keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Helmikuun luetut


Melkein ihan unohdin koota helmikuun luettuja yhteen kun on ollut sen verran puuhaa tänään. Mutta illan ratoksi ihan kiva kurkata, miltä tämä kuukausi näyttää. Ja tältähän se siis näyttää:


Ayaan Hirsi Ali - Pakomatkalla
♥ Claudie Gallay - Rakkaus on saari
♥ Katja Kettu - Kätilö
♥ Sara Gruen - Vettä elefanteille
♥ Sarah Waters - Vieras kartanossa
♥ Ian McEwan - Rannalla
Luettujen joukossa on jopa kaksi viisi sydäntä saanutta kirjaa, kolme joiden lukemista odotin kauan, ja muutenkin aika erilaisia kirjoja: elämänkertaa, kotimaista, kauhua. Kirjojen kannalta siis varsin onnistunut kuukausi!

Ja olihan tämä kuukausi muutenkin ihan mukava täällä blogissa. Blogini täytti vuoden ja sitä juhlistettiin arpomalla yhteensä 3 kirjaa. 

Näin kuukauden lopuksi ajattelin myös tulla sen verran ulos kaapista, että paljastan toisen blogini osoitteen. Etukäteen sen verran sanon, että olen alkanut pitämään blogia vähän kuin vastapainoksi kaikelle synkälle elämässä, paikaksi, jossa voi hetken hengähtää ja jakaa kivoja juttuja. Eli älkää säikähtäkö. Olen edelleen sama lukutoukka, vaikka tuolla toisaalla tuntuu häärävän vähän joku muu. Toiseen blogiini pääset siis tästä.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Ian McEwan: Rannalla


Ian McEwan: Rannalla
suom. Juhani Lindholm
s. 183, Otava 2007
(On Chesil Beach, 2007)


Rannalla on toinen teos, jonka luin Ian McEwanilta. Vaikka osaankin arvostaa McEwania kirjailijana ja pidänkin häntä taidokkaana ja hänen tekstejään vahvoina, niin hän ei taida olla minun kirjailijani. Sovituksen lukeminen vei minulta hyvin kauan aikaa, vaikka tarinasta pidin. Rannalla oli kylläkin nopeasti luettu, mutta se johtunee pääasiassa sivumäärästä ja siitä, että halusin äkkiä saada luettavakseni jo seuraavan kirjan. Eli valitettavasti itse kirja ei minua juurikaan houkuttanut.

Rannalla kertoo kahdesta nuoresta, jotka päättävät mennä naimisiin. Eletään aikaa, jolloin seksistä ei juurikaan puhuta eikä ainakaan siihen liittyvistä ongelmista. Näin ollen kirjakin kietoutuu lähinnä näiden kahden nuoren ajatuksiin ja kokemuksiin seksistä. Hääyö on tietenkin tarinan keskuksena. Ja silti ei. Tarina poukkoilee milloin missäkin ja itse tarinan ydin tuntuu hukkuvan kaiken alle ja sekaan. En oikein itse saanut kiinni siitä, mitä kirjan perimmäinen tarkoitus sitten, osien summa jäi kysymysmerkiksi. Nimittäin tässä kirjassa olisi ollut aineksia useammallekin oikein hyvälle tarinalle, mutta nyt ne oli kaikki sullottu pieninä pätkinä alle 200 sivuun.

Kirja on kirjoitettu hyvin ja se on vahva. Tässä on paljon elementtejä, jotka varmasti jäävät ajatuksiin elämään pidemmiksi ajoiksi. Siitä huolimatta kirjana tämä ei minun kohdallani täysin toiminut. On jotenkin täysin naurettavaa nähdä miten vahva ja hyvä kirja on, pystyisin erittelemään tästä mielettömästi kaikkea hyvää. Kirjoitustyyli, hahmot, tapahtumat, taustat. Silti tästä tuntuu ikäänkuin puuttuvan jokin, joka tekisi näistä nautittavan kirjan. Miksi?!

SEURAAVA PÄTKÄ SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSEN!
Tässä kirjassa minusta tuntuu, että se puuttuva osa oli loppuratkaisu tai asioiden selvitys. Ensinnäkin tässä osasi arvata jo alkumetreillä, mikä kaiken takana on. Asiaa ei kuitenkaan koskaan käsitelty millään tavalla, eikä mitään selvyyttä mihinkään tuntunut tulevan. Kun luin Morren maailmassa arvostelua McEwanin Sementtipuutarhasta, heräsi siellä ajatus siitä, että tällaistahan tosielämäkin on. Ei kaikella ole mieltä tai tarkoitusta. Asioita vain tapahtuu. Se on täysin totta. Ja McEwan tuntuu kirjoittavan juurikin sen pohjalta. Mutta itse haluan kirjalta enemmän. Nautittavassa kirjassa täytyy olla jokin sellainen kunnon koukku tai loppu, jokin ratkaisu. Tämä kirja oli vain nyt lyhyt kuvaus parista nuoresta ja vaikka juttu olikin traaginenkin, niin se ei vaan saanut aikaan samaa, kuin jokin vastaava kirja jollain selityksellä tai ratkaisulla. 
JUONIPALJASTUKSET LOPPUVAT!

Ian McEwan on aika kova pala purtavaksi. Ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Yrittää ymmärtää enemmän vai jättää niille, jotka ovat jo jujun ymmärtäneet. Itselle on jäänyt vieläkin kutina, etten ihan vielä halua antaa periksi tai jättää miestä rauhaan. Ehkäpä kolmas kirja sitten avaisi jo silmät ihan uudella tavalla tajuamaan? En tiedä, mutta luulen, että kirjailijan vetovoima saa minut kyllä tämänkin jälkeen vielä teoksiinsa tarttumaan. Katsotaan!

½

Lue myös Susan, Linnean, Katjan ja Leenan arvostelut. Ne ovat ehkä hippasen syvällisempiä kuin minun arvioni.




torstai 23. helmikuuta 2012

Sarah Waters: Vieras kartanossa


Sarah Waters: Vieras kartanossa
suom. Helene Bütsow
s. 592, Tammi 2011
(The Little Stranger, 2009)

Huh, olen juuri saanut päätökseen Sarah Watersin Vieras kartanossa ja mielessäni on vain ajatus, että olipas hyvä romaani. Niin hyvä, että vajaasta 600 sivusta huolimatta luin siitä suurimman osan parin päivän sisällä. Kirja tosiaan piti otteessaan ja tiukasti. Olen ehkä vähän lälläri, mutta mielestäni kirjan kauhu hiipi melkein ihon alle. Ainakin itse aloin kokea kummaa tarvetta lukiessa vilkuilla olkieni yli. Sattuipa muuten tätä lukiessa niin, että istuin sohvassa lukemassa kun yhtäkkiä metrin päässä olevaa vaatehuoneen ovi piti ääntä. Se kuulosti juurikin siltä, kuin kissa olisi tökännyt ovea sisältäpäin päästäkseen pois. Nousin ylös päästääkseni kissan (jota olimme muuten juuri sitä ennen etsineet) pois vain tajutakseni, ettei vaatehuoneessa ollut mitään tai ketään. Kissa nukkui kerällä sängyn peiton alla. Creepy.

Tajusin muuten vasta nyt vilkaista tuota kirjan alkuperäistä nimeä ja mielestäni siitä saa kyllä hieman erilaiset viitekehykset kaikelle kuin suomennoksesta, jonka mielestäni voi tajuta taasen hieman erillä tavalla. Viitekehyksistä puheenollen tästä kirjasta on todella vaikea kertoa juuri mitään pilaamatta kenenkään lukunautintoa. Lyhyestä siis virsi kaunis: kirja kertoo tohtori Faradaysta, joka tutustuu eräiden sattumien kautta Ayresin perheeseen ja Hundreds Halliin, kartanoon, jossa tapahtuu kummia. 

Kirjan tarina on mielestäni todella mukaansa tempaava, mutta niin on myöskin kirjan tunnelma, joka jää vahvana leijumaan vielä sittenkin, kun kirjan kannet on suljettu. Kirjoitustyyli (ja suomennos tässä tapauksessa) oli taidokas, ihanan yksinkertainen ja helppolukuinen. Ja myöskin tunnelman ylläpitäjä. Tämä oli kirjoitettu sen verran taidokkaasti, että minä ainakin uppouduin tarinaan täysin enkä edes tajunnut lukevani. Se on aikalailla täydellinen lukukokemus.

Vaikkakin tästä kirjasta pidin mahdottomasti ja voin suositella tätä melkein kenelle tahansa, niin tässä oli kaksi juttua, jotka ainakin vähän minua häiritsivät. Toinen oli eräs juonenkäänne tai tapahtuma, joka oli mielestäni turhankin ennalta-arvattava. Ja toinen oli hieman lässähtänyt loppu. Sanottaisiinko näin, että viimeiset noin 50 sivua olivat ehkä kirjan tylsin osuus. Myöskin tosin kirjan alku vei hetken kauemmin lukea ennen kuin tarina kunnolla alkoi ja siihen pystyi uppoutumaan. Mutta ainahan kirjoista jotain kritisoitavaa löytyy, jos vain haluaa. Itse nautin sen verran paljon tämän lukemisesta, että tuollaiset pienet jutut eivät sitä juurikaan muuksi muuta.

Kirja oli tosiaan virkistävä lukunautinto, joka aiheutti oikeasti pieniä kylmänväreitä ja jota en yksin kotona ollessani uskaltanut lukea (jaa niin mainitsinko jo siitä lälläriydestä jotain?!). Mielestäni kirja myöskin kesti kaikki hehkutukset, joita itse olin kirjasta lukenut jo aiemmin. Odotukset olivat aika korkealla, mutta kyllä kirja ne sitten täyttikin. Sanoisin silti, että älkää odottako tältä liikoja. Tämä on parhaimmillaan, kun tarttuu ennakkoluulottomasti eikä odota yhtään mitään. Minäkin annoin suurimman pölyn laskeutua, ennen kuin tähän tartuin ja se kannatti. Suurin osa hehkutuksista oli unohtunut ja oma mielipide ja tunne kirjasta eli vahvasti.

Tästä kirjasta voisi kirjoittaa vielä niin paljon enemmän, mutta taidan kuitenkin tyytyä jättämään tämän tähän ja kehottamaan teitä lukemaan tämän, jos ette ole vielä sitä tehneet. Sen jälkeen voikin sitten perehtyä kirjasta käytävään juonikeskusteluun.
  

Kirjasta on blogattu paljon, muun muassa Laura, Susa, Sonja, Karoliina ja Booksy
Huom! Arviot saattavat sisältää melko oleellisiakin osia juonesta.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Sara Gruen: Vettä elefanteille


Sara Gruen: Vettä elefanteille
suom. Anna-Maija Viitanen
s. 366, Bazar 2009
(Water for Elephants, 2006)


Vettä elefanteille on yksi niitä kirjoja, joihin olen tarttunut pelkästään blogiarvioiden perusteella. Itseasiassa niiden perusteella ostinkin tämän kirjan alennusmyynneistä itselleni. Alkuasetelmiltaan kirja kun ei minua muuten houkutellut lainkaan. Minä en pidä sirkuksesta, en tiedä olenko ikinä sirkuksessa käynyt  (ehkä lapsena... selittäisi mun järjettömän klovnikammoni) mutta en kyllä ainakaan koe tarvetta sinne mennä. Sirkuksesta tulee mieleen muka-hauskat pellet, meteli, eläinten kärsimys, outouksien töllistely, temppuilut ja ihmisten huijaus. Argh, kuka sellaisesta nyt ainakaan lukea haluaa? (No ilmeisen moni...)

Onneksi kuitenkin tartuin tähän kirjaan, koska vaikka tarina nyt pyöriikin sirkuksen ympärillä, niin ainakin minä koin tarinan vetovoiman olevan aivan muussa ja kammoksumani sirkusteema upposi minuun kuin veitsi voihin. Kirjahan kertoo siis 90 vuotiaasta Jacob Jankowskista, joka on nuoruudessaan viettänyt useamman vuoden sirkuksessa. Välillä olemme 90 vuotiaan Jacobin kanssa vanhainkodissa, välillä nuoren Jacobin kanssa kiertävässä sirkuksessa näkemässä ja kokemassa sirkuselämän kauniita ja kauheita puolia. Tarina on kiehtova, kaikista karmeuksista ja eläinten kaltoinkohtelusta huolimatta. 

Tarinassa minua kiehtoi ennen kaikkea hahmot. Osa hahmoista oli iljettäviä, mutta joukkoon mahtui monta varsin leppoisaakin ja huippua kaveria kuten Walter ja Kameli. Niin ja Rosie. Tottakai myös tarina itsessään oli kiehtova, vaikka keskivaiheilla koin pientä kyllästymistä ennen kuin jälleen loppua kohden noustiin. Kirjan irstailut eivät juuri häirinneet, vaikka normaalisti olisin saattanut kokea ne typerinä. Yksi kirjan parhauksia oli kuitenkin 90 vuotiaan Jacobin kuvailut ja huumori. Ne kun on aina pieninä lukuina muiden lukujen välissä ja näitä lukuja minä ainakin odotin innolla.

Yllättävää kyllä, minä pidin kirjan lopusta valtavasti. Odotin jotain täysin muuta ja tämän vuoksi loppu ehkä pääsikin yllättämään minut. Ehkä lopussa vähän turhaa kiirehdittiin, mutta toisaalta mitä sitä jäädä sitten enää jauhamaan, kun oleellisin on jo tullut. Tästä kirjasa jäi hyvä maku suuhun kaikesta huolimatta. 

En tiedä osaanko kirjoittaa tästä enempää. Tämä oli todella tervetullutta vaihtelua lukemieni kirjojen joukossa ja minä viihdyin tämän parissa mainiosti. Onneksi ainakin itse olin välttynyt pahimmilta juonipaljastuksilta, koska tarina on parhaimmillaan juuri sellaisena, kun siitä ei paljon tiedä. Siksi itsekään en halua tästä juuri enempää sanoa kuin, että kannattaa lukea!

Seuraavaksi hyllyssä odottaisi kirjaan perustuva elokuva. Katsotaan yltäänkö se edes lähelle samaa.

Kirjasta kirjoitelleet myös ainakin Sanna & Susa! (Pikaisella googlailulla en löytänyt montaakaan arviota, joten omiaan saa linkitellä, niin voin laittaa ne tähän.)



torstai 16. helmikuuta 2012

Miniarvonnan & synttäriarvonnan voittajat!

Mulla on suuri suunnitelma kuvata teille ihan video (musiikilla!!) missä arvon kirjojen voittajat. Oli valittuna kauniit astiat taitelluille arpalipukkeille ja siivottu pöytä ja valittu musiikki. No kuten jokainen meistä varmaan tietää, arvontavideonhan täytyy mennä ekalla kerralla putkeen, koska sitä ei oikein uusiksi voi ottaa.

Musiikki soimaan ja kuvaamaan! Sitten huomasin, että jaahas, kamera vilkuttaa, että akku loppuu. Äkkiä äkkiä. Eka kirja arvottu, sitten... "Katriiii, voiks sä tuoda mulle villasukat?" huusi eräs rakkaani. Vaikka olin sanonut, että kuvaan nyt videon, että lepää sen aikaa ihan rauhassa, ei mene kauan. No, annettakoon anteeksi, raukka kun on niin kipeänä kun olla voi, kahdet antibiootit ja siihen päälle kipulääkettä.

Joten hienon (kröhöm) videon sijaan saatte nyt voittajat (hyvin nopeasti napattuina) kuvina alla! Kiitos vielä hurjasti kaikille osallistuneille. Olisin halunnut arpoa teille kaikille jotain, joten täytyy varmaan ottaa uusiksi pian ;)

Ja onnea voittajille!

Miniarvonta:

Synttäriarvonta:

&


Voittajat, pistäkäähän nimenne + osoitteenne minulle sähköpostiin gatriga (at) hotmail.com piakkoin, jotta saan kirjat lähetettyä teille. Pyrin lähettämään kirjat ensiviikolla, mutta mikäli vietän hiihtolomani muualla kuin kotona, niin postittaminen voi hieman viivästyä, mutta tulevat kyllä :)

Hyvää loppuviikkoa kaikille! Minulla on tällä hetkellä erittäin hyvältä vaikuttava kirja kesken, joten seuraavaksi palailen sen kera. 

Ps. Meillä on ollut tässä lainakone jonkun aikaa, kun omamme ei tahdo pelittää. Tämä lainakone lähtee meiltä huomenna, joten katsotaan saanko omaamme käyntiin vai täytyykö lähteä muualle datailemaan. Eli mahdollinen hiljaiselo johtunee siitä, että en pääse koneelle.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Katja Kettu: Kätilö

Katja Kettu: Kätilö
s. 404, Wsoy 2011
(Runeberg-palkinto, Blogistanian Finlandia)


Minulla ei ollut aikomusta lukea tätä kirjaa. Tässä ei ollut mitään houkuttelevaa. Sitten eräs ystäväni luki tämän ja suositteli tätä. Ajattelin, että no joo, ehkäpä joskus. Ystäväni lupasi lainata tämän eräälle toiselle, joka asuu aivan muualla, hiihtolomalla. Koska siitä ei sitten olisi ollut tietoa, koska kirja olisi taas ollut lainattavissa, niin minäpäs päätin lainata ja lukea tämän ennen hiihtolomaa. Ja niin minä sitten luin! Kirjasta on kirjotettu blogeissa paljon. En ole kovin montaa arviota lukenut ja nyt ihan tietoisesti jättänyt lukematta, jotta ne eivät vaikuttaisi tähän arvioon mitenkään.

Kätilö kertoo eräästä naisesta, kätilöstä, ja hänen elämästään sotavuosina 1944 ja - 45 Suomessa. Tarinan mukana kuljetaan vankileirillä, rakastutaan saksalaismiehiin, vihataan ryssiä, naidaan ja yritetään selviytyä. Tarina aukeaa kirjan myötä hitaasti lukijalleen ja tästä syystä siitä on vaikea kirjoittaa mitään paljastamatta liikaa. Mutta olennaisessa osassa ovat nainen, saksalaismies, vankileiri ja sotavuodet. Kiinnostavia ja aika voimakkaita henkilöhahmoja rankassa tarinassa.

Ensimmäinen ärsytyksen aihe on se, mikä usein tällaisissa kirjoissa on. Tarinahan perustuu tositapahtumiin, mutta on silti fiktiivinen teos. Tämä herättää paljon kysymyksiä: Mikä on totta ja mikä ei? Onko joku liioteltua tai jotain jätetty pois? Voisiki tuo olla totta? Osittain keksityn tarinan sijoittaminen oikeasti tapahtuneeseen historialliseen sotaan (tai aikakauteen ylipäänsä) on aina vähän riskialtista. Tai ainakin itseäni se usein jurppii. Joissakin tapauksissa se toimii melko hyvin, mutta tässä kirjassa se aiheutti lievää sekaannusta itselleni. Varsinkin kun kirjan jälkisanoissa selviää, että eräs mielestäni kirjan oleellinen juttu ei perustu suoranaisesti tositapahtumiin! Argh! Ymmärsin kyllä jutun pointin, eli siitä ei ole kyse.

Toinen ärsytyksen aihe oli kieli. Kyllähän se jo muutaman sivun jälkeen alkoi tuntua ihan luettavalta, mutta (ihan kuin en tätä vähän väliä sanoisi) minä en ole kielellä leikkimisen suurin ystävä ja jossain kohtaa se kielellinen kikkailu ei vaan enää oikein iskenyt. Siinä kohtaa kun lukee, että: "Johannes, sinä saatanan epäsikiö, hurtanpoikanen, väriväärä, sinä pilluharja, kumukululukku, laattakirveli, pelsepuuppi,, persveivari, ukkometso, sokeriterska, leikoturpa, erillisnäkijä, jänkänhiipijä, turskanahkaisten kenkien komeljantteri." Niin ei enää paljon naurata. Vähempikin riittäisi. Enkä ole koskaan välittänyt näin ronskista kielestä. Kirja on raaka ja raju, ja aiheuttaa melkein pahoinvointia, mutta ei siihen tarvita enää pilluharjoja, kyrpiä tai sokeriterskoja. (Tämän jälkeen muuten blogiini varmaan eksytään hieman väärin perustein, mutta tervetuloa vaan kaikille!) Osaan antaa arvoa kirjan kielelle, ymmärrän toisten viehtymyksen siihen, mutta minuun ei uponnut. Silloin kun vältyttiin ylilyönneiltä, se oli ok, mutta välillä se vaan oli ihan liikaa.

Ärsytyksen aiheista huolimatta kirja oli kylläkin aika kiinnostava loppupeleissä ja jopa ihan hyvä. Ensimmäiset parisataa sivua meni hyvinkin sukkelasti, kunnes sitten vähän vauhti hiipui ja lopun luin niin, että varmaan osa meni aika rankastikin ohi. Kirja oli nimittäin hitusen ennalta-arvattava. Tai ainakaan itse en yllättynyt oikeastaan missään vaiheessa, eikä tullut mitään täysin mullistavia juonenkäänteitä. Vaikka en voi sanoa, että olisin lukenut vastaavanlaista kirjaa (näin äkkiseltään muisteltuna), niin silti tämä ei tuntunut tuoreelta. Tämä oli jo nähty. Ehkä jollekin voi tulla yllätyksenä mitä sen oman rakkaan isänmaan historiankirjoihin voikaan mahtua, mitä kauheuksia ja halveksittavuuksia, mutta kun ainakaan minulle se ei ollut mikään uusi juttu, niin sekin puoli jäi laimeaksi. Ja rankkoja kirjoja nyt on luettu sen verran, että eipä tässä mitään uutta silläkään saralla ollut.

Kirja oli tosiaan ihan luettava, mutta vähän menee multa ohi se, että toiset ovat tästä pitäneen ihan hullun lailla. (Pitääkin alkaa lukea niitä arvioita tästä, niin ehkä sitten ymmärrän jotain, mitä kirjaa lukiessa en ymmärtänyt.) Eipä paljon uutta antanut tämä ja näin raaka kirja ronskilla kielellä ei suoranaisesti mikään lukunautinto ole. Ei ainakaan minulle. Mutta ehdottomasti vahva kirja kaikesta ruotimisesta huolimatta ja uskonpa, että tämä tarina kuitenkin jää ainakin hetkeksi jonnekin takaraivoon kummittelemaan. Sen verran rankkoja juttuja tässä on ja kiehtovat henkilöhahmot!

Ps. Voisiko joku valaista mulle tämän synkän ja vähän erikoisen kannen salaisuuden? Mikä multa nyt jää siinä tajuamatta? Minä nimittäin kun en kirjaan kannen perusteella todellakaan tarttuisi!



sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Synttäriviikko: bloggaaja esittäytyy!

Sunnuntainaamainen bloggaaja, joka normaalisti ainakin yrittää harjata tukkansa.


Huomasin mutisseeni tuossa viime viikolla, että synttäriviikolla luvassa pieni (tai näköjään vähän isompi) bloggaajan esittely ja koska synttäriviikon viimeistä päivää viedään, niin pakkohan tässä oli käydä tuumasta toimeen. Eli nyt pieniä faktoja ja paljastuksia, apua!

♥ Katri, 22 v
♥ Asun poikaystävän ja kahden kissan kanssa kerrostaloasunnossa Turun keskustan liepeillä.
♥ Olen töissä päiväkodissa nyt jo toista vuotta, koulutukseltani en ole silti vielä enempää kuin ylioppilas.
♥ Olen asunut 10 vuotta elämästäni maaseudulla, nykyään viihdyn mainiosti sekä kaupungissa että maalla.
♥ Minulla on 4 pikkusiskoa.
♥ Perheessämme on ollut aina koiria ja kissoja.

♥ Kuinkahan moni yllättyy kun kerron harrastuksekseni lukeminen? Haha. Kirjojen lisäksi luen sarjakuvia, lehtiä sekä blogeja. Mitään muuta varsinaista harrastusta minulla ei ole. Kun joku kysyy mitä harrastan, sanon, että "elämistä".
♥ Olen kasvissyöjä ja rakastan esimerkiksi kasvislasagnea suolakurkkujen kera, kaalikeittoa, pitsaa ja vegaanisia mokkapaloja (niistä epävegaanisista en ole koskaan pitänyt, mikä on hassua!). Tykkään tehdä ruokaa ja syödä sitä, luojan kiitos geenit on sellaiset, etten ainakaan vielä ole turvonnut muodottomaksi haha.
♥ Pidän myös toista blogia! Mutta se on vielä niin alkutekijöissä, että en uskalla jakaa osoitetta. Se on lähinnä "kuvien ja ajatusten kaatopaikka".

♥ Tykkään kierrellä kirppareita! Nykyään pongailen eniten ehkä kirjoja ja juttuja kotiin.
♥ Olen kiinnostunut kaikista sisustusjutuista. Viihdyn hyvin kotona ja siksi haluan kodin olevan hauska paikka olla ja asua. Tykkään kuitenkin siitä, että ympärille ajan myötä kertyy erilaisia asioita. Eli mitään pitkälle ja valmiiksi harkittua sisustusta en kaipaa.
♥ Rakastan tiettyjen kotien tuntua. Jo edesmenneen mummini kotona oli aina ihanan kiireetön tunnelma ja isäni luona taas lämmin tunnelma sekä rauhoittavan pelkistetty sisustus. 

♥ En tiedä mikä minusta tulee isona! 
♥ Oon aikamoinen stressailija, pakkomielteilijä ja tietyissä asioissa ärsyttävän perfektionisti. Onneksi osaan myös ottaa rennosti, olla leppoisa ja mukavuudenhaluinen. Ristiriitainen? Nääh.
♥ En ole mikään maailman sosiaalisin tapaus, mutta töiden myötä turhin ujous on karissut pois! 

♥ Pukeudun paljon mustaan ja valkoiseen. Sisustamisessa tykkään lämpimistä sävyistä.
♥ En pidä talvesta, mutta yritän sopeutua siihen joka talvi uudelleen ja uudelleen. Kärsin aika paljon kylmästä heikon verenkierron vuoksi buuuuuu.
♥ Kesäyöt ovat parhaita!

♥ Kuuntelen melko paljon musiikkia ja tykkään käydä keikoilla!
♥ Lemppareitani ovat mm. Patrick Wolf, Maj Karma, Herra ylppö & Ihmiset, No Shame, I Walk the Line, Bat for Lashes, SMG jne. Aika paljon kaikkea laidasta laitaan mielialan mukaan.
♥ Uus lemppari on Lana Del Rey!

Tunnustuksia kirjoihin liittyen:

♥ Luen todella vähän dekkareita. Yleensä olen kyllä pitänyt lukemistani dekkareista, mutta jotenkin en vaan ikinä saa tartutuksi niihin. Ehkä se on se sama kaava, joka niissä usein tuntuu olevan?
♥ Tykkään romanttisista laatukirjoista. Mielestäni on kutkuttavaa lukea erilaisia rakkaustarinoita.
♥ Rakastan hyviä elämänkertoja. On paljon jännempi lukea jotain oikeasti tapahtuneita juttuja, kuin jonkun mielikuvituksen tuotteita, vaikka niitä luenkin pääasiassa.

♥ Inhoan väkivaltaa ja raakalaismaisuutta kirjoissa ja elokuvissa. Todellinen maailmanne on jo niin raaka, että kirjojen toivoisin olevan enemmän pakopaikkoja siltä. 
♥ Siitä huolimatta toiseen maailmansotaan liittyvät kirjat sekä itsemurhia, kuolemaa ym käsitteleävät kirjat ovat kiinnostavia. Tai enemmänkin se, miten muut selviävät toisten kuolemasta tai miten itse selviää omasta kärsimyksestä. Pidän siis selviytymistarinoista.
♥ Maahanmuuttoa käsittelevät kirjat kiinnostavat myös.

♥ Luen paljon sarjakuvia! Viime aikoina olen lukenut hieman vähemmän, mutta lukenut kuitenkin. En kuitenkaan vieläkään oikein osaa blogata niistä. 
♥ Luen pääasiassa vain suomeksi/suomennettuja kirjoja. Olen kyllä lukenut englanninkielisiä, mutta kirjoja lukiessa tuntuu, että liian paljon jää tajuamatta ja tämän pelossa se on jäänyt. Olen kuitenkin ajatellut kokeilla lukea englanniksi taas tässä jossain välissä.
♥ Lempparikirjailijoitani ovat ehdottomasti Augusten Burroughs, John Irving ja Tove Jansson.


Huh! Eiköhän tässä nyt ollut kaikki tällä kertaa. Jos (jostains yystä) jotain kysyttävää on, niin kysykää pois. Huomatkaa myös uusi ulkoasu! Onko ok vai ihan kökkö? Itseäni vähän vielä mietityttää värimaailma, mutta toisaalta pidän siitä yllättävänkin paljon. 

Leppoisaa sunnuntaita kaikille! Muistakaa osallistua arvontoihin täällä ja täällä!

lauantai 11. helmikuuta 2012

Claudie Gallay: Rakkaus on saari

Claudie Gallay: Rakkaus on saari
suom. Titia Schuurman
s. 404, Avain 2011
(L'amour est une île 2010)

Olen pettymyksestä hämilläni. Gallayn loistavan Tyrskyjen jälkeen halusin ehdottomasti tutustua myös tähän kirjaan. Tyrskyjen jälkeen ajattelin, että pidän tietenkin myös tästä kirjasta. Ehkä odotukseni olivat liian suuret, mutta tämä kirja päätyi nukkarikirjaksi eli kirjaksi, jota en meinaa saada luetuksi kuin lievän pakon edessä.

Se mikä tässä minun kohdallani eniten mättäsi, oli tarina. Tai ehkä tässä tapauksessa tarinat, koska tässä on niin monta ihmistä, joiden elämäntarinoihin tutustua. Tarinan kehykset ovat siinä, että Marie niminen tyttö matkustaa Avignoniin katsomaan jo edesmenneen veljensä Paulin näytelmän ensiesitystä. Samaan aikaan kaupunkiin saapuu myös Mathilde, Paulin näytelmän ohjanneen Odonin vanha rakastettu, jota hän ei ole nähnyt vuosiin. Ydin on kuitenkin suuressa valheessa, joka kirjaa lukiessa alkaa aueta niin lukijalle kuin kirjan hahmoillekin. Valhe, joka sekoittaa pakkaa entisestään. Soppaan heitetään sitten vielä muutama henkilöhahmo outouksineen lisää ja valmista on. 

Mielestäni tarina oli melko tylsä. En tiedä mikä siinä oli, mutta se ei vain herättänyt minun mielenkiintoani suuresti. Ehkä se johtui tarinan sijoittumisesta teatterin ympärille, tai hieman kaukaisiksi jäävissä hahmoissa tai kaiken sekavuudessa. En tiedä, mutta ei vaan napannut. Kirjan mielenkiintoisin hahmo taisi olla Jeff velkoineen. 

Tyrskyjä lukiessa minua ilahduttanut kirjoitustyyli ei iskenyt tässä yhtään. Ehkä se johtui siitä, että kun tarina ei nappaa, niin pitkäveteinen ja jopa tarkoituksettomalta tuntuvat kuvailut tympäisevät. Tyrskyjä lukiessa tarina veti puoleensa ja myös tuoreelta tuntunut kirjoitustyyli. Tämän kirjan kohdalla se oli jo koettu ja olisi ehkä kaivannut jotain uutta. Tässä on kuitenkin sama lähtöasetelma kuin Tyrskyissä ja muutenkin melko samanlainen rakenne kaikin puolin.

Vaikka minua kirja ei sytyttänyt, niin monet muut ovat tästä pitäneet, esimerkiksi Laura, Susa ja Marjis! Luulen tosiaan, että omalla kohdallani suurin vika oli siinä, että luin Tyrskyt ennen tätä. Tämä ei vaan yltänyt lähellekään samaa tai sitä, mitä odotin. Olisin niin halunnut pitää tästä!


 "- On vain kaksi ääretöntä, maailmankaikkeus ja ihmisen tyhmyys... mutta maailmankaikkeudesta en ole ihan varma."

torstai 9. helmikuuta 2012

Synttäriviikko: kirjakysely!

Synttäriviikon viihdykkeenä Annilta pongattu kirjakysely! Tässä on tarkoitus vastata kysymyksiin oman hyllyn teosten nimillä. Tehkää tekin, jotka ette ole vielä tehneet. 

1. Mikä on sukupuolesi?
- Pikku naisia, Louisa M. Alcott

2. Kuvaile itseäsi
- Maagista ajattelua, Augusten Burroughs (viittaa eräiden mielestä mielenkiintoiseen tapaani ajatella)

3. Kuvaile (sinua ja) puolisoasi (tai parasta ystävääsi)
- Uskollinen ystävänne, Jane Austen

4.Kuinka Voit?
- Mummo, Anni Nykänen (kuvaa tämän hetkistä kuntoa ja "olen tulossa kipeäksi" - oloa)

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi
- Humiseva harju, Emily Brönte

6. Mihin haluaisit matkustaa?
- Paluu viidakkoon, Sabine Kuegler

7. Mikä on lempivärisi?
- Purppuranpunainen hibiskus, Chimamanda Ngozi Adichie

8. Millainen sää on nyt?- (Artemis Fowl:) Tehtävä pohjoisessa, Eoin Colfer

9. Mikä on mielestäsi paras vuorokauden aika?
- Tuhat loistavaa aurinkoa, Khaled Hossein

10. Jos elämäsi olisi TV-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
- Eat, Pray, Love - Omaa tietä etsimässä, Elisabeth Gilbert

11. Mitä elämä sinulle merkitsee?
- Ennen kuin kuolen, Jenny Downham

12. Millainen parisuhteesi on?
- Rakkauden historia, Nicole Krauss

13. Päivän mietelause
- Mistään kotosin, Marjaneh Bakhtiari

14. Minkä neuvon haluaisit antaa?
- Eläinten syömisestä, Jonathan Safran Foer

15. Miten haluaisit kuolla?
- Sovitus, Ian McEwan

16. Mottosi?
-This book will save your life, A. M. Homes


Synttäriviikko ei nyt ihan mene nappiin, kun tänään piti juhlistaa poikaystävän synttäreitä, mutta poloinen on kovassa kuumeessa ja itsellä on sellainen olo, että minä olen sitten seuraavaksi potemassa. (Kun molemmat tekee töitä, jossa ollaan koko ajan tekemisissä useiden muiden ihmisten kanssa, niin tätä se sitten on... kannetaan vuorotellen sairauksia kotiin.)

tiistai 7. helmikuuta 2012

Synttäriviikko: synttäripäivän arvonta!

Tänään blogi sitten virallisesti täyttää vuoden ja sitä juhlitaan arvonnan merkeissä. Eilen jo vähän lämmiteltiin miniarvonnan muodossa ja tänään sitten onkin vuorossa varsinainen synttäriarvonta!

Synttäriarvonnassa pari viime vuoden ilahduttajaa: 


1. Augusten Burroughs: Maagista ajattelua
(minun arvion kirjasta voit lukea täältä!)

ja

2. Jane Austen & Seth Grahame-Smith:
Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit
(minun arvion kirjasta voit lukea täältä!)


Arvonnan säännöt:

1. Yhden arpalipukkeen saa kun kommentoi tätä merkintää ja kertoo haluavansa osallistua.
2. Toisen arpalipukkeen saa kun linkittää arvonnan omaan blogiinsa.
3. Kolmannen arpalippukkeen saavat vain he, jotka tällä hetkellä 7. helmikuuta kello 16.20 ovat blogini sivupalkissa lukijoissa. Heitä on tällä hetkellä 64 kappaletta. Tämä kiitokseksi kuluneesta vuodesta! (Lukijaksi saa toki liittyä vieläkin, mutta tässä arvonnassa siitä ei saa ylimääräisiä pointseja.)
4. Arpalipukkeesi saat sijoittaa kirjoihin kuten tahdot. Vaikka kaikki samalle kirjalle, tai sitten jaetusti toiselle osa ja toiselle osa. Muistakaa mainita kommentissanne arpalipukkeidenne määrä ja miten ne haluatte sijoittaa!
5. Nimettömät eivät voi osallistua vaan nimimerkki vaaditaan + sähköpostiosoite.

Arvonta aikaa on tästä päivästä aina 15.2 asti ja arvonta suoritetaan 16.2 !
Arpaonnea kaikille!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Synttäriviikko: jorinoita blogivuodesta & miniarvonta!

Olen eilen selvästi yrittänyt sumuttaa teitä väittämällä, että blogini täyttää vuoden keskiviikkona, sillä oikeastihan se täyttää vuoden jo huomenna! Tuijotin itsekin järkyttyneenä kalenteria, että kuinka tässä näin on päässyt käymään. Sen vuoksi suunnitelmat meni nyt vähän uusiksi ja katsotaan missä järjestyksessä tällä viikolla näitä merkintöjä pukkaa ulos. Tänään haluan kuitenkin vähän kirjoitella omia tuntemuksia blogivuodesta, kysellä teidän tuntemuksia ja vielä kiittää jokaista lukijaa!

Menneestä blogivuodesta sen verran, että se on tosissaan hurahtanut vauhdilla. Olen pitänyt tätä blogia aktiivisesti jo vuoden. Aivan käsittämätöntä. Nimittäin kun blogia tuossa vuosi sitten pystyyn kyhäsin, niin en ollut kovinkaan optimistinen oman intoni kestävyyden saati muiden kiinnostuksen suhteen. Mitä jos kyllästyn? Mitä jos lukemisesta tulee pakkopullaa? Ja hei miksi jotakuta juuri minun mielipiteeni kirjoista kiinnostaisi? 

Eipä käynyt mielessä sellainen vaihtoehto, että mitäpä jos tämä blogi muodostuukin minulle hauskaksi ja tärkeäksi harrastukseksi, jonka ansiosta saan keskustella itseäni kiinnostavista asioista, jakaa mielipiteitä ja löytää vielä mahtavia uusia blogeja ja niiden takana olevia huippuja tyyppejä? Koska niinhän tässä pääsi käymään!

Alkuunhan oli aivan käsittämätöntä kun yhtenä päivänä huomasin lukijapalkissa olevan 4 lukijaa. Sitten pian teitä olikin jo 10 ja minä hihkuin riemua. "Voitko uskoa, että oikeasti 10 ihmistä on mun lukijoissa?" hehkutin poikaystävälle. Mitä isommaksi luku kävi, sitä käsittämättömämmältä se tuntui. Nyt palkissa lukee, että 64 lukijaa. En olisi ikinä uskonut, että tulen tällaisenkin päivän näkemään. Että saan viettää ihka oikeasti blogisynttäreitä 64 lukijan kera! 

Parasta koko hommassa on mielestäni se, että koen olevani tässä blogissa todella aito oma itseni. Hehkutan, inhoan, oon sanaton tai sitten pursuan sanottavaa. Jokainen arvostelu on vähän erilainen. Joskus kirjoitan niin tunteen palolla tekstiä, että saatan huomata hehkuttaneeni kirjan maasta taivaisiin kertomatta sanallakaan, mitä kirjassa tapahtuu. Toisinaan joudunkin jälkeenpäin tekemään pieniä muutoksia, mutta toisaalta pyrin pitämään tekstit mahdollisimman tuoreina ja alkuperäisinä. Sellaisina juuri syntyneinä, joissa vielä vähän kytee. Toki niitä voisi silotella ja tehdä hommaa vähän ammattimaisemmin. Karsia nyt ekana vaikka kirjoitusvirheitä. Mutta toisaalta on kiva kirjoittaa vähän samaan tyyliin kuin juttelisi vaikka parhaalle kaverilleen. Ja ilmeisesti tämä tyyli ei aivan toivoton ole, kun usein teiltä löytyy vieläpä jotain sanottavaakin takaisin?

Mitä blogattaviin kirjoihin tulee, niin minähän luen mitä milloinkin mieli tekee. Laahaan uutuksien suhteen aivan jälkijunassa, mutta eipä sen väliä, kun hyvä kirjahan ei vanhene! Oon aina tykännyt koluta kirjaston hyllyjä ja pongata sieltä mitä erikoisempiakin opuksia välillä. Joskus huomaa lukevansa hyvin valtavirrasta poikkeavasti ja sitten taas välillä luen juuri ne Sinä päivänä ja muut hehkutukset. Hirveästi en etukäteen suunnittele lukemisiani, sillä siitä ei vain tule mitään ja se vie ilon lukemiselta jos alkaa sitä pakkopullaksi itselleen vääntää. Joskus kun ei edes tee mieli lukea yhtään mitään. Mutta uudet tuttavuudet ovat aina kivoja ja teidän blogeja lukiessa lukulistani on kasvanut niin pitkäksi, että hyvällä tuurilla saan sen luetuksi tämän elämäni aikana hahas. Joka tapauksessa nyt kun blogisynttärien arvontoja pohdin, niin halusin ehdottomasti vähän erilaisempia kirjoja arvontaan ja ehdottomastia sellaisia, joita olen lukenut, jotta voin niitä myöskin suositella. Toivottavasti olette ennakkoluulottomasti mukana tässä!

Sen verran vielä bloggailusta haluan sanoa, että on ollut ihana päästä tällaiseen blogiyhteisöön mukaan. Teidän joukossa on nimittäin aivan loistavia tyyppejä! Harmittelen lähes päivittäin vieläkin sitä, kun ei vain aika riitä jokaiselle blogille. Mielelläni kommentoisin vieläkin useammin, mutta tällä hetkellä aika ei siihen aina riitä. Joskus tekisi mieleni osallistua haasteisiinkin ihan vain teidän takia! Toistaiseksi kuitenkin olen antanut tämän blogin olla suurin haasteeni, siinä sivussa olen parit haasteet yrittänyt ottaa vastaan jos ovat muutenkin olleet sellaisia, jotka sopivat lukusuunnitelmiini. Katsotaan miten jatkossa käy!


Ja lyhyesti parit tilastot! (Mikäli näitä osaan tulkata oikein...)

Blogia on katsottu yhteensä 9 857 kertaa.

Tammikuussa 2012 on ollut eniten katselijoita: 1 668  !

Kiinnostavin merkintä on ollut Tove Janssonin - Muumit: Sarjakuvaklassikot IV (661 katsottu ja minä kun pohdin kannattaako sarjakuvista edes blogata...) ja toisena Kirpparilöytöjä ja kirjahyllyjä.

Hakusanoina ovat olleet mm.

muumit










muumi sarjakuva
becca fitzpatrick
muumi sarjakuva juoma














(ym muumeihin liittyvät hakusanat!)






















Eniten katselijoita on ollut Suomesta, mutta myös Yhdysvallat, Venäjä ja Saksa täytyy mainita!


Ja kiitos tästä kaikesta kuulluu ennen kaikkea siis teille! Eli KIITOS JOKAISELLE, JOTKA OLETTE MUKANA KULKENEET, TE TEETTE TÄSTÄ KAIKEN TÄMÄN ARVOISTA ♥ Ja enpä minä täällä yksinäni mitään blogisynttäreitä edes järjestelisi. Lukijoitahan varten tämä on. Ja sen kunniaksi tänään otetaankin pieni lämmittely tulevaan pienen miniarvonnan yhteydessä!


Miniarvonta!

Tähän miniarvontaan saavat osallistua aivan kaikki yhdellä arpalipukkeella! Arpalipukkeen saadakseksi sinun pitää jättää kommentti jossa jaat risuja, ruusuja tai vaikka ohdakkeita tästä blogista. Mielipiteitä niin teksteistä, kuvista, blogin ulkoasusta ja kaikesta muusta otetaan vastaan. Toiveita saa myöskin esittää! Aion nimittäin blogimuutoksia tehdä, joten palaute on enemmän kuin tervetullutta. Jos et ole kirjautuneena bloggeriin niin keksihän itsellesi nimimerkki, josta tunnistat itsesi (samalla kannattaa myös jättää jo valmiiksi sähköposti!). Mielipiteitä saa myös jättää, vaikka arvontaan ei tahtoisi ottaa osaa! Mainitsehan haluatko ottaa osaa vai et, niin helpottaa kummasti.


Ja arvonnan kohteena on seuraava:



Miniarvontaan voi osallistua aina 15.2 asti, ja arvonta suoritetaan 16.2!
Arpaonnea kaikille!


(Ps. Kirja on kirppislöytö ja tästä syystä bonuskirjana. Kirja ei hohkaa uututtaan, mutta on hyvässä kunnossa ja itse huolisin hyllyyni mielelläni, ellen tätä olisi jo lukenut!)


sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kirjahankintoja & sananen ensiviikon synttäreistä!


Kävinpäs tänään sitten tuhlailemassa roposiani ensin kirpparilla ja sitten vielä kirjakaupoissa. Suomalaisessa meinasi mennä pasmat sekaisin, kun kerrankin 3 pokkaria 10 - pöydästä olisin osannut valita useamman kympin edestä kirjoja! Tyydyin nyt kuitenkin kolmeen - ainakin toistaiseksi.

♥ Ylärivin kirjat Suomalaisesta:
Ian McEwan - Rannalla
Chimamanda Ngozi Adichie - Purppuranpunainen Hibiskus
Cecilia Samartin - Senõr Peregrino

♥ Alarivin kirjat kirpparilta:
Mende Nazer, Damien Lewis - Orja (0,50 e)
Haruki Murakami - Suuri Lammasseikkailu (2,90 e)

+
pari muuta, joiden salaisuus selvinnee ensiviikolla!

Ja sen verran ajattelinkin tulla huomenna alkavasta viikosta sanomaan, että se on meillä varsinainen synttäriviikko! Blogi täyttää keskiviikkona 1 vuoden verran ja poikaystävä sitten muutaman vuoden enemmän torstaina! Tämän kunniaksi olen suunnitellut ensiviikolle useammalle päivälle jotain erikoisempaa blogiin. Suunniteilla on ainakin lyhyt vilkaisu blogin historiaan (tosi lyhyt, lupaan), ehkäpä pieni bloggaajan esittely ja kyllä luvassa jotain arvonnan tynkääkin on. Kannattaa siis ehkä käydä ensiviikolla kurkkailemassa uudemman kerran - ehkäpä jo huomenna ;)

Leppoisaa sunnuntaita kaikille! Käykää äänestämässä jos ette vielä ole sitä tehneet ja illalla sitten vaalitulosten jännittämistä!

perjantai 3. helmikuuta 2012

Ayaan Hirsi Ali: Pakomatkalla

Ayaan Hirsi Ali: Pakomatkalla
suom. Pia Monte
s. 405, Tammi 2008
(Infidel 2006)

Lukekaa tämä kirja. Täysien pisteiden elämänkerta. Vavahduttava, surullinen, innostava, koskettava, toiveikas, ajatuksia herättävä ja ilostuttava - sitä kaikkea on Ayaan Hirsi Alin Pakomatkalla

Ayaan Hirsi Ali on Afrikasta, Somaliasta kotoisin oleva nainen, joka on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa  Somaliassa, Saudi-Arabiassa ja Keniassa tiukasti Islamin sääntöjä noudattavassa ympäristössä. Hänet on ympärileikattu, useasti pahoinpidelty, alistettu kuin kunnon musliminainen. Hänet naitetaan miehelle, jota hän ei ole koskaan nähnyt, vasten tahtoaan. Miehet sopivat sen, Ayaan ei tarvitse olla edes paikalla. Matkalla miehensä luokse Kanadaan Ayaan pakenee. Hän päätyy Hollantiin pakolaiseksi. Jo ennen matkaa Ayaan on alkanut kyseenalaistamaan uskoaan, Hollannissa hän ottaa ensimmäisiä askeleita irrottautuakseen siitä. Ayaan saa Hollannin kansalaisuuden. Hän opiskelee ja tekee töitä muun muassa olemalla tulkkina toisille maahanmuuttajille. Loppujen lopuksi hänestä tulee poliitikko, joka haluaa parantaa maahanmuuttajanaisten asemaa. Ja tässä on vain kehykset, jolle koko tarina rakentuu.

Pakomatkalla on kertomus erään somalitytön elämästä, mutta myös Islamista ja muslimeista. Heidän uskostaan, perinteistään ja kulttuuristaan. Vaikka Ayaan ei kirjassaan kuvaakaan kuin omaa kokemaansa (ja sen, mitä tulkkina toimiessaan on saanut kuulla), niin silti hän kertoo paljon.  Onhan hän myös kokenut paljon! Kirjan alku on lähinnä kuvausta Ayaan viettämästä lapsuudesta ja nuoruudesta, nujerretusta elämästä. Sitten tarina kasvaa uusiin uomiin. Ayaanin elämä muuttuu täysin ja pian kirjan sivut vilisevät hänen kärkkäitä, voimakkaita ja ratkaisun tarjoavia mielipiteitään. Hän tuomitsee Islamin, joka alistaa naista. Hän tuomitsee eurooppalaiset, jotka ovat sokean suvaitsevaisuuden takana, eivätkä suostu näkemään kaikkea sitä julmuutta ja pahuutta, jota Islam kätkee sisäänsä.

"Tämä myötätunto maahanmuuttajia ja heidän vaikeuksiaan kohtaan uudessa maassa johti asenteisiin ja toimintaperiaatteisiin, jotka antoivat julmuuden jatkua. Hollannissa tuhansia musliminaisia ja lapsia kohdetiin järjestelmällisesti kaltoin, mikä ei mitenkään voinut jäädä huomaamatta. Pienten lasten sukuelimiä silvottiin keittiön pöydällä --."

Ayaan haluaa vaikuttaa ja hän tekee sen. Hän vaikuttaa tällä kirjalla jo lukijaansa. Mielestäni oli erittäin raikasta lukea oikeasti näin vahva kirja, jonka on kirjoittanut ihminen, joka on itse elänyt Islamin mukaan, tietää ja tuntee sen perinteet henkilökohtaisesti, ja joka uskaltaa kyseenalaistaa. Ayaan tarttuu rohkeasti epäkohtiin ja puhuu niistä ja haluaa löytää ratkaisun. Hän puhuu järkeä. Tietenkään yhden ihmisen näkökulman perusteella ei saa tuomita koko uskontoa ja kaikkia niiden edustajia. Mutta tämän luettua on pakko myös omia mielipiteitään punnita uudelleen - jälleen kerran.

"Naimattomat somalitytöt tekivät yleensä itsemurhan raskaaksi tultuaan. Kuulin Mogadishussa tytöstä, joka valeli itsensä bensiinillä olohuoneessa kaikkien nähden ja poltti itsensä elävältä. Jos hän ei olisi tehnyt sitä, hänen isänsä ja veljensä olisivat tietenkin luultavasti tappaneet hänet joka tapauksessa."

Kirja on täynnä asiaa. Se on kirjoitettu hyvin ja siitä on varmaan tietoisesti karsittu turhaa pois, mutta siitä huolimatta minun oli ainakin pakko lukea kirjaa hitaasti ja vähitellen, että pystyin omaksumaan siitä edes suurimman osan. Ja minulla on sentään melko vankka tietopohja sekä omaan kokemukseen perustuvat ajatukset monista Ayaanin kirjoittamista asioista. Muutaman kerran kirja käyttää toistoa tehokeinona, mikä kyllä toimii näin paljon asiaa sisältävän kirjan kohdalla hyvin. Itseäni ei ainakaan se ärsyttänyt, vaikka normaalisti tympäännyn turhasta toistosta. 

Kirja käsittelee paljon Islamin tapaa alistaa naista, ja pakko sanoa, että työni puolesta olen nähnyt kyllä tätä ihan käytännössä. Se on todella valitettavaa ja siihen on äärettömän vaikea puuttua yhtään kenenkään, puuttumisen täytyisi tulla niin korkealta taholta. Itse työssäni olen tietenkin tasa-arvoinen kaikkia kohtaan ja olen muutaman kerran aiheuttanut hämmennystä esimerkiksi kieltämällä näispuolista henkilöä siivoamasta miespuolisen henkilön aiheuttamaa sotkua vaan neuvonut miestä tekemään sen itse. Kerran ihmettelin miksi eräs pikkupoika jätti vaatteensa keskelle lattiaa eikä nostanut niitä henkariin kuten normaalisti. Hän sanoi ettei saa nostaa niitä kun äiti on paikalla. Tässä nyt pari hyvin viatonta esimerkkiä. 

"Musliminaisten uskosta luopuminen on pahimmanlaista tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan, koska se tulee yhteiskunnan alhaisimmasta ja epäpuhtaimmasta osasta."

Ayaan puhuu kyllä kirjassaan asiaa ja läväyttää esiin ongelmakohtia, jotka monet varmasti tietävät, mutta kokevat olevansa avuttomia tekemään asioille mitään. Ja millä on merkitystä ja millä ei?

"Merkitystä on sillä, että Euroopassa tapahtuu naisiin ja lapsiin kohdistuvia julmuuksia. Merkitystä on sillä, että hallitusten ja yhteiskuntien täytyy lakata piiloutumasta suvaitsevaisuuden onton verukkeen taakse, jotta ne voivat tunnistaa ongelman ja käsitellä sitä."

Suvaitsevaisuus on hyvästä. Minä teen työtä, jossa täytyy pyrkiä olemaan suvaitsevainen ja opettaa sitä myös toisille. Kaikkea ei kuitenkaan saa hyväksyä. Väkivalta, alistaminen, raiskaaminen ja tyttöjen ympärileikkaukset ovat väärin. Niitä ei voi suvaita. Niitä kohtaan ei voi olla suvaitsevainen. Ja niille pitää voida tehdä jotain. Voidaan perustella niiden kuuluvan kulttuuriin, mutta pitääkö sellainen kulttuuri sitten niine hyvineen hyväksyä? Ayaan sanoo, että ei.

Kuten sanoin, tämä kirja herättää paljon ajatuksia. Tämä suorastaan täyttää pään. Olen vaahdonnut tätä kirjaa lukiessani niin poikaystävälle kuin työkavereille ja ollessani vasta puolivälissä kirjaa tiesin, että tämä tulee olemaan tämän vuoden yksi vaikuttavimmista kirjoista. Olin täysin oikeassa. Tämä kirja kuvaa asiaa, joka minua henkilökohtaisesti kiinnostaa erittäin paljon. Tämän myötä koen myös saaneeni potkua ajatukelle, että tulisin jatkossakin työskentelemään maahanmuuttajien kanssa - jatkossa ehkä vain koulutuksen kera ja hieman erilaisessa työpaikassa. (Katsotaan, miten minun loppupeleissä käy.)

Mutta lukekaa tämä kirja. Sitten tiedätte itse.



Ps. Kyllä, tuo kuiva puutikku kuvan taustalla on joskus ollut bonsaipuu kunnes se päätyi kissojen uhriksi ja nyt elättelemme ilmeisesti turhaa toivoa sen elpymisestä.