tiistai 25. lokakuuta 2011

Boel Westin - Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä

Boel Westin: Tove Jansson
Sanat, kuvat, elämä
suomentanut Jaana Nikula
s. 511, Schildts


Olen sanaton, olen pökerryksissä. Olen juuri lukenut todella kiehtovan kirjan Tove Janssonista, hänen teoksistaan, ajatuksistaan, elämästään. Todella tyylikkään ja varmasti kovaa työtä vaatineen kirjan. Tuntuu melkein, kuin olisi hetken ollut Toven paras ystävä. Kipinä lukea kaikki Muumi-kirjat uudelleen on syttynyt ja samalla tutustua myös muuhun Toven tuotantoon, joka on minulle ainakin toistaiseksi vielä hyvin vieras alue.

Tämä kirja tarkastelee todella syvällisesti ja läpikotaisin Tove Janssonin töitä ensimmäisestä viimeiseen. Pohditaan maalauksia, omakuvia, kirjoja, tarinoita niiden takana, värien käyttöä, tekniikkaa, muotoja. Mutta mikä parasta, tätä kaikkea pohditaan lähinnä Toven silmin ja ajatuksin. Boel Westin kirja nimittäin pohjautuu todella läpikotaiseen taustatyöhön ja kirjassa on paljon katkemia Toven käsikirjoituksista, päiväkirjoista, kirjeistä ja muista lähteistä. Kirja kertoo, miten Tove näki oman työnsä. (Boel on toistaiseksi ainoa Toven läheisten lisäksi, joka on saanut vapaasti tutustua Toven itse rakentamaan ja ylläpitämään arkistoon.)

Minun mielestäni tämän lähemmäs ei taiteilijan ajatusmaailmaa oikein voi päästä. Ja minusta Westin on tehnyt hienon valinnan jättäessään Toven yksityiselämän turhan tonkimisen pois. Kirjassa kerrotaan lähinnä Tovelle tärkeimmistä asioista, mitä yksityiselämään tulee. Ei mitään likaisia häpeällisiä yksityiskohtia, vaan kauniita tunteita esimerkiksi elämänkumppaniaan Tootia eli Tuulikki Pietilää kohtaan. Matkoja, näkemyksiä perheestä, perhesuhteista. Tove kaipasi yksityisyyttä, jopa yksinäisyyttä ja itse olen iloinen, että ainakin tässä kirjassa sitä on kunnioitettu. Siitä huolimatta Tovesta ei ole tehty mitään siloiteltua kuvaa, ei vain ihailevaa. Vaan mielestäni hyvin aito.

Kirja on varsinainen aarre jokaiselle Toven ja muumien ystäville. Ainakin itse tunnen saaneeni tästä kirjasta niin paljon irti. Vastauksia kysymyksiin, inspiraatiota ja tietenkin halua lukea enemmän Tovelta. Kesäkirja, Nukkekaappi ja muita kertomuksia, Reilua peliä, Viesti...

Bonuksena tästä kirjasta löytyy lopusta vielä esimerkiksi kaikki Toven painetut teokset ja häntä itseään koskevat teokset. Lisäksi on Toven kronologia, jos meinaa tippua muuten kärryiltä siitä, mitä milloinkin tapahtui. Itse nimittäin olin useammin kuin kerran hukassa vuosilukujen kanssa. Mutta eipä se lukutahtia haitannut.

En voi sanoa, että kirjassa sinänsä olisi mitään kummoista heikkoutta. Ainoa mikä lukemista välillä vähän häiritsi oli se, että asioiden tarkastelukulma teki kirjasta välillä sekavan tuntuisen. Puhuttiin maailmanympärimatkasta, siitä mitä tapahtui Japanissa ja yhtäkkiä siitä, mitä tapahtui vuosia sen jälkeen Japanissa. Ja esimerkiksi jonkun kuolema tai jokin teos saatettiin mainita useaan otteeseen, mikä toisaalta auttoi sitomaan asioita yhteen ja toisaalta välillä sekoitti. Itse ainakin olin muutamassa kohdassa vähän ulalla. Lisäksi se, että taideteoksiakin saatettiin tarkastella välillä värien kautta. Kiinnostavaa toki, monelle taiteenystävälle parasta mitä on ja sitten sellainen kuin minä, joka pidän taiteesta mutta en välttämättä tunnista edes kaikkien monimutkaisten värien nimiä, saatoin kärsimättömänä odotella seuraavia jänniä tapahtumia. Mutta se ei ole kirjassa se vika, vaan lukijassa.

Tästä kirjastahan olisi saanut vaikka kuinka pitkän, tai oikeastaan Tovestahan voisi tehdä kymmeniä tällaisia kirjoja. Mutta mielestäni tämä oli kyllä yksi todella hyvä paketti kaikesta, ihanine kuvineen pitkin kirjan sivuja. En voi kuin lämpimästi suositella kaikille Toven ja muumien ystäville. Niin, tosin kirja voi vaatia myös kiinnostusta (ja ehkä hieman palavaa rakkautta) kirjailijaa ja hänen maailmaansa kohtaan, että se tuntuu samalta kuin minusta. Siis aarteelta!


♥♥♥½

maanantai 24. lokakuuta 2011

100. merkinnän kunniaksi 100 kirjaa!

LISTAA PÄIVITETTY VIIMEKSI 30.1.2014.

Päätinpä näin sadannen (!) merkintäni kunniaksi minäkin vähän katsella noita "100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa" ja merkkailla, kuinkas monta itse onkaan tullut luettua. Joo, myönnetään nyt, että kunnianhimoisena haaveenani oli tehdä ihan itse tuollainen "minun 100 kirjaa, jotka pitää lukea ennen kuolemaa", mutta pienen pohdinnan jälkeen päätin jättää sen hieman myöhemmäksi ja tehdä tämän tällä kertaa vähän helpomman kautta Nasun innoittamana. 

Elikkäs Keskisuomalaisen listaus 100 kirjasta, jotka tulisi lukea ennen kuolemaa.
  
Tummennetut olen lukenut, kursivoituja olen lukenut osittain, alleviivatut löytyy omasta hyllystä ja punaisella ne, jotka on tai jotka pistän lukulistalle!


1. Mika Waltari – Sinuhe Egyptiläinen 
2. J.R.R. Tolkien – Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna – Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi – Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna – Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie – 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski – Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank – Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams – Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren – Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry – Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling – Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez – Sadan vuoden yksinäisyy
14. George Orwell – Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen – Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot – Kalevala
17. Jane Austen – Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen – Puhdistus
19. Astrid Lindgren – Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach – Lokki Joonatan
22. Umberto Eco – Ruusun nimi
23. Tove Jansson – Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm – Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown – Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton – Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen – Häräntappoase
28. Ernest Hemingway – Vanhus ja meri
29. Goscinny – Uderzo – Asterix-sarja
30. John Irving – Garpin maailma
31. Louisa May Alcott – Pikku naisia
32. Victor Hugo – Kurjat
33. C.S. Lewis – Narnian tarinat
34. A.A. Milne – Nalle Puh
35. Henri Charriete – Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas – Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte – Humiseva harju
38. William Golding – Kärpästen herra
39. Juhani Aho – Rautatie
40. Leo Tolstoi – Anna Karenina
41. Frank McCourt – Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke – Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger – Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë – Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut – Teurastamo 5
46. Isaac Asimov – Säätiö
47. Aapeli – Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi – Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas – Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell – Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol – Kuolleet sielut
52. Albert Camus – Sivullinen
53. Kirsi Kunnas – Tiitiäisen satupuu
54. Hergé – Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes – Don Quijote
56. Eduard Uspenski – Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain – Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo – Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse – Lasihelmipeli
60. Günther Grass – Peltirumpu
61. Jostein Gaarder – Sofian maailma
62. Leon Uris – Exodus
63. Lucy M. Montgomery – Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto – Punainen viiva
65. Franz Kafka – Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni – Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll – Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck – Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen – Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho – Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne – Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek – Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio – Decamerone
75.Oscar Wilde – Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera – Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros – Odysseia
78. Peter Hoeg – Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle – Baskervillen koira
80. William Shakespeare – Hamlet
81. Eino Leino – Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko – Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris – Uhrilampaat
85. Raymond Chandler – Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel – Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen – Nancy
88. Stephen King – Hohto
89. Laura Ingalls Wilder – Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies – Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola – Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn – Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi – Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka – Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen – Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö – Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri – Manillaköysi
98. Maria Jotuni – Huojuva talo
99. Juha Itkonen – Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou – Pahuus

Tulos: 27/100


Tässä listassa on kyllä muutama kirja, joista en ole aivan varma olenko ne lukenut vai en (tietäisin jos saisin kirjan käsiini), joten ne jätin nyt lukemattomiksi tässä. Eipä sillä niin suuri väliä ole, vaikka olisi toki kiva, jos muistaisi lukemansa kirjat!

Joka tapauksessa valitsin listasta nyt ainakin 9 minua kiinnostavaa kirjaa (vaikka joku voisi toki sanoa, että pitäis lukea nuo loput 76 kirjaa...) ja nyt toivon, että jos listassa on joku sellainen kirja, jota en ole lukenut ja joka ei päätynyt lukulistalle vaikka sen pitäisi päätyä, niin kertokaa!

Ja miltäs kuulostaisi joku listaus kirjoista, jotka minun mielestä jokaisen pitäisi lukea? Sellainen listaus ei ole tulossa ihan heti, mutta jossain välissä voisin sellaistakin kaavailla.

Mutta pidemmittä listoitta hyvää maanantaita ja loppuviikkoa kaikille. Toivottavasti teidän viikko alkoi hieman paremmin kuin minun, joka olen vietellyt tämän päivän kotona mahdollisimman lähellä vessaa. No, onpahan hyvä syy lojua sohvan pohjalla lukemassa Toven elämänkertaa!

torstai 20. lokakuuta 2011

Peter Mayle: Vuosi Provencessa

Peter Mayle: Vuosi Provencessa
suom. Pirkko Huhtanen
s. 257, WSOY

Tiedättekö ne kirjat, jotka ovat jotenkin todella hyviä, mutta jotka ei silti tunnu nappaavan? Tämä oli juuri sellainen kirja. Tämä on hyvä kirja, mutta luin tätä silti lähes viikon verran huolimatta pienestä sivumäärästä ja tänään vihdoin otin tämän töihin nukkarilukemiseksi, jotta oli pakko edetä kirjassa. Ehkä aika tälle kirjalle oli kovin väärä.

Vuosi Provencessa kertoo Peter Mayleysta ja hänen vaimostaan, jotka kyllästyvät omaan kiireiseen elämäänsä ja päättävät muuttaa Etelä-Ranskaan maataloon. Kirjassa kuvaillaan miten remontti heidän asunnossaan etenee, miten he tutustuvat naapureihin, kauppiaisiin ja muihin ranskalaisiin ja eniten kirjassa kuvaillaan mitä milloinkin syödään ja kuinka paljon viiniä sen kera juodaan. 

Kirja on humoristinen kurkkaus miten vuosi Provencessa etenee. Jokaiselle kuukaudelle on oma lukunsa. Kirja onkin aika hauska, mutta mielestäni tavattoman pintapuolinen. Tällailselta kirjalta odottaisi ehkä hieman syvempiä tunnereaktioita, ajatuksia kaikesta koetusta ja muunkin kuin päivittäisen ruoka-annoksen kuvailua. Niin, että miten tuollainen elämänmuutos oikeasti sujuu ja miltä se tuntuu? Ei naureskelua uudelle hullulle naapurin miehelle, joka opastaa kettupaistin tekoon.

Mutta kirja on hyvä. Ja vaikka kirja on jo minun ikäiseni (parhaassa iässä siis!), niin kirja on silti hyvin vetovoimainen ja pelkän kirjan lukemisen perusteella ei heti osaisi sijoittaa, mitä aikaa kirja kuvaa. Kyllä minulle menisi läpi ihan tämänkin päivän kuvailuna. Ehkä sitä itsekin kaipaa hieman erilaista elämää...

♥♥

 "Muuten oli niin hiljaista että olisi voinut kuulla hiiren pieraisun, niin kuin Massot myöhemmin asian ilmaisi."

"Monsieur Fructus ei oikein osannut sanoa miten koko oli juuri sellaiseksi määritelty, mutta siitä hän oli varma että meidän ikkunamme tarvitsisi kalterit, jotta olisimme turvassa anoreksiaa sairastavilta viisivuotiailta rosvoilta."

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Kirppisostoksia!


Käytiin sitten näin keskiviikon ratoksi kirpparilla ja pakko sanoa, että huh, eipä ole tainnut ikinä olla tuollaista kirjatarjontaa missään kirpparilla aiemmin. Ellei seulani olisi todella tiukka, olisin valehtelematta tuonut sieltä lähemmäs parikymmentä kirjaa kotiin ja jos lukisin englanniksi, olisi määrä ollut sitäkin suurempi. Oli vaikka mitä uutuuksista klassikkoihin ja erikoisempiin kirjoihin. Esimerkiksi Anna-sarjaa olisi ollut tarjolla, mutta mielestäni hinta oli melko kova (6e) varsinkin kun ne olivat painoksia, joissa teksti oli tavattoman pientä. Irvingiä olisi saanut englanniksi, Coelhon ystäville olisi ollut kaikki Coelhon kirjat täysin uusina, Jane Austenia, Himoshoppaajaa jne. Siis mielettömästi hyviä kirjoja myynnissä. 

Itse en kuitenkaan osta kuin todella hyväkuntoisia kirjoja, sillä haluan kirjojen olevan kauniin näköisiä kirjahyllyssäni (pieniä poikkeuksia riippuen kirjasta). Kaikkia painoksia en huoli. Lisäksi en suostu kirpparikirjoista maksamaan maltaita, ellei kyseessä ole jokin todella erikoinen kirja. En myöskään halua hamstrata hyllyyn kirjoja, jotka "ehkä voisi lukea" vaan kriteerinä on: "tämän haluan lukea!". Joku vähemmän neuroottinen ostelisi varmaan euron hintaan vähemmänkin merkittäviä ja vähemmän hyväkuntoisia kirjoja, mutta minä en voi. En voi ostaa edes sillä tavalla, että "luen tämän ja vien sitten vaikka kierrätykseen" periaatteella. Outoutensa kullakin.

Tällä kertaa ostin 3 kirjaa ja mielestäni todella hyvään hintaan, nimittäin maksoin yhteensä 5 euroa! Kaikki kirjat ovat todella hyväkuntoisia, tuskin luettu kertaa enempää jos edes sitä.

Khaled Hosseini - Leijapoika (pokkari)
Rebecca Wells - Jumalaiset jajasiskot (kovakantisena), tästä kiinnostuin Lauran blogin kautta ja euron hinta on mielestäni aika kohtuullinen!
Chun Shu - Beijing Beibi (kovakantisena), olen joskus lukenut tämän, mutten muista tästä mitään muuta kuin sen, että en itseasiassa tainnut tykätä tästä erityisesti koska en tajunnut tätä. Nyt aion yrittää uudelleen!

Vuosi Provencessa on edelleen kesken ja vaikka se ei ole huono missään nimessä, niin ei se silti nyt oikein nappaa. Yritän sen tässä kuitenkin lukea, että pääsisin lukemaan jo muutakin. Luulen, että seuraavaksi nimittäin luen jotain omasta hyllystä, mutta haasteen ulkopuolelta! Siihen asti hyvää loppuviikkoa kaikille ja hyvää lomaa niille onnekkaille, joilla sitä on. Muille muistutan vain, että enää kaksi päivää ja viikonloppu. Sen voimilla mennään!

perjantai 14. lokakuuta 2011

One lovely blog !


Kiitos Sannalle, jolta sain näinkin ihanan blogitunnustuksen. Tässä ei oikeastaan ole sen kummempaa kuin jakaa tämä eteenpäin 10 blogille (vaikka mielestäni olisi kivempi jakaa tämä tykkäämilleen blogeille määrästä viis!) ja tässä nyt sitten minun valintani. Joukossa on monia, jotka tämän ovat saaneet varmaan useammalta suunnalta ja monia sellaisia uupuu, joille tämä pitäisi myöskin antaa.




Hyvää ja tarinoiden täytteistä viikonloppua kaikille! Itse jatkan täällä innokkaasti haasteeni tiimoilta oman kirjahyllyn kirjojen lukemista ja kesken onkin Peter Maylen Vuosi Provencessa. Sen jälkeen enää kaksi haastekirjaa omassa hyllyssä + 4 muuta. Aika hyvin, vaikka itse sanonkin.

torstai 13. lokakuuta 2011

Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa

Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa
suom. Erkki Jukarainen
s.363, Tammi

Näköjään omasta kirjahyllystäkin voi löytyä aika yllättäjiä. Tämä oli nimittäin todella hyvä kirja! Ensimmäinen, jonka luin Paul Austerilta, mutta tuskin viimeinen, jos se minusta on kiinni. 

Kirja kertoo Nathan Glass nimisestä eläkkeelle jääneestä miehestä, joka päättää muuttaa Brooklyniin kuolemaan. Eläkepäiviensä ratoksi hän keksii kirjoittaa Ihmiselämän mielettömyyden kirjan, johon hän kokoaa ihmisille sattuneita ihmeellisiä tapahtumia. Pian hän kuitenkin saa huomata, että myös hänen elämässään voi tapahtua melko ihmeellisiä asioita. Niimpä kirjassa seurataanki Nathanin törmäämistä erääseen sukulaiseen pitkästä aikaa, tutustumista hyvin värikkään historian omaavaan henkilöön ja sitten kuvioihin tulee tyttö, joka ei puhu. Ja se on vasta alkusoittoa.

Kirja oli todella viihdyttävä, koukuttava ja hyvin kirjoitettu. Pidin kirjasta ensimmäisestä sivusta lähtien ja kirjaa luki kuin huomaamattaan. Kirja oli hyvin mielikuvitusrikas ja sai ainakin minut kiinnostumaan lukemaan enemmänkin Austeria! Ja nyt tulee aika rankka vertaus, älkää heitelkö kivillä tämän takia: Mieleeni tuli Austerin tyylistä vähän John Irving. Tämä oli tavallaan kuin kepeämpää Irvingiä. Vähemmän raskasta ja tästä uupui Irvingille tyypilliset kohtaukset, jotka aiheuttavat lukijassa vaikka millaisia inhoreaktioita. Irving on pitkään ollut lempparikirjailijoitani, joten voisin hyvin kuvitella Austerinkin kipuavan aika ylös suosikeissani.

Mutta jotta ei menisi pelkäksi hehkutukseksi, niin kirjassa oli kyllä yksi iso mutta. Se mutta oli yksi ainoa luku kirjassa, joka oli kirjoitettu ikään kuin näytelmäksi. Vaikka se ajoi asiansa hyvin, oli nopea lukea ja "ihan ok", niin en pitänyt. Mielestäni se oli vain turhaa kikkailua, joka ainakin minulla jotenkin pätkäisi lukemistani. Kirjan lopussa myös muutamat kirjailijan kokeilut eivät suoranaisesti olleet minua varten. Muuten Austerin tyyli kirjoittaa oli mieleeni, mutta tällainen "turha" tekstillä leikkiminen tällaisessa kirjassa ei ole juttunu.

Suosittelen kyllä tätä lämpimästi kaikille ja varsinkin niille, jotka eivät ole aiemmin mieheltä mitään lukeneet. Pidin kovasti! Niin ja kannattaa ehkä niitä omankin hyllyn lukemattomia ottaa lukujonoon, sieltä voi löytyä aika yllättäjiä. Luin tämän myös haasteeseeni.

♥♥


"Selitin, että kuolisin luultavasti ennen vuoden loppua enkä välittänyt projekteista herttaisen hevonvitun vertaa."
"Sherlock Holmes oli tehnyt sen jälleen, ja minä ihastelin omaa päättelykykyäni niin hartaasti että toivoin voivani jakautua kahdeksi, jotta voisin taputtaa itseäni selkään." 

maanantai 10. lokakuuta 2011

8 kertaa tunnustan



Kiitos ihanalle Lauralle ja Norkulle tästä jo monen blogit kiertäneestä tunnustuksesta. Tarkoituksena siis kertoa kahdeksan asiaa itsestään ja sen jälkeen haastaa kahdeksan bloggaajaa tekemään sama.

Tässä nyt 8 täysin satunnaista tunnustusta:

1. Olen joskus sanonut, etten ikinä mene päiväkotiin töihin. Tämä on nyt toinen vuoteni päiväkodissa ja olen harkinnut kouluttautuvani alalle. Tosin joka toinen päivä (ja yleensä maanantaisin) olen sitä mieltä, että rupean vain vapaaksi kirjailijaksi.

2. En juo kahvia!

3. Viihdyn harvoin baareissa. Mieluummin vietän vaikka perjantai-illankin käymällä jossain syömässä, tai tekemällä kotona pitsaa ja katsomalla elokuvia. En edes muista koska olen viimeksi käynyt missään baarissa.

4. Olen aika kranttu kirppiskirjoja kohtaan. En osta edes eurolla kiinnostavaa pokkaria, jos se on kulahtanut tavalla, josta en pidä. Haha. Luenkin aina omia pokkareita (koska niissä näkyy kaikki taitokset ym) hyvin varoen ja pelkään lainailla muille. Kovakantisten kanssa en ole ihan yhtä tarkka.

5. Olen tästä ehkä joskus maininnut, mutta olen maailman kovin stressaaja. Tälläkin hetkellä kärsin todella pahasta stressistä ja olen kärsinyt siitä jo pitkään. Vinkkejä stressittömään elämään otetaan vastaan!

6. En nuku jos on täysikuu. Olen harvoin edes tietoinen, koska täysikuu on, mutta tiedän sen siitä, kun olen kieppunut koko yön valveilla. Näin on aina ollut ja ilmeisesti tulee aina olemaankin.

7. Nuorempana en pitänyt sipseistä lähes ollenkaan, mutta söin kaikkea makeaa kuten suklaata paljon. Nykyään pidän vähemmän makeasta ja enemmän suolaisesta. Luojan kiitos en ole herkkä lihomaan!

8. Inhoan turhanpäiväistä valitusta ja itseni nolaamista.


Tunnus lähtee eteenpäin nyt viidelle: Luettuan Sannalle, Kolmannen linjan Miialle, Peikkoneidolle Uppoa hetkeen blogiin, Lukuhetkien Sonjalle ja Jossun lukupäiväkirjaan + 3, jotka haluavat tämän tästä napata!

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi

Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi
suom. Jouko Linturi
s. 209, Tammi

Tämäkin haasteeseen luettu kirja on itseasiassa viime jouluinen lahja. Hassua sinänsä, etten ole tätä aiemmin lukenut, vaikka tässä yhdistyy niin kuuluisa kirjailija Hemingway kuin minua kiehtova kaupunki Pariisi. 

En ole aiemmin lukenut mitään Hemingwaylta, enkä ole hänestä tiennyt oikeastaan sen enempää kuin mitä nyt varmaan jokainen. Siinä mielessä olikin ihan mielenkiintoista tarttua tähän Hemingwayn muistelmateokseen hänen omista nuoruusvuosista Pariisissa. Kirja kuvaa 1920 luvun Pariisia.

Kirja oli silti minulle aikamoinen pettymys. Kirjaan oli jotenkin vaikea päästä sisään ja en oikein meinannut jaksaa keskittyä kirjan lukemiseen. Kirjassa juotiin viiniä, istuttiin kahviloissa ja tehtiin pari matkaa. Kaikki oli hyvin pintapuolista kuvailua ja ainakaan itse en kokenut saavani mitään selvyyttä Hemingwaysta tai hänen ajatuksistaan tai luonteestaan. Sen sijaan kirjailijaystäviään ja muita ystäviään hänen kuvaili paljonkin. Kiinnostavin näistä oli F. Scott Fitzgerald.

Voisin sanoa ja epäillä, että tämä ei taida olla paras kirja luettavaksi, jos ei ole aiempaa tuntemusta Hemingwaysta ja hänen kirjoistaan. Tutustuminen kannattaisi aloittaa jostain muusta teoksesta. Itse meinaan kirjan luettuani etsin lisää tietoa herrasta netistä, sillä kirjasta oli todella vaikea saada mitään irti ilman taustatietoa. Nyt kun vähän Hemingwayn taustoja enemmän tutkin, niin kirjan tapahtuvat aukenivat ehkä hitusen paremmin minulle.

Tämän kirjan kirjoitustyyli oli kuitenkin sellainen, että saatan jatkossakin Hemingwayn teoksia lukea. Ei tämä kirja minua siis säikäyttänyt sillä saralla, vaikka lievän pettymyksen koinkin. Niin ja kyllähän kirja loi omalla tavallaan todella negatiivisen ja inhottavankin kuvan tuon ajan kuuluisista kirjailijoista. Kaikki hulluja? Kaikki alkoholisteja? 

Kirja ei siis missään nimessä ole huono. Mutta en suosittele tätä ensimmäiseksi Hemingwaylta, koska tästä ei yksinkertaisesti saa oikein mitään irti ilman taustatietoja tai muuta kiinnostusta. Hemingwayn ystäville kirja on varmasti kuin pieni aarre!


 "Kun olin ensimmäisen kerran nähnyt ne mustan hatun alta, ne olivat mielestäni muistuttaneet epäonnistuneen raiskaajan silmiä."
"Minä sen sijaan en enää koskaan voinut tuntea todellisia ystävän tunteita Gertrude Steinia kohtaan sen paremmin sydämmessäni kuin aivoissanikaan. Pahinta on se, ettei tunne ystävyyttä enää aivoissaan."

perjantai 7. lokakuuta 2011

Jane Austen & Seth Grahame-Smith - Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit

Jane Austen & Seth Grahame-Smith:
Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit
suom.Virpi Vainikainen
s. 319, Schildts


Tämä kirja on viime joulukuusta asti, jolloin sen siis lahjaksi sain, nököttänyt kirjahyllyssäni johtuen ehkä ennakkoluuloistani. Minä pidin kovasti Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo - kirjasta, ja en halunnut ollenkaan lukea tätä alkuperäisen kirjan häpäisyä. Väkisin väännettyjä zombeja ja väkivaltaa lisättynä perinteiseen ja minun pitämääni rakkaustarinaan? Eihän se nyt voi olla kuin huono rahastuskeino. 

Mutta kun minulla nyt sitten haasteena on ne oman hyllyn kirjat lukea, niin pitihän tämäkin sieltä hyllystä sitten luettavaksi ottaa. Hyvä niin, sillä minä pidin tästä kirjasta ja itseasiassa pidin tästä hyvinkin paljon.

Kirjan perusjuoni ja runko ovat samat kuin Jane Austenin alkuperäisessä versiossa. Hahmot ovat pääpiirteissään samat, vaikka heillä tässä kirjassa onkin ehkä luonteissaan eroja sekä hieman erilaisia kohtaloita. Kirja ei siis ole mikään Austenin versio, johon on lisätty zombeja, vaan alusta loppuun kirjoitettu Austenin kirjaa mukaillen. Vaikka tarinassa on eroja ja paljon sellaista, mitä Austenin tarinassa ei ole, niin silti mikään lisäys ei saa perusrunkoa tai tarinaa radikaalisti muuttumaan. Siis jos unohdetaan ne zombit (tai sanattomat kirjan mukaan).

Minusta zombit olivat jopa niin hyvin upotettu kirjaan ja tehty "todellisiksi", että yhtenä aamuna töihin lähtiessä tuli pimeässä rappukäytävässä ihan mieleen, että "mitä jos tuolta nyt tulee sellainen sanaton!". Olin tosiaan lukenut tätä aamupalapöydässä. Tottakai niissäkin oli omat heikkoutensa, eikä tätä kannata ihan vakavin mielin lukea, mutta mielestäni kyllä todella onnistuneesti saatu tarinaan vähän lisäpotkua. Tai paljonkin lisäpotkua. Tässä kirjassa nimittäin mässäillään kyllä väkivallalla aika raisusti. 

Viihdettähän tämä kirja oli. Mutta myös hyvin mielenkiintoista sellaista. Itse ainakin luin tätä todella keskittyneesti, enkä voinut lukea tätä yhtään, jos en jaksanut keskittyä, kun en halunnut missata yhtäkään lausetta. Huolimatta siitä, että jotkut kohdat saivat suoranaisesti puistatusta aikaan minussa! Mutta pidin kirjan kirjoitustyylistä ja kuvailuista: "Elisabethista tuntui kuin häneen olisi osunut ankara kiertopotku."

Tämä oli jopa niin hyvä kirja, että kirjan loputtua mietin, että mitä jännää siinä alkuperäisessä muka on? Siitähän puuttuu täysin oleellinen osa, eli zombit. Outo tauti, joka voi tarttua ja jota vastaan on taisteltava. Siitähän puuttuu kaikki. Muutama kömmähdys tässä zombikirjassa on ja kysymystä herättävä asia, mutta ei mitään suuren suurta. Itseasiassa kirjan lopussa on muutama kysymys, joilla voi syventää lukukokemustaan. Itseänikin muutama niistä mietitytti ja mietityttää vieläkin.

Voisinpa siis melkein suositella tätä. Pimeneviin iltoihin oikein sopivaa luettavaa, jos tosiaan kestää vähän väkivaltaa tai vähän enemmänkin. 


♥♥

"-- ikään kuin hänen sielunsa olisi irrottanut otteensa hetkeksi, jotta myötätunto ja lämpö eivät pääsisi häiritsemään häntä tehtävänsä hoitamisessa."

"Tytöistä, jotka eivät kyenneet kuuntelemaan serkkuaan kaavailematta samalla mielissään lukuisia eri tapoja ottaa tämä hengiltä, odotusaika tuntui kuitenkin tavattoman pitkältä."

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Omaan hyllyyn ostettuna


Kysymys: Kiinnostaako teitä blogimerkinnät, joissa kerrotaan mahdollisista kirjahankinnoista ja ostoksista? Vai onko se täysin turhanpäiväistä?

Itse henkilökohtaisesti tykkään sekä lukea toisten löydöistä ja ostoksista sekä hehkuttaa omiani. Varsinkin kaikki superit kirppislöydöt tai alennuksesta pongatut ovat mieleeni. Ja toisinaanhan niistä voi jopa saada vinkkejä, että mistä voi jotain tiettyä kirjaa ehkä halvemmalla metsästää.

Minä nimittäin tein tänään jotain ennenkuulumatonta kun tajusin jotain näin hyvin jälkijunassa, mutta ei se mitään. Olen nimittäin aina vältellyt Hulluja päiviä kuin ruttoa, sillä sieltä ei kyllä saa mitään muuta kuin ahdistuskohtauksen mukaansa ja vitutuksen jokaista kanssaeläjää kohtaan. Tänään sitten tajusin jotain todella mullistavaa (ja seuraavan paljastuksen jälkeen saa kutsua millä tahansa imbesillin tai idiootin synonyymillä): "Akateeminen kirjakauppahan myös kuuluu tähän hullutukseen. Ja siellä myydään kirjoja. Ja nythän siellä myydään niitä halvalla!"

Niimpä minä sitten tuossa kello puoli kahdeksan illalla eksyin kyseiseen kirjapuljuun ja pongasinkin vaikka mitä kirjoja ja vaikka mihin hintaan! Ellei järki olisi vähän toppuutellut, olisin varmaan joutunut kyselemään kotiinkuljetuksen perään. Niin, se nimi Hullut päivät ja sen merkitys selvisi siinä kohtaa aika hyvin.

Loppujen lopuksi ostinkin vain yhden ainokaisen kirjan (!), mutta ehkä sitäkin paremman.

John Irving - Viimeinen yö Twisted Riverillä noin 15 euroa!

Ja ihan sellainen vinkki kaikille muille Hullujen päivien karttelijoille, että tosissaan kun menin sinne kirjakauppaan siinä puoli kahdeksan aikoihin illasta, niin siellä oli suht vähän ihmisiä, paljon tilaa katsella kirjoja ja jopa ihan vapaita kassoja. Päivällä kuulemma oli ollut vähän eri meininki.

Mutta sellaista. Siellä oli kyllä todella paljon houkuttavia kirjoja, että mun on ehkä pakko käydä joku toinenkin ilta vielä siellä piipahtamassa! Ja niin kuin olen niille keltaisille pussukoille nauranut, tänään kannoin sellaista itse muutaman metrin ennen kuin poikaystävä sulloi sen reppuunsa piiloon haha.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Anne Tyler: Amerikan lapset

Anne Tyler: Amerikan lapset
suom. Kristiina Rikman
s. 329, Otava

Tämän Anne Tylerin kirjan Amerikan lapset voitin itseasiassa Satun arvonnassa ja myönnän, etten ollut aiemmin edes kuullut kirjailijan nimeä. Tai no varmasti olen, mutta en painanut mieleeni sen paremmin tai tutustunut kirjailijaan. Nyt tuli sitten sekin tehtyä.

Se miksi kirja minua kiinnosti (ja miksi arvontaan osallistuin) johtui kirjan teemoista: kirja käsittelee sekä maahanmuuttoa, että adoptiota. Kaksi minua erittäin paljon kiinnostavaa aihetta siis.

Amerikan lapset kertoo kahdesta perheestä, periamerikkalaisista Donaldsoneista ja iranilaistaustaisista Yazdaneista, jotka ystävystyvät adoptiotyttäriensä kautta. Kirja alkaa hetkestä, kun molemmat perheet odottavat Koreasta lähtöisin olevia adoptiotyttöjään lentokentällä. Siitä alkaa niin perheiden kuin tyttöjenkin kasvutarina, jota kuvataan kirjassa useamman vuoden ajan.

Kirja on pääasiassa perheiden arjen, uusien juhlaperinteiden ja ystävyyden kuvausta. Kirjassa tarkastellaan kahden erilaisen perheen kohtaamista, heidän eroja ja miten erilailla adoptiotyttäreen ja itse adoptioon suhtaudutaan. Tapahtumarikkaaksi kirjaa ei voi kutsua, mutta ei se silti tylsäkään ole. Oikein mielenkiintoinen kurkkaus toisten elämään ja välillä kerronta on todella hauskaa.

Itseäni kirjassa eniten harmitti pintapuolinen kuvaus. Olisin halunnut päästä koko ajan syvemmälle, lukea enemmän vanhempien ajatuksia adoptiosta, omista peloista ja toiveista ja tietenkin tunteista. Lisäksi alkuasetelma oli mielestäni kovin kutkuttava: kaksi täysin erilaista perhettä tutustuvat adoptiotyttäriensä kautta. Miten käy? Jotenkin kirja kuitenkin petti odotusten suhteen. Adoptiota kuvattiin, kuten jo sanoin, hyvin pintapuolisesti ja vaikka maahanmuuttoon, ihmisten erilaisuuteen ja kulttuurien yhteensovittamiseen paneuduttiin ehkä hieman enemmän, silti siitäkin jäi kaipaamaan jotain lisää. Jotain enemmän!
Kirja ei silti ole missään nimessä huono. Päinvastoin kirja on hyvinkin viihdyttävä ja mukavaa luettavaa, vaikka onhan tämän tällainen yhden kerran kirja. Toisella kerralla kirjasta ei varmaan irtoaisi enää mitään lukijalle. Luulen, että suhtautumiseni kirjaan hieman nuivasti johtuu siitä, että olen lukenut niin paljon adoptiota ja maahanmuuttoa käsitteleviä kirjoja, eikä tämä varsinaisesti tuonut minulle aiheiden tiimoilta mitään uutta. Tarina oli silti viihdyttävä.

Voin kyllä suositella kirjaa lämpimästi kaikille, jotka kaipaavat ehkä jotain vähän kevyempää ja mukavaa luettavaa tärkeillä aiheilla. Kyllä Tyler kirjoittaa osaa! Sen sijaan suomennoksen kohdalla sai muutaman kerran pyöritellä päätään, kun eräs laulu oli käännetty "jos sul lysti on niin..." ja alkuperäinen laulu oli kyllä jotain aivan muuta. Ja se käy kyllä kirjassakin hyvin selväksi!

♥♥♥