lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuoden 2011 kirjat & Top 10


Vuoden viimeistä päivää eletään, joten on aika summata vuoden 2011 luetut kirjat ja paljastaa vuoden Top 10. Arvioita kirjoista löytyy helmikuulta asti, jolloin blogia olen alkanut pitämään. Kaikki luetut kirjat voi vilkaista kolmen kuun kirjoista täältä, täältä, täältä ja täältä tai sitten goodreadsista. Arviot kirjoista löytyy sivupalkin arkistosta!


Vuonna 2011

luettujen kirjojen määrä: 59
kotimaisten osuus: 18
elämänkertoja: 3
runokirjoja: 1
muumikirjoja(!): 4 + 3 muumiaiheista sarjakuvaa + 2 Tove Janssonin elämää käsittelevää kirjaa


Tammikuussa luin muumeja ja Justin Cronin Ensimmäistä siirtokuntaa.

Helmikuussa luin vain Siri Hustvedin Lumouksen ja tankkasin Sadan vuoden yksinäisyyttä. Kummastakaan en erityisemmin välittänyt.

Maaliskuun aloitin loistavalla Augusten Burroughsin Maagista ajattelua - kirjalla ja Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia. Näiden lisäksi luin kolme muuta kirjaa.

Huhtikuussa luin Nälkäpelin viimeisen osan ja pidin kovasti Helen Walshin Englantilaisesta tragediasta

Toukokuussa sain päätetyksi vain Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, joka kyllä korvasi laadussa määrän. Loistava kirja!

Kesäkuussa olin sairaslomalla ja luin 14 kirjaa! Mm. Nicole Kraussin Rakkauden historian, Kamila Shamsien Poltetut varjot ja Doris Lessing Viides lapsi, joka hätkähdytti. Myös loistava Tove Janssonin & Tuulikki Pietilän Haru, eräs saari tuli luetuksi itse saaressa ollessa!

Heinäkuussa luettuja kertyi 2: Jodi Picoultin Sisareni puolesta ja Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli, josta en pitänyt.

Elokuun touhuissa luin Mary.S Lovellin Mitfordin tytöistä kertovan kirjan. 

Syyskuussa tuli taas 5 luettua. Mukaan mahtui mm. Claudie Gallayn Tyrskyt, Picoultin Koruton totuus ja Ian McEwanin Sovitus, jonka tosin aloitin paljon aiemmin. Tässä kuussa luin myös runokirjan!

Lokakuun saldo oli 6 kirjaa, joista yksi oli Boel Westin kirjoittama Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä ja kävin myös Austenin maailmassa zombeilla varustettuna!

Marraskuussa jälleen 6 kirjaa, joista henkilökohtaiselta tuntui Susanna Alakosken Sikalat. Luin myös Irvingiä ja Austenia!

Joulukuussa ehdin lukea 7 kirjaa, mm. George Orwellin Eläinten vallankumous, Jean Kwok Käännöksiä, Laura Gustafsson Huorasatu ja vuoden päätti loistava Augusten Burroughsin Mahdolliset sivuvaikutukset!


Top 10 - vuonna 2011

♥ Augusten Burroughs - Maagista ajattelua
♥ Augusten Burroughs - Mahdolliset sivuvaikutukset
♥ Jodi Picoult - Yhdeksäntoista minuuttia
♥ Mary Ann Shaffer & Annie Barrows - Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
♥ Nicole Krauss - Rakkauden historia
♥ Kamila Shamsie - Poltetut varjot
♥ Claudie Gallay - Tyrskyt
♥ John Irving - Leski vuoden verran
♥ Boel Westin - Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä
♥ Jean Kwok - Käännöksiä

+ lukekaa kaikki George Orwellin Eläinten vallankumous!

Tällainen lukuvuosi takana. Paljon hyviä kirjoja mahtui joukkoon ja Top 10 tekeminen raastoi hermoja. Tuntuu, että siitä puuttuu paljon, mutta pakkohan niitä hyviäkin kirjoja oli joukosta karsia. Mietin pitkään, otanko mukaan lainkaan tuota Tove Jansson elämänkertaa, sillä se ei ole kaunokirjallinen teos, mutta se oli mielestäni sen verran huikea lukukokemus, ettei sitä voinut jättää listasta. Pitkään veivasin Irvingin Leski vuoden verran ja Austerin Sattumuksia Brooklynissa, mutta päädyin Irvingin vahvaan teokseen. Kwokin Käännöksiä halusin mukaan, vaikka tätä parempiakin kirjoja luetuista löytyi, mutta tuo oli minulle henkilökohtaisesti erittäin loistava lukukokemus. Top 10:ni koostuu siis pääasiassa loistavista lukukokemuksista, vaikka periaatteessa olen lukenut ehkä myös vahvempiakin kirjoja.


Huippua vuoden vaihdetta ja hyvää uutta vuotta 2012 kaikille!



Loka-marras-joulu 2011

Summailempa tässä vielä 3 kuun kirjat tapani mukaisesti ennen kuin teen yhteenvedon koko vuoden kirjoista. Idea on sama kuin ennenkin, eli listaan aina kolmen kuukauden välein lukemani kirjat. Tällä kertaa vuorossa lokakuun, marraskuun ja joulukuun luetut. Aiemmat listat löytyy täältä, täältä ja täältä

Paksunnetut ovat niitä, joista olen erityisen paljon pitänyt (4-5 sydäntä) ja suosittelen tietysti tutustumaan niihin. Aiemmasta poiketen en tällä kertaa laita suoraa linkkiä arvioon, koska tämä armas mokkula toimii täällä keskellä metsää hyvin hitaasti ja hyvin epävarmasti. Arviot löytää helposti sivupalkin arkistosta kun valitsee vain oikean kuukauden ja sitten kirjan nimen.

Lokakuu

Anne Tyler - Amerikan lapset
Jane Austen & Seth Grahame-Smith - Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit
Ernest Hemingway - Nuoruuteni Pariisi
Paul Auster - Sattumuksia Brooklynissa
Peter Mayle - Vuosi Provencessa
Boel Westin - Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä

Marraskuu

John Irving - Leski vuoden verran
Chun Shu - Beijing Beibi
Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
Susanna Alakoski - Sikalat
Karen Joy Fowler - Jane Austen - lukupiiri
Jane Austen - Kasvattitytön tarina

Joulukuu

Jane Austen - Emma
George Orwell - Eläinten vallankumous
Turkka Hautala - Salo
Jean Kwok - Käännöksiä
Ally Condie - Tarkoitettu
Laura Gustafsson - Huorasatu
Augusten Burroughs - Mahdolliset sivuvaikutukset


19 kirjaa kolmen kuun aikana. Ei hassummin.

Ps. Ensi vuosi lähestyy ja olenpa tässä vähän pohtinut jo etukäteen, että jatkanko 3 kuun kirjojen listauksella vai keksinkö jonkun uuden jutun sen tilalle. Vielä en tiedä, mutta ensi vuonna se sitten nähdään miten käy.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Lukutoukan katsaus vuoteen 2011 - haaste

Yritetään nyt olla hukkumatta näihin vuoden vaihteen blogimerkintöihin, vaikka näitä nyt tuntuu tulevan aika syötöllä. Huomenna - jos tämä pätkivä netti suo - niin on tulossa ainakin kaksi merkintää tältä suunnalta ja tämäkin on jo tämän päivän toinen. En kuitenkaan halunnut tehdä tätä Susan ilmoille heittämää haastetta kuin vasta luettuani kaikki tämän vuoden kirjat. Olisihan tässä vielä puoltoista päivää aikaa lukea, mutta seuraavan kirjan sivumäärää en kyllä jaksa, ehdi tai halua tuhota tässä ajassa. 

Pidemmittä puheitta siis teen tämän jo varmaan kaikkien muiden blogeissa näkyneen Lukutoukan katsaus vuoteen 2011 - haasteen. Haasteen luonteesta poiketen vastauksista löytyy useampi kuin yksi kirja (koska en osaa valita) ja myös hyvin lyhykäisiä lausuntoja. Samoja kirjoja löytyy vastauksista, mutta en halunnut väkisin laittaa jokaiseen eri kirjaa.


1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?

Augusten Burroughsin Maagista ajattelua

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?

 Tarinansa puolesta Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia tai Burroughseja!

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken ?

Luonto ei salli jättää mitään kesken, mutta Paulo Coelhon Zahir, Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys tai Chun Shu Beijing Beibi olisi voinut jäädä lukematta kokonaan. Suoraan sanoen helvetti mitä paskaa.

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?

Jean Kwok Käännöksiä

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?

Boel Westin Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä nyt ainakin. Ja Burroughsin kirjoja!

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?

Augusten Burrougsin kirjat ja Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia (tosin olen aktiivisesti seuraillut kirjablogeja vasta vuoden, eli en tiedä jos tästä on aiemmin kohistu) niin ja Jane Austen & Seth Grahame-Smithin Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit.

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?

Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli, koska odotin siltä edes jotain ja se oli täyttä kuraa.

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi?

Liian absurdi tilanne ajateltavaksi, mutta jonkun pitkän, esimerkiksi Justin Cronin Ensimmäinen siirtokunta ei loppuisi heti kesken.

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?

George Orwell Eläinten vallankumous ja Noora Shinglerin Marjoja ja maskaraa.

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?

En mitään, mutta koska en halua jättää vastaamatta kokonaan niin sanotaan nyt Paula Havasten Kaksi rakkautta ihan vaan koska se on suomalainen ja ihan hyvä.

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?

Justin Cronin Ensimmäinen siirtokunta ja tästähän on tekeillä elokuva!

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?

George Orwellin Eläinten vallankumous, Doris Lessing Viides lapsi ja Laura Gustafsson Huorasatu pyörii edelleen päässä. 

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?

Nicole Krauss Rakkauden historia. Jotain ihan muuta kuin odotin - jotain paljon parempaa.

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?

Ekana mieleeni tulee Kamila Shamsien Poltetut varjot, pidin kirjasta kovasti, mutta siinä tapahtuu niin paljon, että osa on jo unohtunut.

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?

Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia ja Burroughsin molempia Maagista ajattelua ja Mahdolliset sivuvaikutukset!


Osaan kysymyksistä oli hyvin vaikea vastata ja samoja kirjoja tosiaan löytyy monesta kohdasta. Mutta sehän kertoo vain siitä, että kirjat ovat tosissaan olleet mieleenpainuvia. Huomenna jatketaan kokoamalla vähän yhteen tämän vuoden 2011 luettuja!

Augusten Burroughs: Mahdolliset sivuvaikutukset

Augusten Burroughs: Mahdolliset sivuvaikutukset
suom. Onerva Ollila & Seppo Lahtinen
s. 270, Sammakko 2011
(alkuperäinen: Possible Side Effects, 2006)


Augusten Burroughsin (kirjailijanero, Jumala...) kirja ei petä tälläkään kertaa helvetin rumasta kannesta huolimatta. Tuijotin muuten kantta tovin, ennen kuin edes tajusin siinä mitään outoa. Joka tapauksessa taidan olla tarpeeksi vinksahtanut, että Burroughsin tekstit uppoaa ja että ymmärrän Burroughsin ajatuksia ja outouksia vähän turhankin hyvin. Lisäksi minulle on syntynyt jonkinasteinen vahva suhde kirjailijaan (neljän kirjan perusteella...), että mies voisi varmaan kirjoittaa mistä tahansa ja lukisin sen täysin tyytyväisenä. "Mä niiiiin ymmärrän sua."

Mahdolliset sivuvaikutukset jatkaa samoilla linjoilla kuin Maagista ajattelua, joka oli muuten loistava, eli kirja koostuu useista erillisistä tarinoista Burroughsin omasta elämästä. Välillä pätkä kuvaa aikuiselämää, välillä lapsuutta, tästä huolimatta kirja ei ole lainkaan sekava. Teos on muistelmateos, mutta kuten kirjan alussa Burroughs mainitsee, niin "Osa kuvatuista episodeista tapahtui niin kuin ne on kerrottu; osa sai alkunsa muistoistani ja muuttui mielikuvitukseni värittämiksi." Eli turhan vakavasti kaikkia pätkiä ei pidä ottaa. Totta tai ei, kyllä ne silti viihdyttävät ja naurattavat, varsinkin jos omistaa yhtä kieroutuneen huumorintajun kuin Burroughs tai minä...

Myönnän, että olen aika sokea miehen teoksille ja tietoisesti en edes halua kyseenalaistaa tekstejen paikkansapitävyyttä sen enempää, sillä en pidä sitä niin merkityksellisenä seikkana. Tottakai kirjoilta katoaisi tietty hohto, jos ne olisivat pelkkää fiktiota, nyt kun niillä on ainakin pohja tosielämään, niin tietenkin kirjat ovat kutkuttavampia. Toisaalta harva juttu on niin absurdi, etteikö se voisi olla totta. Muutama kirjan pätkä (esim. Kohtaus sydämen kanssa) voisi olla suoraa omasta elämästäni, eli taidan tosiaan olla hieman jäävi arvostelemaan.

Tarinoiden todenperäisyyttä tärkeämpää on kuitenkin se, että mies osaa kirjoittaa. Kuten alussa totesin, mies voisi kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta ja minä varmaan pitäisin. Taito kirjoittaa yhdistettynä minuun uppoavaan huumoriin ja siihen ei paljon muuta vaadita. Miehen kuvailut, vertaukset, huomiot ja ajatukset iskevät lujaa. Joku ehkä pitää miehen maailmankuvaa ja ajatusmaailmaa täysin vinksahtaneena, mutta mies osaa nauraa myös itselleen ja repiikin huumoria omasta outoudestaan. Kunpa se taito olisi useammalla.

Jos nyt yritän olla kriittinen, niin sanoisin, että kirjassa on ehkä kaksi minua hieman häirinnyttä seikkaa. Ensimmäinen on se, että tässä kirjassa on paljon pätkiä Burroughsin lapsuudesta. Vaikka miehellä onkin kerrottavanaan hauskoja tarinoitaan lapsuudestaan (tosia tai vähemmän tosia), niin itse pidän enemmän aikuisisän tarinoista. Lapsuuden tarinat on kuvattu sellaisella "nauskelenpa tässä tyhmälle lapsiminälleni, joka ei tajunnut mistään mitään" kun taas aikuisiän tarinat ovat ehkä humoristisempia ja niissä tarkastellaan hyvinkin tiedostavan aikuisen tekemisiä. Siinä on vissi ero! Toinen seikka oli kirjassa esiintyvät "ristiriitaisuudet". Oikeastaan ne taitavat olla enemmänkin kirjailijan "ajatusvirheitä", mutta minä nyt takerrun pikkuseikkoihin välillä. Niin ja jos nyt täytyy tikusta vääntää asiaa, niin Maaginen ajattelu oli ehkä tätä parempi mutta toisaalta tämä olisi ollut Maagista ajattelua parempi, jos olisin lukenut tämän ensin. Nämä ovat vain niin toistensa kaltaisia, että siinä mielessä kirja ei tarjonnut mitään uutta. Oli se silti loistava!

Mikäli siis haluat lukea purkkiruoan nimeen vannovan lapsen tai toisten koteihin tirkistelevän neuroottisen miehen (joka ystävänsä yllytyksestä näyttelee auton ikkunasta liikennerikkomuksia tekeville irstaita kuvia sukupuolielimistä) tai edes ko. miehen outojen ystävien sattumuksista, niin lue tämä. Kannattaa kyllä muutenkin tutustua Burroughsin teoksiin! Ehkä ne ei iske lainkaan, tai sitten huomaat löytäneesi hieman vinksahtaneen sielunveljesi! 


"Olen väsynyt siitä, että olen elänyt seitsemäntoista elämää, jotka on ahdettu yhden elämän tilaan." 

"Pystyin hädin tuskin kestämään sen, että minulla on sydän."

"Tajusin välittömästi, että en elä, vaan kuolen aktiivisesti."

"Mieleni toimii tällä tavalla, valitettavasti."

torstai 29. joulukuuta 2011

Laura Gustafsson: Huorasatu

Laura Gustafsson: Huorasatu
s.295, into 2011
Finlandia-ehdokas 2011


Huh, olen juuri lukenut Huorasadun. Että sellainen kirja, että sellainen Finlandia-ehdokas. Kun aloitin lukemaan kirjaa, niin ensimmäisiä ajatuksia oli (näin suoraa sanoen), että "mitä helvettiä?" ja "mitä helvettiä mä luen?". Tätä kirjaa ei aivan purematta nielty. Tässä oli aika monta juttua, jotka tuntuivat kuin joku iskisi märällä rätillä päin naamaa uudestaan ja uudestaan. Tässä oli sellaisia aineksia, että jos olisin etukäteen tietänyt kirjasta enemmän (olen jättänyt toistaiseksi arviot lukematta, aion tehdä sen tämän kirjoitettuani), en välttämättä olisi tarttunut tähän ainakaan vielä. Onneksi siis en tiennyt kirjasta juuri mitään ennen lukemista.

Jos pitäisi lyhyesti luonnehtia Huorasatua, niin sanoisin sen kertovan maailman pahuudesta. Ja naisista ja naisten kärsimistä vääryyksistä. Kirja on kuin feministinen parkaisu, että "vitun julmat paskat miehet!". Toisaalta myös eläinten kokemaan julmuuteen puututaan siinä sivussa. Kirjan juoni on sitä, että hypätään tapahtumasta a tapahtumaan c ja sitten b ja taas a ja z ja y ja o. Tarinaa tärkeämpänä itse pidinkin kirjan sanomaa. Kirjassa puututaan moneen epäkohtaan, ravistellaan naisia puolustamaan itseään, ja yhä uudelleen lyödään pöytään miesten tekemiä julmuuksia. Thaimaahan matkaavat miehet (minkä perässä....), raiskaajat, väkivalta. Myönnän, että olen itse feministi ja tavoittelen tasa-arvoa kaikille, suhtaudun melko kriittisesti miehiin (johtunee omasta historiastani), olen kasvissyöjä ja asun vegaanin kanssa. Näiden vuoksi kirjan teema kyllä iski ja lujaa. Mutta sitten itse kirja...

Kirja on sekoitus fantasiaa, realismia, chick litiä, pornoa ja jopa kauhua. Kirja vilisee Jumalia, Jumalattaria, tavallisia pulliaisia, huoria, miehiä, eläimiä ja mitä mielikuvituksellisimpia olentoja. Ja sitten se kieli, joka ei ollut ihan minun juttuni, vaikka raikkaalta, erilaiselta ja tähän kirjaan sopivalta tuntuikin. Huumori kyllä puri! Kieli on rentoa, puhetyylistä, rosnkia ja raisua, mustaa huumoria, huumoria ja netistä tuttua kieltä. Kirosanoja, "tai sit niinku" ja huutomerkkejä !!!!! Välillä edetään vuoropuheluin, välillä kerronnalla. Välillä pureudutaan syvälle, välillä kuvaillaan jonkun mekkoa. Kirjassa keikutaan reunalta toiselle.

Minusta tuntui, että vaikka kirjan teema ja aihe upposi, niin itse tarina meni paikoitellen lähes täysin ohi. Monet hahmot menivät sekaisin mielessä ja kenestäkään ei oikein piirtynyt minkäänlaista kuvaa mieleen. Kirja herätti raivoa, kun pohdittiin vaikka pienen Thaimaalaisen tytön kohtaloa, mutta suuri osa ei herättänyt juuri mitään tunteita paitsi ihmetystä tai naurua. Tälläkin hetkellä on olo, että kirja oli vahva mutta jotenkin silti itse tarina unohtuu herkästi. Ehkä se onkin tärkeämpää, että kirjan synnyttämä tunne jää, vaikka tarina unohtuisi. Kirjan parissa kyllä viihtyi ja siinä on paljon hyviä viittauksia esim eräisiin poliitikkoihin. Tosin sanottakoon vielä se, että kirja on tosissaan ehkä turhan pitkä. Itseäni päätön meno alkoi puuduttamaan loppua kohden ja viimeiset sivut luin vähän pakkopullana.

Ymmärrän kyllä, miksi tämä on päässyt jopa Finlandia-ehdokkaaksi ja että toisaalta palkinto meni toisaalle. Itsekin pidän tätä toisaalta niin vahvana ja tietyissä jutuissa kuitenkin vähän kylmäksi jättävänä teoksena. Vaikka alkuun olin, että "no hohhoijaa", niin nyt sanoisin, että kyllä tähän kannattaa tutustua. Tässä on paljon hyviä ajatuksia. Itse kiinnostuin myös kirjailijasta, joka on mm. vegaani ja jolla on kissoja! (Pienet yhtäläisyydet ilahduttaa.)

Osallistun tällä Rumat Kapinalliset - haasteeseen: Kirjassa on niin rumuutta, kuin myös kapinahenkeä. Rumuus ilmenee mm. väkivaltana, rumina olentoina, maailman rumuutena ja kapina taasen feministisenä ajatteluna ja kapinana maailman julmuutta vastaan. Kapinoidaan kaiken alistamista vastaan (ja miehiä vastaan).

♥½

"'Naisten asia on meidän kaikkien asia. Meillä on velvollisuus taistella sisartemme puolesta ja vastustaa sortoa. Eläköön feministinen vallankumous.'" 

Ps. Kirjasta kirjoittanut ainakin myös Noora, Booksy, Erja ja Mari A.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Joululahjakirjoja



Jouluna saatujen lahjojen määrästä päätellen olen ollut ihan superkilttinä koko vuoden. Paketeista löytyi pari kirjaakin, joista toinen oli kovasti toivottu ja toinen iloinen yllätys. Poikaystävääkin lahjottiin kirjalla, joka varmaan päätyy myös minun luettavakseni. Lahjat oli ihan supereita, mutta koska paketeista ei yhtä kauan kaivattua juttua löytynyt (jonka varaan olin vähän laskenut...), niin kävinpä hakemassa sen sitten tiistaina itselleni ennen kuin matkasimme tänne maaseudun rauhaan. 

Pidemmittä löpinöittä siis lahjaksi sain:

♥ Augusten Burroughs - Mahdolliset sivuvaikutukset (!)
♥ Laura Gustafsson - Huorasatu

Itse lahjoin itseäni:

David Nicholls - Sinä päivänä

Ja poikaystävää lahjottiin:

Mike Pohjola - Ihmisen poika

Tällaisia mukavuuksia siis ilmestyi meidän kirjahyllyyn tänä jouluna! Ensimmäisenä päädyin lukemaan Huorasatua ja olenkin sitä tässä nyt kaiken laiskottelun keskellä lukenut harppauksin eteenpäin. Eiköhän siitä aika pian tunnelmia tule tännekin.

Ps. Ihanaa huomata, että miten paljon ajatuksia ja mietteitä edellisen postauksen aihe herätti myös muissa kuin minussa. Kiitos kaikille kommentoijille ja edelleen saa jakaa ajatuksiaan aiheen tiimoilta

maanantai 26. joulukuuta 2011

Tapaninpäivän tunnustukset: nämä luen & nämä skippaan!


Joulu alkaa olemaan takanapäin ja välipäiviksi olen suunnitellut monemoista postausta, joissa vähän kokoan tämän vuoden luettuja yhteen. Tänään oli tarkoitus kirjoitella lahjaksi saaduista kirjoista, mutta eräästä pienestä myrskyn aiheuttamasta muutoksesta johtuen päätin jättää sen huomiselle. Sen sijaan tänään ajattelin tehdä muutaman tunnustuksen (!) mitä blogien lukemiseen tulee. Olen kaavaillut tätä jo pitkään jättäen tämän aina julkaisematta, mutta tänään tämä tuntui jälleen sen verran ajankohtaiselta, että enpä usko tälle enää parempaa ajankohtaa olevan... 

Minäkin olen viettänyt tässä viimeiset kolme päivää melko kaukana tietokoneen ja netin ihmeellisestä maailmasta. Eilen illalla sitten kotiuduin joulunvietosta ja avasin koneen lukeakseni "muutamat" blogimerkinnät. Bloglovin' ilmoitti iloisesti lukemattomien merkintöjen määräksi lähemmäs 200 postausta. Kirjablogeja ja muita blogeja. Aika urakka, jota eilen sitten aloitin. Osan merkinnöistä skippasin suosiolla, osan vain vilkaisin läpi ja keskityin sitten ajalla lemppariblogeihini. Tänään lukemattomien blogien lukumäärä oli 130. Tällä hetkellä reilun tunnin blogiselailun jälkeen blogeja on jäljellä 37, joista kaikki ovat kirjablogimerkintöjä.

Olen karsinut luettujen blogien määrää rankasti (ja joudun varmaan karsimaan edelleen), sillä aika ei vain riitä edes kaikille kiinnostaville blogeille saati sitten niille, joissa on vain ajoittain jotain mielenkiintoista tai joita on vain tottunut lukemaan. Tämä pätee myös kirjablogeihin. Kirjablogeja alkaa olemaan jo sen verran paljon, että kaikkia ei kykene edes parhaalla tahdollaankaan seuraamaan ja jopa seuraamiaan blogeja joutuu välillä hyppimään yli. Ja arvatkaa vaan jääkö aikaa kommentoinnille?!

Niimpä kun nyt aika moni on tuntunut tekevän jotain blogimuutoksia uuden vuoden kunniaksi, niin tässä minun tärppejäni siitä, millaisia blogeja/merkintöjä itse luen ja mitä skippaan. Toivottavasti joku saa tästä vinkkejä ja ideoita, ja toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään turhaan. Niinä onnellisian päivinä kun aikaa on loputtomasti, luen kaikki seuraamieni blogien blogimerkinnät. Ja paras blogi on omannäköinen blogi, toiset lukevat jos kokevat sen itseään miellyttäväksi!


MIELESTÄNI PARHAISTA BLOGEISTA LÖYTYY:

 ♥ Pisteytys kirjoille!
- Pisteet, tähdet, sydämet, you name it, ovat useita blogeja lukiessa kullanarvoisia. Pisteet vilkaisemalla saa nopean käsityksen mitä kirjasta on pidetty ja usein saa lukemaan merkinnän. Täyden pisteen arviot luen aina, mutta arvio, jossa kirja kehutaan maailman parhaaksi (minun tietämättäni tietenkin), mutta ei ole pisteytystä, saattaa jäädä lukematta!

♥ Selkeä ulkoasu!
- Olen jättänyt tutustumatta blogeihin ihan pelkästään suttuisen, epäselkeän ja "liian täyden" ulkoasun vuoksi. Yksi sivupalkki riittää lähes poikkeuksetta ja kirkkaat värit toimivat harvoin blogimaailmassa. Selkeä ja yksinketainen fontti on paras. Ulkoasusta saa persoonallisen ja hienon myös vähän vähemmällä! (Niin ja mitä useammin vaihtaa ulkoasua, sitä huonommin blogi jää mieleen.)

♥ Aiheelliset merkinnät!
- Kun blogimerkintöjä on lukematta se 200 kappaletta ja sitten huomaa lukevansa siitä, kuinka "mjaa tää on selaillut Suomalaisen nettikaupan aleja" ja "hmm ei ole ostanut mitään..." niin kysymykseksi jää "what's the point?!". Jokainen kirjoittaa omaan blogiinsa juuri siitä mistä haluaa ja niin usein kuin haluaa. Ja mielestäni on ihanaa välillä kuulla kirjabloggareidenkin kuulumisia muunkin kuin kirjojen tiimoilta, mutta jos blogi alkaa täyttymään merkinnöistä, joissa ei oikein ole päätä tai häntää, niin skippailu alkaa toistumaan jo pelkkää otsikkoa vilkaisemalla... Ei kukaan heti unohdu, vaikka ei jokapäivä löytyisikään postattavaa.

♥ Oma mielipide!
- "Olisin halunnut pitää tästä kirjasta, mutta...." tai "Kaikki muut ovat hehkuttaneet tätä, mutta itselläni meni nyt jokin vikaan tämän kanssa..." tai "Toivottavasti kukaan ei nyt loukkaannu, sillä...". Tällaisia pätkiä löytyy varmasti omastakin blogista enemmän kuin yksi. Ja miksi? Mielestäni kirjaa saa rakastaa, sen parissa saa itkeä, nauraa, sitä saa vihata, sen saa kiukkuisena heittää ikkunasta ulos, ja mikä parasta, tästä kaikesta saa kirjoittaa blogissa. Mistähän se johtuu, että tuntuu siltä, kuin pitäisi pyydellä anteeksi jos ei jostain kirjasta pidä? Ei kaikki pidä kaikesta. Joskus tuntuu, että kirjoja arvostellaan vähän kuin toisen tekemää ruokaa. Vaikka siitä ei pitäisi, sen syö silti ja kiittää kauniisti. Kyllähän me aikuiset ihmiset nyt kestetään, vaikka meidän lempparikirja olisi toisen mielestä huono. Eihän me sitä olla edes kirjoitettu. Ja oikeastaan on kiva lukea, että joku toinen ei ole pitänyt omasta lempparista, jos on vaan kunnon perustelut, niin saa uusia näkökulmia! Ei siis häpeillä omaa mielipidettämme.

♥ Persoonallisuus!
- Paras blogi on persoonallinen ja omannäköinen. Toiset lukevat jos lukevat ja sen pitäisi mielestäni riittää. Kaikkia ei voi eikä pidäkään miellyttää.


NÄMÄ (VALITETTAVASTI) USEIN SKIPPAAN:

♥ Arviot lasten kirjoista!
- Arvostan lastenkirjallisuutta. Lastenkirjallisuus on kuitenkin minun osaltani jo luettu ja nykyään luen niitä vain työni puolesta viihdyttääkseni muita, en itseäni. Itse en koe saavani lastenkirjoista paljonkaan irti (poikkeuksia toki löytyy!) ja vielä vähemmän pitkistä arvioista. Joskus on kiva saada ihan hauskoja vinkkejä hyvistä lastenkirjoista, mutta jatkuvalla syötöllä ei kyllä kiinnostus riitä edes työn puitteissa. Eli ainakin minun osalta tulee usein skipattua. Ehkä sitten jos joskus sattuu lähipiirissä syntymään pienokaisia, niin alkaa tällaisetkin arviot kiinnostaa enemmän, tiedä häntä.

♥ Pitkät arviot tuntemattomista kirjoista ilman pisteytystä!
- Kirjan nimi ei sano mitään, kirjailija ei sano mitään, arvio on pienen romaanin pituinen, ei pisteitä.... skippaaaaaus. Tätä tapahtuu silloin kun merkintöjä tosissaan on lukematta useampia kymmeniä ellei satoja, eikä aikaa vain ole. Olen siis varmasti missannut monet hyvät kirjat tämän takia. Kunpa aikaa kaikkien hyvien blogien lukemiseen olisi enemmän!

♥ Sekavat merkinnät! (Myös otsikko on tärkeä!)
- Kirjablogit poikkeaa muista blogeista siinä, että minä ainakin toivon otsikon kertovan paljon. Jossain muotiblogeissa tms voi otsikkona olla vaikka laulun sanat, mutta mielestäni kirjablogeihin ne eivät istu. Kuten ei myöskään turhanpäiväinen kuvitus. 20 kuvaa, jotka eivät liity aiheeseen mitenkään ja joissa on joku puu, tai tienpätkä tai koira... Minä pidän kuvista, ja kauniita kuvia on kiva katsella ja joskus joku kuva piristämään tekstiä on ihan paikallaan, mutta minä itse odotan kirjablogeilta jotain muuta, sillä kyllähän me kirjojen suurkuluttajat tiedämme, että myös teksti voi olla hyvin vetovoimaista ilman yhtäkään kuvaa. Seuraan kyllä myös ihan kuvablogeja, että ei minulla kuvia vastaan mitään ole. Jokaiselle vain on oma paikkansa. (Esim. arvioi kirjaa, joka liittyy vaikka Afrikkaan ja se on kuvitettu oman takapihan kuvilla...hmm?)

♥ Arvio ilman mielipidettä!
- Olen lukenut joskus arvion kirjasta, jonka jälkeen tiesin kirjan juonikuviot ja henkilöhahmojen tukan värinkin, muttei minulla ollut hajuakaan, mikä lukijan mielipide kirjasta oli. Olen lukenut myös arvion, jossa kirjassa ei kerrottu juuri mitään, mutta lukija kertoi kirjan olevan huippu. Jälkimmäisessä tapauksessa kirja pääsi lukulistalle, ensimmäinen aiheutti vain turhautumista. Onneksi tällaisia oppii nopeasti välttelemään ja jättämään blogin lukematta. Kannattaa siis muistaa, että kirjablogeja lukiessa haluaisi kyllä kuulla myös sen mielipiteen kirjasta ei pelkkää kuvailua kirjan tapahtumista!

♥ Runot!
- Minä olen aika huono runojen kanssa. Olen ollut aina. Yritän kyllä lukea niitä ja olen joskus kirjoittanut niitä antaumuksella itsekin. Joskus olen törmännyt todella hyviin pätkiin! Toisinaan lainailen runokirjoja, vaikka harvoin. Mutta kirjablogeista niitä en lue. Uskon, että monet niistä ovat varmasti todella hyviä, ihania, herkkiä ja tiedän, että monet kirjabloggarit ovat hyviä kirjoittamaan ja varmasti siis myös runoilemaan. Itse vaan etsin runoni muualta (esim rakkausrunot.fi on aika kiva kanava tähän) ja se siitä. Ootte silti varmasti kaikki tosi taitavia! Kunpa sitä aikaa ja kiinnostusta vaan olisi vielä vähän enemmän...


Tässä nyt muutama "tunnustus" ja toivon, ettei kukaan nyt pahoita mieltään turhan takia. Lukisin kaikki merkinnät ja lukisin vielä useampia blogejakin kuin nyt, jos oikeasti olisi vain enemmän aikaa. Toki jotain skippaisin siltikin, sillä jotkut jutut ei vain nappaa, ja turhapa sellaiseen on aikaansa sitten tuhlata. Lemppariblogeista tulee tietenkin luettua kaikki. Tiedän senkin, että myös minun kirjoituksia esimerkkinä tämä pitkä merkintä skippaillaan ja se on ihan ok, koska kirjoitan kuitenkin itse juuri siitä mistä haluan ja he, joita samat jutut kiinnostaa, lukevat. Niinhän sen pitäisikin mennä. (Toki toisille on tärkeää se lukijoiden kalastus, mutta mielestäni numero palkissa lukijoiden kohdalla ei kerro paljon mitään...)

Mutta tätäkään tekstiä ei pidä purematta niellä, joten nyt toivoisin, että te, jotka olette tämän jaksaneet lukea, jakaisitte omie mielipiteitä aiheen tiimoilta! Luetteko te aina kaikki merkinnät? Skippaatteko ikinä mitään ja jos, niin mitä? Ja saatte olla täysin eri mieltä kuin minä ja pitää minua vaikka petturina, kun kehtaan skipata toisten merkintöjä! 

Haluan vielä muistuttaa, että: Paras blogi on kirjoittajansa näköinen. Kaikki väkisin väännetty on juuri sitä, eli väkisin väännettyä. Ei tätä niin vakavasti kannata ottaa vaan fiilispohjalta.

Leppoista Tapaninpäivän iltaa kaikille! Muistakaa ottaa rennosti, uppoutua hyviin tarinoihin ja bloggailla niistä (juuri siihen omaan tyyliin) jos siltä tuntuu. Itse jatkan blogien lukemista.

perjantai 23. joulukuuta 2011


T: Katri, Ninja ja Lili
(kuvassa kissojen ensikohtaaminen lumen kanssa viime talvena)

tiistai 20. joulukuuta 2011

Ally Condie: Tarkoitettu

Ally Condie: Tarkoitettu
suom. Kaisa Kattelus
s. 324, Tammi 2011


Ensimmäinen "lomakirja" on sitten luettu, vaikka töissä pitäisi jaksaa käydä vielä kolmena päivänä ennen itse lomaa. Näin kauan minä siis maltoin odottaa. 

Tarkoitettu kertoo hamaan tulevaisuuteen sijoittuvasta Yhteiskunnasta, jossa kaikki elämä on täysin säännösteltyä. Yhteiskunta päättää ihmisten työn, parin (vaimo, mies), ruoka-annokset, vaatteet, ja jopa kuolinpäivän. Vapaa-ajallekin on vain muutama Yhteiskunnan määrittelemä vapaa-ajantoiminta, joista valita. Viranomaiset pitävät huolen, että kaikki toimii mutkattomasti ja kapinallisia ei ole, koska heitä ei tietenkään suvaita uljaassa Yhteiskunnassa. Yhteiskunta on myöskin saanut jalostettua ihmisrotua niin, että esimerkiksi syöpä ja muut sairaudet ovat poissa.

Tällaisessa Yhteiskunnassa elää Cassia, jonka elämä muuttuu rajusti hänen täytettyään 17-vuotta ja pian hänen täydellisenään pitämänsä yhteiskunta näyttää hänelle todelliset kasvonsa. Cassia nimittäin saa parijuhlissaan parikseen parhaanystävänsä Xanderin, joka tuntuu aluksi juurikin parhaimmalta vaihtoehdolta, kunnes hän huomaa rakastuneensa toiseen, Ky nimiseen poikaan. Mutta valinnanvaraa ei ole, sillä Yhteiskunta on jo valinnut Cassian parin. Ja pian Cassia huomaa tekevänsä kuten hänen isoisänsä kuolinvuoteellaan toivoi hänen tekevän: taistelevan. Eikä se tapahdu seurauksitta.

Rehellisesti sanottuna olen kyllä aika pettynyt tähän trilogian ensimmäiseen osaan. En paljon odottanut, eikä tämä kyllä yhtään enempää antanutkaan. En tiedä johtuiko se minusta vai kirjasta, mutta luin tätä todella intensiivisesti ja silti tuntuu, etten päässyt lainkaan lähelle. En päässyt yhteiskuntaan sisään, en kokenut hahmoja läheisiksi enkä osaisi antaa heistä minkäänlaista luonnekuvausta Ky:tä lukuunottamatta, joka taisi olla kirjan ainoa kiinnostava henkilö. Vaikka yhteiskunnan idea oli mielenkiintoinen ja kutkuttava, niin se oli kuitenkin niin rajoittava, että se tuntui syövän kirjan tapahtumilta liikkumatilaa aivan liikaa. 

Vertasin tätä väkisinkin Justin Cronin Ensimmäiseen siirtokuntaan ja Suzanne Collinsin Nälkäpeli - trilogiaan, ja kyllä tämä jää niin laimeaksi niiden rinnalla. Vaikka kirja onkin viihdyttävä, nopealukuinen ja jatko-osat kiinnostavat, niin kyllä tästä silti paljon puuttuu. Mielestäni kirjassa pitää päästä syvemmälle. Tässä rakkaustarin ja se "kielletty rakkaus" jätti kylmäksi. Ei itkettänyt, ei tuntunut missään. Ja minä sentään pillitän yhä edelleen lukiessani Twilighteja, jotka nekään nyt mitään laatukirjallisuutta suoranaisesti ole haha.

Mutta jatkoa-odotellessa, josko tämä vaikka saisi vähän potkua ja lähtisi kunnolla käyntiin. Nyt nyhjättiin vielä siellä lähtöruudussa. 

Vaikka minä en syty, niin muut syttyvät! Kannattaa siis lukaista myös vaikka Jossun ja Annin arviot!

½

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Jean Kwok: Käännöksiä

Jean Kwok: Käännöksiä
suom. Ulla Lempinen
s. 275, Bazar

Tämä kirja sai minut jäämään sänkyyn yöpaidassa peittojen alle niin pitkäksi aikaa, että kaikki valoinen aika oli ohi ja jouduin kävelemään kauppaan pimeässä. Tätä kirjaa lukiessa itkin - pitkästä aikaa. Kankean alun jälkeen luin kirjan hujauksessa. Tämä ei ollutkaan sellainen, kuin kuvittelin.

Käännöksiä kertoo Hongkongista Amerikkaan, New Yorkiin, muuttaneesta kiinalaisäidistä ja hänen tyttärestään. Muutossa heitä on avustanut äidin sisko, joka on hankkinut heille asumiskelvottoman asunnon ja äidille työn miehensä tehtaasta, jossa työ on rankkaa ja palkka tietenkin mitätön. Palkasta osa menee siskolle ja tämän miehelle velkojen lyhentämiseksi, vuokraan jne. Kertojana kirjassa toimii tytär, "Kimberly", joka pyrkii selviytymään koulusta ja rientää sieltä suoraa tehtaalle äitinsä apuriksi. Kimberly oppii nopeasti englantia ja on muutenkin älykäs ja fiksu, joka on hänen pelastuksensa tuossa kurjassa maailmassa, johon he ovat päätyneet. Toivo paremmasta huomisesta elää sekä äidin, että tyttären mielissä.

Kun aloin lukemaan kirjaa, vähän petyin. Olen lukenut paljon maahanmuuttoa koskevia kirjoja (tosin en kiinalaisista maahanmuuttajista kertovaa, ainakaan muistaakseni), eikä alku juurikaan tuntunut eroavan muista. Tytär hoitaa puhumisen, kun äiti ei osaa paria sanaa enempää paikallista kieltä. Huono työ, huono palkka, ja tytär saa koulussa tuntea olevansa erilainen. Hohhoijaa. Mutta tämä kirja ei kertonut pelkästään maahanmuutosta, kurjista oloista tai kaiken uuden vieraudesta, ja siitä selviytymisestä vaan minulle keskiöön nousi ihmissuhteet, rakkaus, kova yrittäminen ja onnistuminen, valintojen vaikeus. Se, että elämässä täytyy taistella ja millaisen voiton voi saada, kun ei luovuta vaan jaksaa. Toisaalta myös se, mistä joutuu ehkä luopumaan.

Suomennos oli mielestäni hyvä ja muutenkin kerronta oli iskevää, osuvaa ja vei syvälle tarinaan. Kirjaa oli helppo ja mukava lukea, ilman että tarina olisi jäänyt tyhjäksi. Kirjassa on vähän sivuja ja silti vuodet vain vierivät, mutta kerronnassa on osattu kuvailla juuri ne ratkaisevat hetket, kohdat, elämä, että se tulee niin lähelle. Että elää vuodet tytön mukana. Minä pidin kirjan kielestä ja tavasta kertoa.

Oikeastaan tästä on vaikea kirjoittaa, kun on lukenut tätä herkässä tilassa itkeskellen, ja on vähän sokea kaikelle. Sillä olihan kirja osittain aika naiivi ja vähän itsestäänselvä. Tavallaan osasi arvata, miten kirja päättyy, vaikka sitä muutaman kerran joutui ehkä hieman epäilemäänkin. Minulle tämä oli hyvänmielen kirja, viesti siitä, miten pitäisi yrittää ja arvostaa elämäänsä. Se, että joskus saattaa olla aika sokea kaikelle pahuudelle ja toisaalta se, että kaikesta kurjuudesta huolimatta toivo elää, kun vaan jaksaa uskoa. Pitää uskoa - loppuun asti.

En tiedä olisinko antanut tälle aivan yhtä paljon pisteitä kuin nyt teen, ellei tämä olisi suunnattomasti viihdyttänyt minua, saanut minut tosiaan käpertymään pitkäksi aikaa peiton alle ja itkemään. Minusta hyvä kirja itkettää ja vähän naurattaa, vie mukanaan ja silloin voi antaa vähän anteeksikin. Ja kyllä minä tästä kirjasta paljon pidinkin.

Ps. Minusta tuntuu, etten osannut nyt yhtään kirjoittaa kuten tämä kirja vaatisi. Kyllä tämä kannattaa lukea. Tämä on vähän erilainen tarina monien muiden joukossa.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Turkka Hautala: Salo

Turkka Hautala: Salo
s. 320, Gummerus


Kun aloitin lukemaan Turkka Hautalan Salo kirjaa, niin aluksi minua ärsytti kirjassa kaikki. Kieli oli juuri niin ärsyttävän kikkailevaa, kuin mihin suomalaiskirjailijat usein tuntuvat sortuvan ja tarina lähti niin puuduttavasti liikkeelle, että pelkäsin koko kirjan olevan yhtä ja samaa. Alun jälkeen kuitenkin huomasin lukevani kirjaa suurella innolla ja intensiivisesti lukien aina ehtiessäni useampia kymmeniä sivuja kerralla.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti Salosta. Suomalaisesta pikkukaupungista suunnilleen Turun ja Helsingin välissä. Kertojaääniä on monta ja näkökulmiakin useita. Jokainen kertoja kertoo omasta suhteestaan Saloon. Kertojana on tehtaanpomoa, postinkantajaa, nakkikioskinmyyjää, ambulanssikuskia, maahanmuuttajaa ja niin edelleen. Kertojia on yhteensä 11. 

Tarinat ovat kaikki omanlaisiaan, toiset kiinnostavampia kuin toiset. Itse olen ollut Salossa parisen kertaa pidemmänkin ajan ja kierrellyt sen verran, että vaikka vierailuista on aikaa kulunut, niin mielessä on aika selkeä kuva paikasta. Mutta vaikka Salo olisi jäänyt välistä, niin tämä kirja voisi silti kertoa lähes mistä tahansa pikkukaupungista, -kunnasta tai kylästä ja varmasti uppoaa moneenkin kuvauksena pienen kaupungin elämästä. Tietysti jokaisella paikalla on oma leimansa ja varmasti tästä kirjasta Salolainen repii irti enemmän kuin moni muu. Näin ainakin uskoisin.

Vaikka kirjasta pidin ja siinä on jotain, mikä kovasti vetää puoleensa, niin on kirjassa silti ne heikotkin kohdat. Kuten jo alussa mainitsin, niin liiallinen kielellä kikkailu ei oikein minuun uppoa. Tässä sillä oli tarkoituksensa ja paikkansa, eikä se alun jälkeen enää paljon häirinnyt (paitsi kohdissa, joista se vei uskottavuutta itse tarinalta) mutta usein tällainen vaan täyttää kirjaa ja itse kertomus tuntuu jäävän vaisuksi. Tässäkin kirjassa oli mielestäni hirveästi itsestäänselvyyksiä ja jopa kliseitä. Tuli sellainen olo, että tämä kaikki on jo nähty ja kuultu ja vieläpä useasti. Mitä uutta tällä oli tarjota? Kuvaus Salosta?

Mutta kirja osaa myös lyödä ällikällä lukijansa. Kesken kaiken rattoisan elämän vaan lyödään kuin märällä kintaalla päin naamaa. Toisaalta kirja jättää kysymyksiä. Mitä sitten tapahtui? Oliko siellä joku muukin? Miten pahasti sen yhden kävi? Tekisi mieli jatkaa tarinoita vielä muutamilla sivulla ja elää Salolaisten mukana hieman pidempään.

Että sellainen kirja. Aikas hyvä suomalaiseksi kirjaksi ja kyllä tämä ihan hyvä lukukokemus kaikesta huolimatta on, nopealukuinenkin. Ei tämä kylmäksi jätä.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

BBC:N 100 KIRJAA!


Lokakuussa tein selkoa siitä, montako kirjaa olen lukenut 100 kirjasta, jotka Keskisuomalaisen laatiman listan mukaan pitäisi lukea ennen kuolemaansa. Näin joulukuun ratoksi päätin tehdä saman käsittelyn BBC:n listalle. Tarkoituksenani ei ole ikinä ollut lukea näiden listojen kirjoja (tai siis joitakin kyllä, mutta ei nimenomaan näiden listojen vuoksi), mutta onhan tämä ihan hauskaa katsoa, montako on lukenut. Elikkäs tässä siis minun listaani alla.

Tummennetut olen lukenut, kursivoituja olen lukenut osittain, alleviivatut löytyy omasta hyllystä ja punaisella ne, jotka on tai jotka pistän lukulistalle!


1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo


Tulos: 19/100

19 on mielestäni ihan kelpo lukumäärä tällaiselle listalle. Kuten viimeksikin, niin jälleen kerran muutamia kirjoja jäi täysin kysymysmerkiksi sen suhteen onko luettu vai ei. Lisäksi englanninkieliset nimet hieman hämäsivät, sillä luen suomennoksia ja kuten tiedämme niin aina kirjojen suomenkieliset nimet eivät ihan täsmää englanninkielisten (tai muidenkaan) kanssa. Mutta ei se nyt ole niin nuukaa aina, että muistaako jokaisen kirjan lukeneensa, eihän?

Ja hei, kertokaas omia lukujanne luetuista!

Ps. Kovin on sunnuntaiset fiilikset täällä ja sen sijaan, että lähtisin kauppaan ostamaan esimerkiksi ruokaa itselleni, taidan käpertyä sänkyyn peiton alle kirjan kera. Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

perjantai 9. joulukuuta 2011

George Orwell: Eläinten vallankumous

George Orwell: Eläinten vallankumous
suom. Panu Pekkanen
s. 126, WSOY

Vihdoin ja viimein minäkin sain luetuksi George Orwellin Eläinten vallankumouksen. Tämän pienen suuren kirjan, joka jokaisen pitäisi lukea. Alkuun tosin hieman pelästyin kun kirjaa kutsuttiin poliittiseksi satiiriksi ja se on julkaistu 1945. Kehen ja keihin tällä satiirilla viitataan? Miten hyvät taustatiedot tarvitsee ennen kuin kirjaan tarttuu? Vaikka historiaa on tullut luettua enemmänkin, niin olen maailman huonoin mitä poliittiseen historiaan tulee, tai jos pitäisi muistaa kuka on ollut vallassa milloinkin tai sotavuosia. Mutta täysin turhaan mietin tällaista, sillä kirja on (kuten takakannessa sanotaan) "poliittisen satiirin sanoma on ajattoman pelottava vielä tänäkin päivänä". To-del-la osuvaa! 

Eläinten vallankumous on tarina maatilastas, jossa eräänä päivänä eläimet toteuttavat vallankumouksen erään jo edesmenneen sian ihannetta toteuttaakseen ja ajavat ihmiset pois. Näin eläimet alkavat pyörittää Eläintilaa omien ihanteidensa mukaan. Pääajatuksina ovat tasa-arvo, oman työn tuotto tasaisesti kaikille, ihmiset ja ihmisten tavat ovat pahoja jne. Ei herroja tai sortoa. Suoraan sanoen melko kommunistinen Eläintila. 

No kuten ehkä tiedämme, myös kommunistinen valtio eli tässä tapauksessa Eläintila ei välttämättä toimi kuin ajatuksena. Eläintilallakin meno pian muuttuu kaikkea muuta kuin tasa-arvoiseksi ja loppupeleissä homma on kaikkea muuta kuin kaunista. Onko se sitten ihmisen tai sian luonto, vai mikä, ettei homma toimi?

Tässä kirjassa on kyllä todella osuvia juttuja ja kaikki kauheus on suoraan oikeasta elämästä. Kapitalismi, alkoholi, ahneus, viha, jo edesmenneiden ajattelijoiden ihannointi... Mielestäni tässä on myös paljon muitakin hyviä piikkejä. Esimerkiksi uskontojen merkityksestä: "Monet eläimistä uskoivat sitä. Ne järkeilivät, että koska niiden elämä nyt oli nälkää ja työtä, oli vain oikeus ja kohtuus, että parempi maailma oli olemassa jossakin muualla." Kukapa kurjuudessa haluaisi elää, ellei usko, että vielä joskus asiat on toisin ja vähintään sitten kun maanpäällinen kurjuus loppuu, niin paratiisi odottaa toisaalla? Ovatko uskonnot syntyneet pelkästä tarpeesta uskoa parempaan? No, se on jokaisen oma pohdittava asia.

Toinen osuva piikki on mielestäni tämä: "Vinku ei koskaan väsynyt selittämään, miten loputon työ oli maatilan valvomisessa ja sen kaikkien toimien järjestelyssä. Suuri osa tästä työstä oli sen laatuista, että muut eläimet olivat liian tietämättömiä sitä ymmärtääkseen. Vinku kertoi niille esimerkiksi, että sikojen täytyi joka päivä uurastaa suunnattomasti salaperäisten asioiden kimpussa, joita nimitettiin 'raporteiksi', 'pöytäkirjoiksi' ja 'muistioksi'. Nämä olivat suuria paperiliuskoja, jotka piti tarkoin täyttää kirjoituksella, ja heti kun ne oli näin täytetty, ne poltettiin liedessä." Kuinkapa moni ei nykyäänkin päivittelisi sitä kaikkea paperihelvettiä, mitä niin yksinkertaisetkin asiat tuntuvat vaativan? Joillekin kuitenkin maksetaan palkka siitä papereidenkin pyörittelystä ja minne ne paperit sitten päätyvät?

Tämä oli niin käsittämättömän osuva ja tässä on niin paljon ammennettavaa, että tästä voisi kirjoittaa varmaan pidemmän jutun kuin mitä koko kirja on. Kuinka köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu, miten johtajia totellaan ja miten kaikkea uskotaan lähes sokeasti. Ihan kipeää tekee, niin totta tämä kirja oli!

Osallistun tällä kirjalla myös Rumat Kapinalliset - haasteeseen. Tässä kirjassa on mielestäni sekä kapinallisuutta eli eläinten vallankumous ja rumuutta, sillä kirja ei todellakaan siloittele kuvaa siitä, miten Eläintila (=valtio) voi toimia. Miten kurjasti ja orjuuttavasti. Kirja sisältää myös väkivaltaa ja ruumiita, julmuutta ja pahuutta. Kirjasta jää jopa hieman ahdistava tunne. Tällaisiakö me ihmiset oikeasti olemme? Tämähän on kuin meidän historian kirjamme!

Jos et ole vielä lukenut tätä, niin ehdottomasti lukulistalle!


torstai 8. joulukuuta 2011

Jane Austen: Emma

Jane Austen: Emma
suom. Aune Brotherus
s.462, Wsoy


Austenin Emma on vihdoin luettu ja kuten Kasvattitytön tarinan kohdalla painin saman ongelman kanssa, etten tiedä olenko lukenut tämän aiemmin vai en. Kirjaan perustuvan sarjan olen nähnyt ja kirja tuntui tutulta, mutta johtuuko se sarjasta vai siitä, että olen jo nuorempana tämän lukenut. Tiedä häntä, mutta nyt tämä on ainakin varmasti luettu.

Ei ehkä ollut parhain idea lukea kahta Austenia putkeen. Vaikka Austeneista pidänkin ja tiettyyn mielentilaan nämä sopivat täydellisesti, niin kahden kirjan verran rauhallista seurapiirielämää voi alkaa hieman tympäistä jossain kohtaa. Itselläni se oli jossain Emman puolessa välissä. Kirja oli siis tosissaan hyvä ja tykkäsin lukea sitä, mutta jossain kohtaa olisi kaivannut vähän enemmän "äksöniä". Varsinkin kun tiesi jo, miten kirja tulee päättymään.

Emma on, kuten muutkin Austenin kirjat, täynnä ihmissuhteita, jotka menevät vähän mutkalle ja sitten niitä suoristellaan. Jos vertaan tätä kirjaa viimeksi lukemaani Kasvattitytön tarinaan, niin tässä on huomattavasti hauskemmat ja mielenkiintoisemmat henkilöhahmot, mutta toisaalta tarinassa on vähemmän tapahtumia ja siinä missä Kasvattitytön tarinassa liikutaan siellä sun täällä, niin tässä kirjassa tapahtumat eli kutsut, keskustelut, tanssit ym tapahtuivat samassa miljöössä. Eli voisi sanoa, että aika samassa sarjassa painivat, mutta eri syistä. Kerronta oli Austenille ominaista, tarkkasilmäistä, hauskaa ja satiiristakin. Ylpeyttä ja ennakkoluuloa tai Viisastelevaa sydäntä nämä kaksi nyt lukemaani teosta eivät päihitä.

On silti sanottava, kuten Kasvattitytön tarinasta kirjoittaessa, että on se uskomatonta, että näin vanha kirja (1816) uppoaa nykylukijaan näinkin hyvin. Oikeastaan tässä ei ollut muuta vikaa kuin hitaus, joka aiemman hitaan kirjan jälkeen tuntui liialliselta. Mutta oikeasti, kuinka paljon ihminen loppujen lopuksi on vajaassa 200 vuodessa muuttunut? Näissä kirjoissa kun tunnutaan painivan melko samojen ongelmien kanssa kuin nykyäänkin.

Jos kaipaat jotain kepeää, turvallista ja mukavan hidasta kirjaa, niin tartu Austeniin. Ja kannattaa toki muutenkin nämä lukea läpi, sillä hyviä kirjoja nämä ovat ja samalla saa kurkata menneiden aikojen olohuoneisiin.


maanantai 5. joulukuuta 2011

Kirppislöytö & rakkaudesta kirjoihin

Tein tänään hyvän ja ilahduttavan kirppislöydön:

Jenny Downham - Ennen kuin kuolen, 2,70 e, kovakantinen, kuin uusi!

Tällä kertaa minua ei tehnyt pelkästään iloiseksi se, että sain hyllyyni lisää yhden todella hyvän kirjan ja vieläpä käypään hintaan ja vieläpä kuin koskemattomana. Iloisemmaksi minut teki, että tämän oli selvästi laittanut myyntiin joku, joka ainakin vähän rakastaa kirjoja. Minä nimittäin inhoan repiä hintalappuja paperisista irtokansista, koska ne eivät tahdo irrota mutta sen sijaan viedä kyllä palan kantta mukanaan. Tämän kirjan myyjä oli nerona laittanut hintalapun alle paperilapun niin, että hintalappu (joka on siis tarra) oli kiinni vain hyvin vähän ja sen sai hyvin helposti irti. Tämä on sellainen teko, jota tehdään rakkaudesta kirjoihin!

Niin ja jos ette vielä ole lukeneet tätä kirjaa, niin suosittelen!

Mun piti tähän loppuun jakaa pari kirjaisaa lahjavinkkiä, mutta taidankin jättää ne välistä ja jäädä tuijottamaan järkyttyneenä ulos, sillä siellä sataa lunta. Oi miksi juuri nyt? Miksi juuri tänään, kun huomenna on tiedossa Helsinki ja muutaman tunnin ulkona seisominen? Ei, en ole menossa linnanjuhliin, mulla on tiedossa jotain paljon parempaa, nimittäin Tavastia ja Patrick Wolf! Toivoin vain sen tapahtuvan ilman lunta.

Mutta näillä näkymin toivottelen hyvää huomista vapaapäivää ja toivottavasti pian palaillaan Austenin Emman kera.