan äänen jälkeen jäänyt vaan kuuntelemaan korvieni ääniä tarkemmin ja näin huomannut oudon suhinankin. Tiedä häntä, mutta nyt korvat normitinnituksen lisäksi tuntuvat siis suhisevan.

No voitte uskoa, että tämä on melko stressaavaa ja nyt mun täytyisi jaksaa ainakin muutamissa tutkimuksissa vielä käydä, jotta voidaan poissulkea muutamia tällaista aiheuttavia sairauksia. Vaikka eihän sitä tiedä, vaikka tämä sitten jostain sairaudesta johtuisi. Sen vuoksi tässä on vähän karvat pystyssä ja jännitystä ilmassa koko ajan.

Joka tapauksessa kirjojen lukeminen etenee todella hitaasti, koska en ole viitsinyt lukea hiljaisuudessa, ettei sitten tarvitse kuunnella epämääräisiä ääniä ja stressaantua. Lisäksi lukeminen, joka on mulle tärkeä harrastus, myös aiheuttaa lievän stressireaktion koska ymmärretystihän se vähän ärsyttää ja pelottaakin, ettei lukemisesta voi tällä hetkellä nauttia kuten ennen.

Etenen kuitenkin tasaisen hitaasti Mitfordin tytöissä, joten toivotaan, että elokuun puolella saisin siitä sanasen kirjoiteltuakin. Olenhan minä nuo viimeiset kirjat juhannuksesta eteenpäin lukenut tämän suhinakorvan kanssa, eli kyllä tässä vielä tulee luettua kunhan unohdan nuo pirun suhinaiset. Ja kyllä ne unohtuvat, kunhan nyt ensin tutkitaan korvat kunnolla, ja tiedetään sitten taas enemmän. Tässä on peppumaista se, että tuollaisen suhinan kun voi aiheuttaa niin moni! Ihan jo joku verisuoni joka sykkii lähellä korvaa voi sen tehdä, eli vaihtoehtoja on.

Kerran kärsin yli viikon siitä, että toisessa korvassani jumpsutti sydän äänet tauotta ja kovaa. Voin kertoa, että se oli todella kiusallista, mutta elelimpä minä sen viikonkin ihan normaalisti vaikka ääni oli kymmenen kertaa kovempi ja pahempi, eli kyllä tämä tästä.

Mutta nyt on asiat näin. Alkuun päätin, etten kirjoita tästä, koska monet ymmärtävät tämän väärin ja onpa minulle sanottu silloin kun ensimmäisen kerran tinnitusoireita sain, että "voi kamala, siitä voi tulla vaikka hulluksi". No en koe tulleeni hulluksi silloin, enkä nytkään. Nyt olen vaan kovin stressaantunut tästä kaikesta, ja uusi äänihän aiheuttaa ärsykettä kunnes siihen tottuu.

Halusin kuitenkin tulla rehellisesti tämän nyt sitten kertomaan, jotta ette kuvittele minun huvin vuoksi jättäneen blogia vähemmälle huomiolle. Ja ehkä tosiaan tämän jälkeen on vähän helpompi ymmärtää, miksi lukeminen ei nyt inspiroi.

Yritän tässä nyt nautiskella heinäkuun viimeisestä päivästä ja puolesta, sillä elokuun ensimmäisenä olen taas töissä. Mutta te, keillä loma jatkuu pidempään, niin nauttikaapa minunkin puolesta! Olisin toki itsekin jäänyt vielä lomavaihteelle mielelläni, mutta toisaalta taas kahden kuukauden sairasloman jälkeen tuntuu ihan hyvältä saada vihdoinkin tehdä jotain. 



Ps. Viimeisin Potteri oli mielestäni elokuvana kyllä varsin onnistunut. Odotin kauhulla, kuinka ne pilaavat parhaan kirjan, mutta ainakin minuun upposi niin, että tulipa siellä elokuvateatterin penkeissä vähän kyynelehdittyäkin samalla kun vierustoveri kyseli, olisiko minulla nenäliinaa. No ei ollut. Punasilmäisten klaani poistui siis salista ja poikaystäväni taisi olla varsin nolostunut tästä herkästä tyttöseurastaan. Haha. Mutta oli se vaan niin sydän!

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Tove Jansson - Muumit: Sarjakuvaklassikot I


Tove Jansson - Muumit: Sarjakuvaklassikot I
suom. Anita Salmivuori
s. 96, WSOY

Lainasinpas tänään kirjastosta tämän, kun se sattui hyllyssä olemaan. Tämä Sarjakuvaklassikot 1 sisältää sarjakuvat Muumipeikko, Muumiperhe, Muumiperhe Rivieralla ja Yksinäinen saari. Tällä kertaa minulla ei ole jokaisesta sarjakuvasta esimerkki ruutuja kuten Muumit: Sarjakuvaklassikot IV:n kohdalla oli. Toisaalta, eipä minulla ole tästä nyt kovin paljon sanottavaa.

Muumit ihastuttaa aina, eikä tämäkään sarjakuva-albumi ollut poikkeus. Pistävää huumoria, ironiaa, sarkasmia ja hyvin kärkkäitä näkemyksiä erilaisista ajan ilmiöistä - I liked! Sarjakuvissa pohdittiin mm. rikkautta ja kuuluisuutta, äitiyttä ja naisten hulluuksiin meneviä romanttisia ajatuksia.

Lukaisin tämän sen verran nopeasti, etten jäänyt tarinoita sen syvällisemmin pohtimaan. Halusinkin vain vähän kevyempää viihdettä välillä. Ainoa varsinainen heikkous sarjakuvissa oli mielestäni Toven hieman haparoiva tyyli, näissä eivät hahmot tai tarinat ole vielä ihan asettuneet uomiinsa. Tai ainakin minusta tuntui siltä. 

Mutta en voi tälläkään kertaa muuta kuin suositella lämpimästi!

 ♥♥


torstai 14. heinäkuuta 2011

Jodi Picoult: Sisareni puolesta

Jodi Picoult: Sisareni puolesta
suom. Tytti Träff
s.480, Karisto Oy


Sisareni puolesta kertoo perheestä, jossa kahdesta lapsesta toinen sairastuu leukemiaan ja alkaa tarvita rankkoja syöpähoitoja. Hän tarvitsisi myös erilaisia siirteitä ja luovutuksia muilta, mutta kukaan perheenjäsenistä ei sovellu luovuttajaksi. Niimpä perheeseen tehdään - koeputkihedelmöityksellä - lapsi, jonka geenit vastaavat täysin syöpäsairaan lapsen geenejä ja näin ollen saadaan täydellinen luovuttaja. Ensimmäisen kerran hän tekee luovutuksen syntymähetkellään kun istukkaverta siirretään sairaalle lapselle.

Tämä on tarina leukemiaa sairastavasta Katesta, mutta ennen kaikkea tämä on tarina Annasta, joka 13 vuotiaana hankkii itselleen asianajajan ja vetää vanhempansa oikeuteen haluten itselleen itsemääräämisoikeuden mitä lääketieteellisiin toimenpiteisiin tulee. Kate tarvitsisi uuden munuaisen ja muille on itsestäänselvää, että Anna luovuttaa toisen omistaan - kuten kuka tahansa muu tekisi, jos voisi - paitsi Annalle. Tässä on tarinan ydin, jonka ympärille koko monikerroksinen ja - ulotteinen tarina rakentuu.

Kerronta on kirjassa samanlainen kuin Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia - kirjassa. Kertojia on monia: välillä äänessä on Anna, välillä epätoivoiset vanhemmat Sara tai Brian, välillä perheen unohdettu lapsi Jesse, välillä Annan asianajaja ja  toisinaan taas Katen edunvalvoja Julia. Tapahtumat eivät etene aikajärjestyksessä, vaan välillä ollaan tässä hetkessä ja välillä menneessä. Näin tarina aukeaa pikku hiljaa. Kerronta on todella sujuvaa ja toimivaa. Toisaalta pidin kerrontaa Yhdeksäntoista minuutin kohdalla todella onnistuneena, tässä se oli onnistunut mutta ei ehkä välttämättömyys. Tarina olisi toiminut muutenkin.

Minä pidin tästä kirjasta ja sen tarinasta, joka herätti paljon kysymyksiä ja ihmettelyä ja pisti ainakin minut ajattelemaan sitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Taas kerran. Picoult on kyllä hyvä heittämään moraalisia kysymyksiä ilmaan ja tekemään selväksi, miten oikeaa vastausta ei välttämättä ole. Toisaalta tarina välillä tuntui hitusen jummaavan ja menevän vieraille vesille, jotkut palat olivat mukavia lisiä mutta eivät tarinan kannalta oleellisia.

Sitten niihin ajatuksiin. En tiedä, tarvitsisiko olla äiti vai mikä, että pystyisi astumaan Katen, Annan ja Jessen äidin Saran rooliin. Minulle se ainakin tuotti vaikeuksia ja pystyin kyllä samastumaan lapsiin, mutta vanhempien näkökulma jäi osittain vieraaksi. Tuntui vain siltä, kuin perheessä olisi ollut yksi lapsi, hyvin sairas lapsi ja kaksi muuta olivat täysin laiminlyötyjä. Annalla oli vielä sija perheessä, koska hän piti hengissä sisartaan mutta Jessellä ei ollut sitäkään vähää. 

Toisaalta ymmärtää, että haluaa tehdä kaikkensa pelastaakseen lapsensa, mutta millä hinnalla? Kirjassa Sara ei selvästikään pystynyt näkemään tekojaan pidemmälle. Hän näki lapsen, joka pystyi luovuttamaan jotain toiselle lapselleen ja piti itsestäänselvyytenä, että näin tapahtuu. Vaikka kyseessä olisi ollut munuainen ja iso leikkaus, jota osa lääkäreistä ei enää edes suositellut sairaalle lapselle saati Annalle. Jos tämän piti kuvata äidin epätoivia, tarttumista mihin tahansa oljenkorteen, niin suurimmaksi osaksi se ei toiminut. Minulle Sara edusti pitkään vain julmuutta - häntä oli vaikea ymmärtää. Oliko se tarkoituskin? Perheen yksi sairas lapsi tuntui sairastuttaneen kaikki. Kirjan lopetus on omaa luokkaansa.

Kaikesta huolimatta pidin tästä kirjasta. Pidän Picoultin tyylistä kirjoittaa ja herätellä ihmistä. Nyt harkitsen katsovani kirjaan perustuvan elokuvan. 

♥♥

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kirjojen ja kosmetiikan Top 10

Kolmannen linjan Miia haastoi minutkin listaamaan kirjojen (ja kosmetiikan) Top 10. Näin ollen tartun haasteeseen toteamalla sen itsestäänselvyyden, joka varmaan jokaisessa blogissa on tämän haasteen myötä mainittu, tehtävähän on mahdottomuus. Listaan kuitenkin sellaiset kymmenen kirjaa elämäni varrelta, joita suosittelisin tällä hetkellä. Kysykää vuoden päästä uudestaan!

Kirjojen Top 10 !

1. Harry Potter & kaikki seitsemän osaa kokonaisuutena
2. Augusten Burroughs - Maagista ajattelua (sekä aiemmat osat Juoksee saksien kanssa ja Kuivilla)
3. Jane Austen - Viisasteleva sydän
4. Lionel Shiver - Poikani Kevin
5. Cormac McCarthy - Tie
6. Tove Jansson - Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
7. John Irving - Garpin maailma
10. Hosseini Khaled - Tuhat loistavaa aurinkoa


Ajattelin jättää kosmetiikka osuuden pois kokonaan, sillä minä meikkaan ehkä kerran vuodessa ja käytän muutenkin melko vähän mitään kosmetiikaksi laskettavaa. Sitten ajattelin, että tästähän saattaa tulla jopa mielenkiintoinen! Joten tässäpä nyt sitten lista myös kosmetiikasta.

Kosmetiikan Top 10 !

1. Ekologinen Ole hyvä Shampoo: Turve-mänty-kuusi
- Tämä on tarkoitettu ärtyneelle hiuspohjalle, ja sellainenhan minulta löytyy. Olen kokeillut myös muita Ole Hyvän shampoita ja voin kyllä suositella.
2. Laveran Rose Milk hoitoaine
- Kokeilin kerran ja jäin koukkuun. Tämä kannattaa kuitenkin laittaa pyyhekuivattuun tukkaan ja huuhdella tukka vielä lopuksi kylmällä vedellä, niin saa parhaan tuloksen.
3. The Body Shop Earth lovers:in suihkugeelit.
- Olen kokeillut Fig & Rosemary, Watermelon & Eucalyptus sekä Pear & Lemongrass. Voin suositella jokaista!
4. Freeman Facial Creamy Scrub Apricot
 - Kuorintavoide.
5. Ole Hyvä Perusvoide mustikka-vadelma-mansikka
- Yksi harvoja hajustettuja perusvoiteita, joka ei aiheuta allergiaa. Perusvoiteeksi hyvä.
6. Garnier Deodorant Mineral
- Tämä ei ole kertaakaan ainakaan minua pettänyt.
7. Set-N-Me-Free Aloe Vera Juice
- Hius-/päänahkavesi, jota käytän tarpeen mukaan. En tiedä onko tälla suuria vaikutuksia, mutta kyllä se helpottaa arkaa päänahkaa ja mielestäni hiukset kiiltävät tämän laiton jälkeen.
8. Weleda Citrus Refreshing Oil
- Niskojen ja hartioiden hieronnassa toimiva, vaikutuksista ihoon en osaa sanoa, vaikka tämän pitäisi ihosta kimmoisampi ja jotain muuta tehdä.
9. Kylmäpuristettu kookosöljy
- Tämä on ehkä monikäyttöisintä ikinä. Käytän tätä päänahanhoitoon, ihon rasvaukseen (kesällä lähinnä sääriin), ruoassa, kissojen ruoassa välillä (pitäisi parantaa turkin kuntoa) ja joku sanoi pistävänsä tätä kenkiinsä! Myös deodoranttina tämän pitäisi toimia, itse en ole testannut.
10. Turve
- Myöskin päänahanhoitoon, mutta voi käyttää myös ihonhoitoon esim saunassa/lämpimässä.


Sellaisia listoja löytyy täältä. Mielipiteitä molemmista listoista otetaan vastaan.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli

Becca Fitspatrick - Lagennut enkeli
suom. Pirjo Ruti
s. 299, WSOY

Nuori tyttö on elänyt melko normaalia elämää siihen asti, kun hän saa biologian opiskelukaverikseen salaperäisen pojan, jolla on ihmeelliset silmät. Kuka poika on, ja mikä hän on? Pian tyttö huomaa lumoutuneensa pojasta, tästä salaperäisestä pojasta, jolla on ilmeisesti taito lukea toisten ajatuksia. Pian tyttö on mukana kuvioissa, joissa hänen henkensä on uhattuna. Kiellettyä rakkautta, kuolemattomia sieluja.

Ei, en tietääkseni lukenut Twilightia toiseen kertaan. Ei, päähenkilöiden nimet eivät olleet Bella ja Edward, vaan tämä hyvin samankaltainen tarina kertoi Norasta ja Patchista. Miltähän tuntuukaan rakastua ihmiseen, joka selvästikin haluaa tappaa sinut? Melkein ennenkuulumatonta - siis jos ei ole lukenut Twilightia.

Suoraan sanoen petyin kyllä tähän kirjaan hieman huolimatta siitä, että en varsinaisesti edes odottanut kirjalta muuta kuin korkeintaan muutamaa viihdyttävää hetkeä. Mielestäni kerronta ja kirjoitustyyli oli jopa paikoitellen melko huono ja hataraa. Tarina ei myöskään ollut kovin uskottava. Uskottava voi tietysti olla huono ilmaus, kun kyseessä on reaalifantasiaa, mutta mielestäni Potterit ovat uskottavia ja jopa ne Twilightit. Niissä on pohdittu asioita pitkälle, huolella, mietitty miten erilaiset maailmat voi linkittää toisiinsa ongelmitta, saumoitta. Melkein voisi kuvitella, että ne ovat totta.

Tässä kirjassa paljon tuntui jäävän selittämättä ja muutamissa kohdissa heräsi kysymyksiä, joihin ei ikinä saanut vastausta. Varsinkin kirjan loppupuolella. Päähenkilöt tuntuivat kirjassa melko typeriltä, sinisilmäisiltä ja välillä suoraan sanoen melko aivottomilta. Jopa nuortenkirjaksi tämä oli aika kökkö. Lisäksi minua ainakin ärsytti kirjassa toistot. Kirjaa kirjoittaessa mielikuvitus ja kirjoitustaito ovat aika oleellisia.

Mutta, jotta ei menisi pelkäksi mollaamiseksi, niin oli kirjassa myös omat huippunsa. Kirjan tarina oli ihan viihdyttävä ja sen ympärille olisi saanut rakennettua todella hyvänkin kirjan. Kirjan loppu tuli luettua melko nopeasti, sitä ei voinut jättää enää siinä kohtaa kesken, vaikka alku mateli. Ja paikoitellen kirja oli ihan hauskalla huumorilla höystetty. Lisäksi saatan kyllä lukea tästä myös jatko-osat. 

Mutta tämä kirja oli kyllä melko heikko suoritus kokonaisuutena, tai ainakaan minua tämä ei nyt sytyttänyt ihan toivotulla tavalla. 



"Jules tuli hänen vanavedessään ja näytti suunnilleen yhtä innostuneelta kuin kolme päivää vanha lihamureke."