keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Rakkautta kaikille !



Marraskuun viimeisen pimeän illan ratoksi ihana pätkä täynnä rakkautta. Suosittelen lämpimästi kaikille!

Ps. Jane Austenin Emma edelleen kesken, katsotaan koska saan sen loppuun ja pääsen siitä kirjoittelemaan.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Jane Austen: Kasvattitytön tarina

Jane Austen: Kasvattitytön tarina
suom. A. R. Koskimies
s.480, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö


Näköjään näin tunnetun kirjailijan klassikkoteoksesta on vaikea kirjoittaa, sillä olen jo puolisen tuntia tuijotellut tyhjää tekstikenttää. Jane Austen ja 1814 vuonna kirjoitettu teos, jota nykypäivänä taidetaan lukea yhtä suurella innolla kuin aikoinaan. Voiko tästä oikeasti kirjoittaa mitään?

Kuten jo tässä merkinnässä mainitsin, en muista olenko lukenut tämän aiemmin vai en. Joka tapauksessa Kasvattitytön tarina on täysin tuttu, sillä olen katsonut useampaankin otteeseen kirjaan perustuvan tv-sarjan (valmistusvuosi 1983, ylempänä oleva kuva on ko. sarjasta). Tv-sarjan katselu vaikuttikin lukukokemukseen aika lailla, sillä "näin" kaikki hahmot, maisemat ja tapahtumat kuten ne tv-sarjassa tapahtuu. 

Itselleni kirja tuli juuri oikeaan aikaan. Mieleni teki lukea Austenia ja kipeänä kirjan hidastempo ja vähäiset tapahtumat olivat juuri omiaan. Ei mitään tajunnanräjäyttävää, vaan ihmisten kuvailua, ihmissuhteita ja historian havinaa. En tiedä miten hyvin kirja olisi uponnut toisenlaisissa puitteissa.

En koe tarpeelliseksi kertoa kirjan juonta, sillä useille se on varmasti tuttu ja toisaalta kirjan oleellisin juttu ei suoranaisesti ole juoni. Tai "juoni", sillä näissähän on ihmisiä, jotka joko ovat naimisissa tai ainakin toivovat olevansa menossa naimisiin. Pohditaan säätyjä, tuloja ja edullista naimakauppaa. Sen sijaan kerronta kirjassa ja ylipäänsä Austenin teoksissa on mielestäni keskeisin juttu.

Mielestäni Austenin tyyli kirjoittaa ja kuvailla asioita on todella tarkkanäköistä, hauskaa ja humoristista. On aivan mieletöntä, kuinka suurella innolla nykypäivänäkin luetaan 1800 luvulla kirjoitettuja tekstejä. Ja miten ne uppoaa nykylukijaan! Tavallaan kirjoissa käsitellään paljon samoja teemoja kuin nykypäivänäkin. Rakkautta, ihmissuhteita, perhettä, asuinseutuja ja ongelmia edellä mainittujen kanssa. Toisaalta ajankuvaus on näissä aivan omaa luokkaansa ja toisaalta taas on ihanaa lukea välistä näin ironista tekstiä. Rivien välistä kun tuntuu pilkistävän Austenin omat ajatukset vahvemmin kuin uskoisikaan. Kapinahenki kirjoittamassa toisten naimakaupoista menemättä silti itse koskaan naimisiin.

Kasvattitytön tarina on hyvä. Pakkohan sen on olla hyvä, eihän sitä muuten luettaisi vuodesta toiseen. Toisaalta jos kirjaa tarkastelee hieman kauempaa, voi nähdä sen heikkoudet. Tämä ei ole Austenin vahvimpia teoksia, tämä saattaa olla hieman pitkäpiimäinen ja toisaalta kirjan loppu tuntuu hätäiseltä. Päähenkilö Fanny kirjassa on melko vakava ja hyveellinen, ja jää siksi jalkoihin esimerkiksi Ylpeyden ja Ennakkoluulon Elizabethille. Tarina ei ole mielestäni yhtä hyvä kuin muissa lukemissani Austenin teoksissa. Toisaalta tässäkin on melko huvittavia hahmoja, ja viihdyttävyyttä.

Tällaisesta teoksesta on vaikea kirjoittaa. Varsinkin kun tätä tuntuu lukevankin jo aivan eri tavalla kuin jotain muita kirjoja. Kirjalta ei odota sen enempää kuin se antaa. Ja vielä kerran, pakkohan sitä on hattua nostaa, että tätä oikeasti luetaan 200 vuotta myöhemminkin! Hei, tämä on Austenia!

lauantai 19. marraskuuta 2011

Poor old Jim's white as a ghost He's found the answer that we lost We're all weeping now, weeping because There ain't nothing we can do to protect you

Kuten uumoilinkin, tämä viikonloppu näyttää kuluvan sairastaessa ja sängyn pohjalla maatessa, viimeisen 24 tunnin aikana olen nukkunut 15 tuntia. Kakkukekkerit jäivät välistä, mutta onneksi kipeänä voi esim:

♥ lukea Jane Austenin Kasvattitytön tarinaa, sopivan hidastempoista tähän hitaaseen olotilaan
♥ katsoa Pottereita! Eilen katsoin Kuolemanvarjelusten osa 1 ja tänään vuorossa osa 2
♥ juoda litroittain teetä ja syödä irtokarkkeja

♥ kuunnella repeatilla tätä: 





Toivottavasti teidän viikonloput sujuvat vähän mukavammissa merkeissä ilman nenäliinakasoja ja vaihtoehtoisia flunssalääkkeitä.

torstai 17. marraskuuta 2011

Kirjastosta & kirpparilta


Jane Austen - lukupiiri sai minut tosissaan innostumaan niin paljon taas Austenista, että oli aivan pakko saada Austenia heti luettavaksi. Kävin jo alkuviikosta (Jane Austen - lukupiirin ollessa vielä kesken) pääkirjastoa koluamassa tuloksetta, kunnes eilen kotona koneelta kirjaston tietokantaa selatessa huomasin, että etsimäni teokset löytyy entisestä lähikirjastostani! Sen verran suuri hinku oli kirjat saada, että eilen kello kuusi lähdin kotoa kiireen vilkkaa (soitettuani ensin siskon seuraksi) torille ja bussiin, jolla köröteltiin tosiaan pienoinen matka ehtiäksemme kirjastoon ennen seitsemää eli sulkemisaikaa. Ehdittiin hyvin ja sain lainattua haluamani kirjat:

Jane Austen - Kasvattitytön tarina
Jane Austen - Emma

Siskoni ihmetteli, että enkö muka ole Kasvattitytön tarinaa aiemmin lukenut ja kuten hänelle totesin, niin en tosissani tiedä. En nimittäin muista. Kirjaan perustuvan tv-sarjan olen katsonut useampaan kertaan joten tarina on tuttu, mutta siitä ei ole mitään hajua, olenko lukenut kirjan. Olen tai en, tällä hetkellä se on kuitenkin luettavana. 

Kirjastokirjojen lisäksi ajattelin ympätä tähän loppuun vielä isänpäivänä tehdyt kirpparilöydöt:

Elisabeth Gilbert - Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä 2e, pokkari
Colin Beavan - Ekovuosi Manhattanilla 5e, kovakantinen


Tämä viikko on mennyt käsittämättömän nopeasti. Muistan vieläkin maanantaiset aamumanaukset ja huomenna onkin sitten jo perjantai. Alle kahden viikon päästä eletään joulukuuta. Melkein käsittämättömänpää on vain se, että olen taas tulossa kipeäksi ja huomisen työpäivän jälkeen varmaan saakin käpertyä viikonlopuksi sänkyyn sairastamaan. No, onpahan hyvä syy viettää pari päivää uppoutuneena Austenin maailmaan!

Mukavaa huomenna starttaavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Karen Joy Fowler: Jane Austen - lukupiiri

Karen Joy Fowler: Jane Austen- lukupiiri
s. 312, WSOY


Ensin alkuun tunnustus. En ole lukenut kaikkia Jane Austenin kirjoja, mutta Austenin Viisasteleva sydän on kyllä yksi lempparikirjojani. Tämä kirja ei kuitenkaan vaadi välttämättä Austenin aiempaa tuntemusta, eikä tämä paljasta kirjoista mitään sellaista, joka pilaisi lukukokemuksen mikäli tämän lukisi ennen Austenin teoksia. Itselleni tuli ihan hirvittävä hinku lukea lisää Austenia ja eilen kävin jo kirjastoa koluamassa, mutta löysin vain jo lukemiani Austeneita. Sääli! Mutta itseasiaan.

Jane Austen - lukupiiri on mielestäni hieman hämäävä nimi kirjalle. Tässä kirjassa kun pääosassa on kuitenkin lukupiiriläiset ja heidän elämäntarinansa, Austenin teokset ja lukupiiri ovat vain tekijä, joka sitoo kuuden ihmisen tarinat yhteen. Tämä on ikäänkuin kirja täynnä pieniä lyhyitä tarinoita, joista suurin osa on hyvin viihdyttäviä, koskettavia tai mieleenjääviä. Siinä sivussa paneudutaan vähän Austeninkin maailmaan.

Kirja on nopea luettava ja aika helppo kirja, joten tämä toimi ainakin minulla mukavana keventäjänä edellisen kirjan jälkeen. Ehdottomasti hyvän mielen kirja, vaikka ei käsittelekään pelkästään keveitä aiheita. Ehkä hieman heikkona kohtana pidän montaa päähenkilöä, jotka tahtoivat minulla mennä jostain syystä sekaisin keskenään. Alussa on kyllä jokaisesta pieni esittely, mutta siitä huolimatta. Ehkä luin tätä niin kepeästi muutenkin, ettei sitten tahtonut millään mieleen painua kuka oli kukin. 

Kerronta kirjassa on kyllä aika jännä, mikä toisaalta saattoi myös sekoittaa pääkoppaani. Tässä oli nimittäin kyllä minä-kertoja, joka puhui itsestää ja "meistä" kun kyse oli lukuryhmästä ja välillä kertoja oli kuitenkin ulkopuolinen ja kuvasi myös tätä hahmoa, joka muuten toimi silminä, niin ulkopuolisen näkökulmasta. Lisäksi kirjassa jokainen luku on kirjoitettu hieman eri tavalla ja löytyy paljon kaikenlaista kokeilua. Minua se ei kuitenkaan tässä kirjassa häirinnyt lainkaan, vaikka normaalisti inhoan turhaa kikkailua. Se vaan sattui sopimaan tähän kirjan kepeään tyyliin.

Tästä ei mitenkään hirveästi ole sanottavaa. Mukava kirja, jonka parissa kyllä viihtyy. Ja yllätyksekseni kirjassa itse tarina loppui jo sivulle 270, jonka jälkeen oli muutamia sivuja, joissa mm. kerrottiin tiivistetysti Austenin kirjojen juonet, sekä siellä oli hauska lisä, jossa oli erinäisiä Austenin saamia arvosteluja kirjoistaan. Ensimmäiset arvostelut olivat esimerkiksi Austenin perheeltä, jotka Austen itse on kirjoittanut ylös! Sitten arvostelupätkiä on kirjan julkaisuvuosista näihin päiviin. Itse en vielä ihan kaikkia lukenut, mutta aion kyllä lukea loputkin vielä.

Suosittelen tätä hetkiin, jolloin kaipaa jotain vähän kevyempää ja viihdyttävää. Niin ja tietysti kaikille Austenin ystäville, varsinkin noiden viimeisten sivujen sisällön vuoksi! Itse kun en ole aiemmin vastaaviin törmännyt. 



"'Niin yksinkertainen asia. Rakastua. Antautua. Miksi siitä ei tule mitään?'
'Koiria sinä ainakin rakastat.'
Jocelyn huitaisi ärtyisästi. 'Sitä ei lasketa. Liian helppoa. Siihen kykeni jopa Hitler.'"

"Theodore Surgeonilta että 'joskus maailman kanssa ei jaksa elää, ja siitä täytyy jotenkin kääntyä pois, lepoon.'"

"Entä jos oma elämä päättyisi onnellisesti eikä sitä huomaisi? Tämä pitäisi muistaa: pysähdy, muista elää onnellinen loppu."

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Susanna Alakoski - Sikalat

Susanna Alakoski: Sikalat
suom. Katriina Savolainen
s. 242, atschi!-pokkari
Schildst Kustannus Oy


Tämä kirja tuli niin lähelle, vei mukana ja herätti voimakkaita tunteita, että tästä on vaikea kirjoittaa. Ei ole hetkeen tuntunut mikään kirja näin henkilökohtaiselta. Sellaiselta, että teki mieli vain melkein itkeä. Koska "mä tiedän, mä tiedän miltä toi tuntuu". Eli tästä tulee ehkä henkilökohtaisin teksti blogihistoriassani.

Sikalat kertoo yksinkertaisesti suomalaisesta perheestä Ruotsissa, jossa on alkoholistivanhemmat ja kolme lasta, koira ja kissa. Kertojana on Leena, pieni tyttö, joka kirjan tarinan mukana kasvaa ja siirtyy koululuokalta toiselle. Perhe asuu lähiössä, jossa asuu paljon muita samankaltaisia suomalaisperheitä. Tällaisia lähiöitä kutsutaan Sikaloiksi.

Kirja on todella rankka kuvaus elämästä alkoholistivanhempien kanssa, ja vaikka kirjaa on kuvailtu myös humoristiseksi, niin itse en tästä hirveästi huumoria pystynyt repimään. Ei naurata, kun isä saa juoppohulluuskohtauksia tai jääkaapissa ei ole ruokaa, kun koirakin menee häntä jalkojen välissä piiloon tappelevia vanhempia. Viinaa, väkivaltaa, itkua, huutoa, pelkoa, rahattomuutta, toivottomuutta, alistumista. Ei tosiaankaan naurata.

Todella rankkalukukokemus kun pystyi samaistumaan Leenan tunteisiin niin täysillä. Niin, että välillä huomasi purevansa hammasta yhteen. Kuin olisi elänyt osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan uudestaan. Se avuttomuus, se kun kukaan ei tahdo nähdä tai uskoa tai kuulla. Kun vanhemmat eivät välitä.

Teki mieli vain hokea "lähde pois, lähde nyt vain pois" ja silti ymmärtää ratkaisuja, koska minne sitä lapsi lähtisi? Ei voi kuin rukoilla, että äiti eroaisi isästä tai sitten Jumalaan viimeisenä oljenkortena. Sama se uskooko vai eikö. Kun ei ole muuta keinoa enää. Häpeä ja valehtelu ja pelko. Tuntui aivan ihon alla.

Kirja on hyvä. Se on tarkka kuvaus nimenomaan lapsen näkökulmasta. Asioita mitä lapselle jää mieleen, miten lapsi kaiken näkee. Se miten yrittää elää omaa elämäänsä vaikka heikoilla kantimilla. Se mikä myös itselle on tärkeää, vaikka kaiken yllä leijuu mustat pilvet. Toisaalta näin lähelle tulevaa kirjaa on vaikea enää arvioida kirjana. Mutta kyllä tämä kaikessa kauheudessaan veti myös puoleensa ja vaikka kirja ei naurata, enkä sanoisi sitä humoritiseksi, niin on tässä muutama ihan hauska kohta.

"Rakas Taivaan Isä, anna minulle anteeksi äidin ja isän synnit. Auta heitä parantamaan tapansa ja juhlimaan vähän vähemmän. Ja auta isää niin että hän ei enää ikinä kiroile eikä sano äidille rumasti. Auta äitiä niin että hän ei kiroile takaisin.
Vilkaisin Riittaa.
Hän rukoili parempaa nauhuria.
Hän halusi tosissaan paremman nauhurin."

Toisaalta se tunne, kun "Vasta illalla huomasin että olen olemassa. Silloin makasin pää peiton alla itkemässä." Ei naurata. Se vaan vie menneisyyteen ja toivoisi, ettei kukaan enää ikinä missään joutuisi läpikäymään sellaista. 
Mun oli melkein vaikea jotenkin lukea tästä jopa muutamia arvosteluja näin kirjan luettuani, kun selvästi näki, ettei arvostelija ollut saanut osaansa tästä. Hyvä hänelle. Tietysti toisille tämä on vain kirja, ei kuin raottaisi oman menneisyytensä verhoja. Ja sanotaan nyt, etten ole kokenut kaikkea sellaista, mitä tässä kirjassa on, mutta liikaa. Liian läheltä omassa perheessä, suvussa ja ystävissäni nähnyt mitä alkoholi tekee. Tämä on yksi syy siihen, miksi itse näin vanhempana en enää erityisemmin alkoholista välitä (vaikka tuossa teininä se olikin kokeilussa......). 

Mutta kyllä kirja kannattaa lukea. Eikä se ole pelkästään synkkä. Tämän voisi lukea melkein kaikki. Vaikka loppu olikin ehkä turhan avoin minun makuuni. Jotenkin toivoi selvempää loppua. Selvempi taitaa olla juuri oikea ilmaisu. Tai halusi yksinkertaisesti tietää enemmän. Toivottavasti joku sai tästä tekstistäni jotain irti, vaikka lähinnä omien tunteiden ruotimiseksi tämä meni. Mutta joskus kirjat vain ovat tällaisia.

Tästä ovat kirjoittaneet myös ainakin mm. Jori ja Anni!


lauantai 12. marraskuuta 2011

Hups & kolme kirpparikirjaa


Pientä pikapäivitystä nyt, olen nimittäin juuri tullut kirpparilta ja lähdössä syömään ja siitä sitten ystävien luo, mutta sitä ennen pari minuuttia blogille.

Tajusin nimittäin äsken kotiin tullessani, että unohdin edellisen merkinnän kirjalistasta pari kirjaa. Eipä mikään iso erhe, mutta korjasinpa sen nyt kuitenkin.

Käytiin tänään tosiaan vähän kauempana kirpparilla (jossa olen tainnut viimeksi olla vuosi sitten!), ja ei löytynyt sitä mitä etsittiin, mutta muutama kirja kyllä.

Turkka Hautala - Salo 3,00 e, kovakantinen
Karen Joy Fowler - Jane Austen lukupiiri 2,50 e, pokkari
Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo 3,50 e, kovakantinen

Kaksi minulle uutta kirjaa ja yksi, joka on kiva saada hyllyyn Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit - kirjan viereen.

Mutta nyt kipaisen tästä uuden kiinalaisen testaamaan ja siitä sitten viettämään elokuvailtaa. Kivaa lauantaita kaikille!

Oman hyllyn kirjat luettu!


Tässä olisi nyt lupailemani yhteenveto Lue oman hyllyn kirjat - haasteesta. Sisältää mm. syitä ja seurauksia, ajatuksia ja pakkomielteilyä sekä lopusta löytyy lista oman hyllyn lukemattomista kirjoista. Olkaa hyvä!

Kuten monet tosiaan tietävät, niin haastoin itseni syyskuun lopulla lukemaan kirjahyllyni lukemattomat kirjat ennen joulukuun viimeistä päivää. Nyt saan onnitella itseäni, sillä haaste on suoritettu ja vieläpä marraskuun puolella! Mielestäni varsin hyvin, kun ehdin lukea pari haasteeseen kuulumatontakin kirjaa siinä sivussa.

Haaste on näkynyt tässä blogissa monin tavoin, niin sivupalkissa kuin ihan siinäkin, että olen rivakkaan tahtiin oman hyllyn kirjoja lukenut ja niistä tänne kirjoitellut. Ja luulenpa, että nämä "oman hyllyn lukemattomat kirjat" näkyy jollain tavalla jatkossakin blogissa, ei välttämättä enää minkään haasteen tiimoilta, mutta jollain tavalla kyllä. Vaikka ainahan sitä voisi elätellä ajatusta siitä, että olisi jälleen se ahkera 15 vuotias, joka ei suostunut laittamaan kirjahyllyynsä lukematonta kirjaa vaan luki sen samantien. Oli se sitten lahja tai itse ostettu.

Joka tapauksessa koko juttuhan lähti käyntiin siitä, että aloin tuntea oloni hivenen hölmöksi raahatessani kirjastosta selkävääränä kirjoja kun omassakin hyllyssä niitä oli lukemattomina. Ja ne kirjat olivat nököttäneet hyllyssä hävettävän kauan, muutama useamman vuoden. Siellä oli minua kiinnostavia kirjoja ja kirjoja, joihin tarttuminen tuntui vaikealta. Niimpä keksi, että jos kehittelen siitä tänne blogiin jonkun haasteen, niin hivenen pakkomielteisenä ihmisenä ne tulisi ehkä luetuksi. Oikeassa olin. Pakkomielteeni oli jopa sitä luokkaa (että joku voisi kutsua sitä jo neuroosiksi, heh-heh), että vaikka luinkin haasteeseen kuuluvien kirjojen lisäksi kaksi muutakin kirjaa, niin nekin ovat omasta hyllystä!

Haasteen ideana oli siis lukea haasteen alkamishetkellä hyllyssä olevat 9 kirjaa. (Lista kirjoista löytyy tosiaan täältä.) Haasteen aikana kirjoja on nimittäin taas kerääntynyt hyllyihin odottamaan lukuvuoroaan, mutta jos ne olisin ottanut haasteeseen, niin eihän tästä olisi tullut loppua ikinä. Oman hyllyn kirjojen lukeminen taitaakin olla pieni ikuisuusprojekti kun kirjoja kasautuu hyllyihin nopeammin kuin ehtii lukea. Vaikka kukapa siitä valittaisi!

Olen kyllä iloinen, että tämän haasteen päätin itselleni asettaa. Ensinnäkin huomasin hyllystäni löytyvän vaikka mitä aarteita, kuten John Irvingin Leski vuoden verran, Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissa ja Jane Austen & Seth Grahame-Smith Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit. Toisekseen tuntuu jopa helpottavalta, että hyllyssä jo pidempäänkin olleet kirjat on vihdoin luettu! Ja viime jouluiset lahjakirjatkin on luettu pois alta, niin voi hyvillä mielin vastaanottaa tämän vuoden lahjakirjat (elättelen toiveita, että joulupukki minua kirjalahjalla ilahduttaisi). Haasteen myötä myös oman hyllyn kirjoihin tarttuminen on tuntunut helpommalta. Haasteen aloitettuani kun en ole lukenut yhtäkään hyllyni ulkopuolelta kirjaa ja tälläkin hetkellä kesken on oman hyllyn kirja! En vain nähnyt mitään järkeä lähteä kirjastosta lainailemaan, kun omassa hyllyssäkin on edelleen kiinnostavia kirjoja.

Sanottakoon silti, että olen varsinainen mielialalukija ja turhan tiukkapipoisesti ei oman hyllyn kirjoja pidä tuijotella. Lukee kun siltä tuntuu ja se on ihan hyvä. Ei aina tee mieli lukea juuri sen tyyppisiä kirjoja, mitä ehkä tarjolla olisi. En aio asettaa itselleni mitään paineita jatkossakaan noista oman hyllyn kirjoista. Voihan siellä olla hyviä kirjoja, joita ei vaan juuri nyt halua lukea. Se on ihan ok. Ja tottakai kirjastosta nappaa mukaansa jatkossakin ne "Jes täältä löytyy tämä uutuus ja tämä ja tämä! Pakko lainata kun kerrankin on hyllyssä" - kirjat. Mutta nyt ehkä ottaa oman hyllyn kirjat enemmänkin mahdollisuutena kuin jonain, mitä pitäisi lukea tai "kun ne jo on omassa hyllyssä, niin ne voi lukea koska vaan"

Olen kuitenkin ajatellut, että kun omassa hyllyssäni ei yleensä kovin montaa lukematonta ole ja koska tykkään, että asia niin pysyykin, niin näille kirjoille voisi vähän näkyvyyttä blogissa antaa ja saada ehkä vähän potkua tätä kautta takamuksiin, jotta niitä lukisi. Sivupalkkiinhan se lista tulisi, mutta miten se sitten käytännössä toimisi, on vielä vähän mysteeri. Tuntuisi hölmöltä pitää siellä vain lukemattomien kirjojen listaa ilman, että näkyisi lainkaan luettuja ja toisaalta taas ei niitä luettuja sinne listaan pitkäksi aikaa voisi jättää, sillä sehän paisuisi pian mahdottomaksi.  IDEOITA SIIS OTETAAN VASTAAN! Ja mikäli koko idea tuntuu idioottimaiselta, senkin saa kertoa. Sana on vapaa.

Mutta nyt kun tämä haaste on suoritettu (jee hyvä minä!), niin voisinkin tehdä pienen listan kirjoista, jotka haasteen aikana hyllyyni ovat kertyneet. Eli kyllä, otsikko valehtelee, enkä tosissani ole lukenut kaikkia oman hyllyn kirjoja vain haasteeseen kuuluneet - mitä huijausta!

Listassa siis kaikki 25.9 jälkeen hyllyyni eksyneet kirjat. Yliviivatut olen lukenut ja alleviivattu on tällä hetkellä kesken.


Chun Shu - Beijing beibi
Vikas Swarup - Slummien miljonääri
Louisa M. Alcott - Pikku naisia
John Irving - Viimeinen yö Twisted Riverillä
John Irving - Vesimies
Susanna Alakoski - Sikalat
Witi Ihimaera - Valasratsastaja
Jean Kwok - Käännöksiä 
Khaleid Hosseini - Leijapoika
Rebecca Wells - Jumalaiset jajasiskot

 Näillä mennään siis jatkossa! Ja älkää unohtako aina välillä vilkaista niitä omia kirjahyllyjä, sinne kun voi kätkeytyä vaikka millaisia tarinoita! Tarinoiden täyttämää viikonloppua kaikille!

torstai 10. marraskuuta 2011

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
s. 223, WSOY


Nyt on sitten viimeinenkin haasteeseen kuulunut oman hyllyn kirja luettu. Tämäkin on lahjaksi saatu ja myönnettäköön, että muuten kirja tuskin luettavaksi olisikaan päässyt. Kirja löytyy myös Keskisuomalaisen laatimalta listalta sadasta kirjasta, jotka ainakin pitäisi lukea ennen kuolemaa. Itse en kirjaa välttämättä tuolle listalle laittaisi.

Mutta asiaan, Havukka-ahon ajattelija kertoo niemensä mukaisesti Konsta Pylkkäsestä eli Havukka-ahon ajattelijasta. Kirja kuvaa melko lyhyttä aikaa Konstan elämästä, jolloin hän on parin tieteenharjoittajan apumies ja ampuu pyymetsot. Pääasiassa kirjassa siis seurataan Konstan ruoanlaittoa, metsässä kulkemista, miesten rupattelua ja siinä sivussa välillä avataan lukijalle Konstan menneisyyttä ja hänen ajatuksiaan.

Kirja alkoi heti niin tylsästi, että päätin ottaa tämän nukkariin luettavaksi ja luinkin tätä suunnilleen sellaiset 10 sivua per päivä, kunnes kirjan puolivälistä eteenpäin taisin lukaista kirjan kolmessa päivässä loppuun ja vieläpä kotona. Tästä huolimatta osa kirjasta meni ohi kun huomasin ajatuksen karkailevan jatkuvasti tylsähköstä tekstistä muualle. Oli kirjassa hetkensäkin ja lopun lukaisi melko rivakasti, mutta eipä ne hetket oikein kirjaa kannatelleet kuin parin sivun verran. Melko tylsältä tämä siis minusta tuntui. Pystyn silti ymmärtämään, miksi tämä on 50-luvulla suosiota saanut ja josta monet vieläkin tuntuvat tykkäävän. Mutta kun itse on lukenut paljon kirjoja ja lukee tätä vieläpä nykyihmisen silmin, niin tekstistä ei vaan hirveästi irronnut mitään.

Mutta kuten sanoin, oli tässä hetkensäkin: "Oikeastaan hän olisi saattanut ajatella vihaisemmastikin atomitouhuista ja vähän  muustakin, mutta eipä sitä ilkiä turhasta näykkiä, kun ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet." "Maapallo vihollisia täynnä... -- Kuka sitä rauhaa uskaltaa pitää, kun vihollinen hiipii selän takana...." "Eikö ne antaisi minun asua oman nahkani sisässä..."

Kieli oli vähän "vanhaa suomea" ja ihan kaikkia sanoja en ymmärtänyt. Suurinpiirtein kyllä ja teksti oli luettavaa, jopa ihan hauskaa paikoin. 

Eipä minulla tästä paljon enempää sanottavaa olekaan. Tulipa luettua ja muutama ihan hauska juttu pongattua. Ei tämä huono kirja ole, mutta eipä järin ihmeellinenkään.

♥♥

tiistai 8. marraskuuta 2011

Uusi kirjahylly ja uudet kirjat!


Hei, jos minun jatkuvat höpinät kirjahyllyistä ja kirppislöydöistä alkaa jo tursuta korvista ulos, niin skipatkaa seuraava suosiolla. Se ei nimittäin sisällä mitään muuta kuin edellämainittuja.

Käytiin nimittäin eilen vihdoin ja viimein hakemassa kirjahylly kotiin! Innoissani (ja välillä vähän hammasta purren) kokosin meille siis IKEA:sta ostetu Hemneshyllyn. On ihanaa, kun nyt on jälleen enemmän tilaa kaikille kirjoille, eikä niitä tarvitse kasata päällekkäin tuonne makuuhuoneen pieneen hyllyyn. Ja nyt on rutkasti tilaa uusille kirjoille! Aiotaan tosissaan kyllä vielä ostaa tuon ison hyllyn viereen samaan sarjaan kuuluva kapeampi yksilö, mutta sen aika ei ole nyt. Ja tähän saa toistaiseksi loppua myös nämä kirjahyllymerkinnät. (Jossain välissä saatan toki yrittää napsasta tuosta kuvan.)

Kuten jo sunnuntaina uumoilin käyväni viikolla kirppurotilla, niin tänään mentiin sitten käymään vähän isommalla kirpparilla. Ja pakko kyllä taas hehkutella näitä ostoksia!

Jean Kwok - Käännöksiä, kovakantinen 3,20
Susanna Alakoski - Sikalat, pokkari 1,00
Witi Ihimaera - Valasratsaja, kovakantinen 0,20


Olen huomannut, että ollaan poikaystävän kanssa intouduttu kiertelemään vähän useammin kirpputoreja kuin ennen ja ennen kun käytiin yleensä vain vakkaripaikassa, niin nyt ollaan jaksettu koluta läpi muitakin kirppareita. Tästä syystä näitä kirpparilöytöjä ehkä tulee vähän tiuhaan välillä ja olenkin harkinnut, että jos en ihan joka kerta enää erikseen näistä kirjoittelisi vaan voisin koota aina yhteen merkintään vähän pidemmän ajan ostokset, mikäli niitä on.

Tulee vaan välillä jotenkin tosi tyhmä olo kirjoittaa "jatkuvasti", että mitä on ostellut. Mutta en kuitenkaan halua kokonaankaan luopua tästä, kun minusta on kiva jakaa jonkun kanssa, mitä kivaa on löytänyt ja kun lähipiirissä harva on yhtä innostunut kirjoista, niin minusta tämä on hyvä väylä tähän. Vähän sama kun välillä kirjoittelen, jos olen kirjastosta lainannut jotain ihan huippuja.

Hyvää tiistai-iltaa kaikille!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Kirppislöytö & muuta höpinää


Kävimmepäs tänäänkin sitten sunnuntaiseen tapaamme kirpputorilla ja tulipas tehtyä yksi aika hyvä löytö! 

John Irving - Vesimies 1,80 €, hyväkuntoinen pokkari

Itseasiassa siellä oli alle kahden euron muitakin Irvingin kirjoja niin kovakantisena kuin pokkarinakin, mutta itseltäni löytyy jo ne kaikki muut ja Garpin maailma taasen oli niin huonossa kunnossa, että hyvä kun enää kasassa pysyi, eli se sai jäädä hyllyyn. Tämän löydön innoittamana ajattelin, että voisi viikollakin joku päivä käydä vähän isommilla kirpputoreilla penkomassa. Ehkä sen voisi laittaa ensiviikon ohjelmistoon, tämä viikko kun meni tosiaan sängyn pohjalla sairastaessa ja tänään olin ensimmäistä kertaa sitten tiistain jälkeen oikeasti muuallakin kuin terveyskeskuksessa.

Toinen ensiviikon ohjelmanumero olisi vihdoin ja viimein ihan oikeasti käydä hakemassa se uusi kirjahylly kotiin asti. Niin ja luulenpa, että ensiviikon aikana tämäkin haaste tulee loppuunsuoritettua. Ajattelin siitä sitten kirjoitella vielä ihan erikseen vähän enemmän. Ja esitellä ehkä uudet oman hyllyn kirjat. Katsotaan!

Innokkaana jouluihmisenä olen myöskin alkanut jo miettiä joululahjoja! Tai lähinnä listaa kirjoista, joita mielelläni mahdollisissa lahjapaketeissa näkisin. Niin ja tietysti muidenkin paketteihin olen jo sisältöä suunnitellut. Sanokaa nyt, etten ole ainoa joka jo rustaa kirjettä joulupukille? (Tai ainoa, joka äsken netistä tilaili "joululahjan meille, pitäähän meidän nyt itsellekin jotain ostaa!")

Nyt voisikin sitten siirtyä pohtimaan, että minkäs kirjan sitä seuraavaksi lukisi? Ehkäpä tämän päivän lukunautinnosta voisi vastata uusi Trendi, vähän kevyempää luettavaa välillä. Leppoisaa sunnuntaita muillekin!

lauantai 5. marraskuuta 2011

Chun Shu: Beijing Beibi

Chun Shu: Beijing Beibi
suom. Riina vuokko
s. 334, Voltti


Käytin sitten lähes koko lauantain siihen, että luin Chun Shun kirjoittaman Beijing Beibin toiseen kertaa. Ensimmäisestä lukukerrasta on jo useampi vuosi ja muistan vain silloin sen, etten erityisemmin pitänyt tästä kirjasta. Ajattelin sen johtuvan siitä, etten ymmärtänyt tätä kirjaa. Niimpä kun törmäsin siihen kirpputorilla, ostin sen ja päätin lukea toiseen kertaa. Jospa nyt ymmärtäisin paremmin ja pitäisin enemmän. No, ymmärsin kyllä enemmän, mutta pidin tästä vähemmän kuin muistinkaan. Aina ei kannattaisi antaa sitä toista mahdollisuutta.

Beijing Beibi on omaelämänkerrallinen teos, joka kuvaa lyhyttä aikaa Chun Shun nuoruudesta. Kiinassa tämä on ollut kohuttu menestys kuulemma. Johtunee ilmeisesti siitä, että kirja yrittää kuvata kapinoivaa ja takakkannen mukaan underground piireissä pyörivää nuorta tyttöä. Ja kaippa tämä Kiinassa onkin rohkea, erilainen ja kapinoiva kirja. Itseäni kirjassa houkutti niin ensimmäisellä kuin toisellakin kerralla ajatus siitä, että voisi tutustua Kiinaan ja Kiinan kulttuuriin. Ja vieläpä kapinoivan tytön silmin. No, pettymys oli suuri. 

Minusta tuntuu, etten ole tutustunut juuri muuhun kuin narsistisen ihmisen ajatusmaailmaan. Tai ainakin sellainen tunne tästä kirjasta jäi. Teksti on masentavaa, ja ajatukset ovat pitkälti masentavia. Masennuksen lisäksi päähenkilö tuntuu naiivilta ja itserakkaalta. Hän ei tunnu kunnioittavan mitään tai ketään, saati ajattelevan kenestästäkään kovin positiivisesti ja silti häntä pitäisi kunnioittaa ja rakastaa. Hän uhkaa tappaa toisen ja näkee unia joissa tappaakin tämän. Tyttö on tästä vain hyvillään. 

Osan tytön pahasta olosta ymmärtää. Elämä Kiinassa ei ole helppoa, varsinkaan jos ei tunnu kuuluvansa siihen yhteiskuntaan tai koulujen sääntöihin. Mutta sympatioita hän ei silti kerää, ainakaan minulta. Itseäni suorastaan inhotti, miten päähenkilö kohteli vanhempiaan. Ainakin minun näkökulmastani hänen äitinsäkin teki paljon hänen puolestaan, mutta tätä ei kunnioitettu lainkaan. Eikä hän kunnioittanut mitään perheen yhteisiä sääntöjä, vaan vanhemmat joustivat viimeiseen asti. Joillakin on oikeasti todella huonosti asiat kotona, mutta jos ei ole, niin on typerää alkaa niitä väkisin perheeseen vääntämään. Kirjan loppu on puistattava.

Minusta on lisäksi yksi seikka hyvin huvittava. Päähenkilö on olevinaan jonkin sortin anarkisti ja kapinoitsija. Itsekin olen aina ollut vähän täynnä kapinahenkeä ja no minullakaan ei ole tapana oikein juosta toisten pillien mukaan. Mutta en todellakaan ymmärrä tytön jatkuvaa nillitystä sen sijaan, että eläisi omien sääntöjensä mukaan. Uhmaikä on siinä neljä vuotiaana. Vanhempana voi sitten jo alkaa rakentelemaan omaa elämäänsä juuri sen näköiseksi kuin haluaa ja kykenee. Ja tiedän, että tämä on vähän eri juttu Kiinassa kuin Suomessa, mutta siitä huolimatta mielipiteeni on tämä. Ja eipä kukaan tyttöä estänyt jättämästä koulua kesken ja aloittamasta kirjoittaa kirjaa! Aika isoja juttuja mielestäni.

Kirja on hyvin epäkiinnostava ja myös tylsä. Kirjoitustyyli ei iske (tai tässä tapauksessa suomennos) ja lisäksi kirjailija, joka kirjoittaa omasta elämästään, tuntuu unohtaneen, etteivät muut välttämättä tiedä siitä mitään. Kirja on kuin raapaisu pintaa. Kerrotaan millä värillä päähenkilö värjää tukkansa tai kenen kanssa makaa. Mutta vasta kirjan viimeisillä sivuilla tulee ilmi esimerkiksi sellainen seikka, ketä hänen perheeseensä kuuluu.

Nyt tämä on luettu kahdesti ja kolmatta kertaa ei tarvita. En haluaisi antaa tälle yhtään sydämiä, sillä luin tämän vain äkkiä, jotta ei tarvitsisi kauaa kitkuttaa tämän kanssa. Mutta koska tämä herätti minussa ainakin voimakasta inhoa, niin annetaanpa siitä hyvästä sitten yksi sydän! Vaikka olisi toki voinut noudattaa kirjailijan antamaa neuvoa: "Tiedän, että monien on vaikea sietää tällaista synkkää näkökulmaa. Jos et kestä, ole hyvä äläkä luea eteenpäin. Minä en halua painostaa ketään."

perjantai 4. marraskuuta 2011

John Irving: Leski vuoden verran

John Irving: Leski vuoden verran
suom. Kristiina Rikman
s. 526


Luinpas sitten lempparikirjailijani John Irvingin kirjoittaman Leski vuoden verran, johon perustuvan elokuvan Oven takana (The Door in the Floor) olin tietämättäni katsonut jo muutama vuosi aiemmin. Käyhän se toki näinkin. Mutta nyt on jotenkin todella vaikea kirjoittaa tästä kirjasta, sillä on niin paljon sanottavaa, ettei tiedä mistä aloittaa.

Leski vuoden verran kertoo Tedistä, Marionista, Eddiestä ja Ruthista. Ted ja Marion ovat aviopari, Ruth yksi heidän lapsistaan. Eddie taasen on palkattu Tedille apulaiseksi kesän ajaksi. Siitä tarina alkaa. Eikä sen enempää kirjasta tarvitse tietäkään ennen sen lukemista. Paitsi ehkä sen verran, että jokainen neljästä kirjan päähenkilöstä on jossain elämänsä vaiheessa kirjailija.

Tämä kirja on itseasiassa tarina kirjailijoista, kirjoista, tarinoiden synnystä ja lukemisesta. Tätä lukiessa tutustuu neljään täysin erilaiseen kirjailijaan, joilla jokaisella on oma suhteensa kirjoittamiseen. Tai ehkä se on sittenkin niin, että jokainen kirjoittaa itsestään ja omasta elämästään? Vai onko kirjailijoiden työtä keksiä valheita? "Valheiden keksiminenhän on hänen työtään, eikö totta?" Minusta Irving omalla tavallaan ottaa tässä kantaa kirjoittamiseen. Puhuuko hän itsestään? Ken tietää, mutta tässä kirjassa tosissaan sukeltaa kirjailijoiden maailmaan. Ja mitä mielikuvituksellisempiin tarinoihin.

Irvingille tyypillisesti tämä on vahva kirja, jossa on vahva ja mieleenjäävä tarina, hieman kuvottavat hahmot, melko paljon seksiä ja mitä mielikuvituksellisempia tapahtumia. Tämä on vähän sellainen kirja, että ei voi kuin sanoa, että vain Irving olisi osannut keksiä jotain tällaista. Samaan aikaan tämä on todella erilaista Irvingiä, erilaista siis mihin oman lukuhistoriani aikana olen tutustunut.

En voi vieläkään täysin ymmärtää, miten Irving tämän tekee? Kirjoittaa täysin kuvottavista ihmisistä, pureutuu ja paneutuu ihmisten rumimpiin puoliin, irstaimpiin ajatuksiin ja perversseimpiin haluihin. Kirjat pursuaa seksiä, irstautta, inhoa, niitä kuvottavia ihmisiä, kuolemaa ja silti miehen kirjat ovat toistaan loistavampia. Mielenkiintoisia ja mieleenjääviä. Jonkun toisen kirjoittamana kaikki tuo inhottavuus jäisi lukematta. Nyt en voi sanoa kuin lukeneeni aivan helvetin hyvän kirjan.

Minulla vei jonkin aikaa lukea tämä. En vain jotenkin kyennyt lukemaan tätä kovin paljon kerralla. Se on niin sykähdyttävä ja täynnä kaikkea. Ei todellakaan mikään kevyt kirja, mutta todellakin lukemisen arvoinen! Varsinkin kaikille Irvingin ystäville. 

Tämä oli toisiksi viimeinen haaste-kirja! (Viimeisen olisin lukenut nyt viikonloppuna, mutta kirjapa nököttää työpaikalla nukkarin hyllyssä, joten täytyypi ottaa luettavaksi jotain ihan muuta.)

♥♥


"Miten he saattoivat olla mustasukkaisia kirjoille?"