Huhtikuussa luettuja

Näin huhtikuun viimeisen päivän kunniaksi vielä nopeasti huhtikuun luettuja! Määrällisesti huhtikuu meni aika samoilla linjoilla maaliskuun kanssa, mutta tässä kuussa oli huomattavasti parempia kirjoja.

Huhtikuussa ehdin lukea:

♥ Elisabeth Gilbert - Eat, Pray, Love: Omaa tietä etsimässä

♥ Mende Nazer, Damien Lewis - Orja

♥ Marina Lewycka - Meidät kaikki on tehty liimasta

♥ Elif Shafak - Kirottu Istanbul

Neljä aika erilaista kirjaa, mutta jokainen omalla tavallaan ihan hyvä ja luettava. Ykköseksi kuitenkin nousi ehdottomasti Orja ja voinkin suositella sitä ihan jokaiselle luettavaksi!

Saa nähdä miten toukokuussa käy! Ainakin mulla on yksi aika hauska idea toukokuulle... toivottavasti saan sen toteutettua. Mutta nyt poistun takavasemmalle ja menen nauttimaan tästä perjantailta tuntuvasta maanantaista. Hauskaa vappua kaikille!

Elif Shafak: Kirottu Istanbul

Elif Shafak: Kirottu Istanbul

suom. Maria Erämaja

s.498, Gummerus 2012

(The Bastard of Istanbul, 2007)

Jotain kirjasta kertoo se, että viime aikoina olen tankannut lyhyitäkin kirjoja melko pitkään, mutta nämä vajaat 500 sivua menivät melko hujauksessa. Minä pidin tästä kirjasta. En niin paljon kuin ajattelin, että pitäisin, mutta pidin kuitenkin. Lukiessani kirjaa ajattelin, että siinä on jotain häiritsevää, jotain joka pilasi muuten lähes täydellisen lukukokemuksen, mutta lopun muutamat käänteet saivat jo melkein unohtamaan häirinneet seikat. Ei silti aivan.

Kirottu Istanbul kertoo tarinan Istanbulissa asuvasta perheestä, johon kuuluu useamman sukupolven naisia, mutta ei yhtään miestä. Miehiä kun vaivaa sukukirous, jonka vuoksi kaikki suvun miehet kuolevat nuorina. Suvun ainut elossa oleva mies on paennut Amerikkaan. Jokaisella perheen jäsenellä on oma tarinansa, oma historiansa ja omat salaisuutensa. Kirjassa näitä tarinoita avataan hitaasti ja paljastetaan suuri menneisyys, joka selittä nykyisyyden oireita. Suurimmat salaisuudet alkavat paljastua, kun Istanbuliin saapuu Amerikkaan paenneen "veljen" vaimon tytär. 

Kertomus on hyvä ja oivaltava. Hitaasti aukeavat tarinat hahmojen takana ovat kutkuttavia ja kurkkaus Turkin kulttuuriin mielenkiintoista. Minua vain häiritsi kirjassa jälleen kerran ennakoitavuus. Vaikka kaikkea ei ennalta osannut odottaa, niin turhan paljon. Olisin ehkä kaivannut tähän vähän enemmän yllätysmomenttia (kuten useimmissa kirjoissa, eli tämä on lähinnä minun mieltymykseni, ei niinkään kirjan vika). Lisäksi olisi ollut mielenkiintoista kulkea enemmän Turkin kaduilla, mutta tässä kirjassa pysyttiin melko tiukasti Kazancin perheen kotona. 

Tarina oli myös todella runsas. Vaikka kaikella olikin paikkansa ja tarkoituksensa, niin itse menin hieman sekaisin hahmoissa ja nimissä. Lukiessani loppua piti aina välillä palata alkupuolelle tarkistamaan aiemmin annettua tietoa, sillä muuten meinasin pudota kärryiltä. Sanoisin siis, että tässä ehkä oli vähän liikaa irrallisia asioita, joiden muistaminen tuntui hankalalta. Se hieman häiritsi lukemisesta nauttimista. Toisaalta tässä voidaan myös syyttää keskittymiskykyni heikkoutta, sillä siitä olen kärsinyt jo muutaman kirjan kohdalla jonkin verran. 

Tarina eteni melko joutuisasti ja kirjoittajan taitavuudesta ei voi edes kiistellä. Oli jotenkin kutkuttavaa, miten kirjoitustyylikin tuntui jotenkin tulevan hitaammaksi ja verkkaisemmaksi, kun vierailtiin esimerkiksi Kunderan verkkaisessa ja hitaassa kahvilassa. Tunnelman kannalta aivan loistava veto, mutta toisaalta itseäni välillä ärsytti hidas eteneminen jota tapahtui pitkin kirjaa. Kuitenkin kun edessä on 500 sivua tekstiä, niin sen täytyy olla aika loistavaa tavaraa, että jaksaa loppuun asti. Ja tässä se oli, ei sillä, mutta hidas tempo ei sivumäärän kannalta tuntunut aina hyvältä lukijana. Viimeiset sivut esimerkiksi luin jo melko pitkästyneenä sillä "tarinahan meni jo!" ja koin sen turhaksi venyttämiseksi. 

Vaikka sain kirjan eilen päätökseen, niin mulla on jo nyt tunne, että pitäisi lukea tämä uudestaan, jotta saisi tästä irti kaiken sen, mitä sillä on annettavana. Vai onko tällä enempää annettavaa? Uskoisin, että jotkut tarinat aukeaisivat paremmin, jos lukisi toisen kerran. Mutta en tiedä.

Joka tapauksessa pidin kirjasta. Voin kyllä suositella, sillä tämä on hyvä kirja. En vain ihastunut ihan yhtä kovaa kuin mitä monet muut bloggaajat tuntuvat ihastuneen, mutta melko kovaa silti. Tämä oli muuten ensimmäinen kirjailijalta lukemani teos ja jatkoa seuraa varmasti.

♥♥♥♥

 Lue myös Erjan, Susa P:n, Norkun, Karoliinan ja Leenan arviot.

New Books & Follow Me !

♥ Carol Shields - Tavallisia ihmeitä (6,90)
♥ Kate Morton - Paluu Rivertoniin (12,90)
♥ Mueril Barbery - Siilin eleganssi (3,90)
♥ Michael Cunnigham - Tunnit (3,90)
♥ Jhumpa Lahiri - Tämä siunatti koti (3,90)

Palasin äsken kotiin keltaisen paperikassin kera, vaikka parhaani yritin vältellä noita hullutuksia tuolla keskustassa. Mutta kun yhdistetään sanat "halpa" ja "kirja" niin minä olen mennyttä. Vaikka suuri osa onkin enemmän muka halpaa kuin oikeasti halpaa. Yllä kuitenkin minun saaliini, johon itse olen kovasti tyytyväinen. Mitäs te tykkäilette? Ja sanokaa nyt, että joku muukin on mennyt haksahtamaan!

Mutta nyt taidan painua takaisin ulos, sillä siellä on aivan huippu sää! Vihdoinkin kevät, ah! Menkää tekin ulos ja nauttikaa!

Marina Lewycka: Meidät kaikki on tehty liimasta

Marina Lewycka: Meidät kaikki on tehty liimasta

suom. Arja Kantele

s. 419, Sammakko 2011

(We All Are Made of Glue, 2009)

Ihan harmittaa se tosiasia, että tässä kirjassa olisi ollut ainekset täydelliseen teokseen, mutta se ei ollut sitä. Ihastuin silti kirjaan ja minulle entuudestaan tuntemattomaan kirjailijaan, jonka teoksia aion varmasti jatkossakin lukea. Lewycka nousi kyllä heti yhdeksi kiinnostavimmista kirjailijoista tällä kirjalla.

Meidät kaikki on tehty liimasta kertoo Georgiesta, jonka aviomies on häipynyt ehkä lopullisesti, tytär muuttanut pois kotoa ja poika jumahtanut tietokoneen maailmaan. Georgien elämä saa kuitenkin melkoisen käänteen, kun hän törmää Naomiin. Naomi avaa hänelle oven kirjaimellisesti vanhaan ränsistyneeseen taloon, ja kuvainnollisesti uuteen maailmaan, joka vilisee juonittelevia sosiaalityöntekijöitä, mielisteleviä kiinteistönvälittäjiä, sekopäisiä vanhuksia, aletuotteita ja kissoja. Naomin ja ränsistyneen talon ansiosta Georgie törmää myös kolmeen palestiinalaiseen mieheen, jotka tuovat mukanaan ripauksen Lähi-Idän historiaa ja nykypäivän ongelmia. Siinä sivussa Georgie yrittää saada aikaan artikkeleita liimasta ja kirjoitella romaania.

Kirja on yhtä aikaa mielenkiintoinen ja leppoisa lukuromaani, sekä selvä kritiikki nyky-yhteiskuntaamme kohtaan. Varsinkin vanhusten huolto saa kyytiä. Kirja on myös kurkkaus historiaan, etenkin Israelin syntyyn ja juutalaisvainoihin. Vaikka samaan kirjaan onkin ympätty paljon, tarina pysyy melko hyvin kasassa ja vie mukanaan. Kieli on helppolukuista ja miellyttävää. Hahmot ovat kuin oikeasta elämästä, vaikka kaikista ei ehkä saakaan otetta ja toiset jäävät aika tylsiksi taustahahmoiksi. Mutta niinhän se on oikeassakin elämässä.

Kuten alussa sanoin, kirja olisi voinut olla melkein täydellinen, mutta se ei ole. Mukaansa tempaavan alun jälkeen tuli aikamoinen lässähdys ja minun piti hetki ponnistella, jotta pääsin taas mukaan ja sain kirjasta irti jälleen jotain. Lisäksi odotin koko ajan jotain enemmän. Sellaista huippua tai käännettä, joka olisi piste i:n päälle tässä tarinassa, mutta ei. Jotenkin tarina, vaikka hyvä olikin, jäi hitusen laimeaksi. Se ei ollut huono, mutta ei myöskään huippu. Teki melkein mieli itkeä, että miksi näin hyvästä alkuasetelmasta ei kiskota enemmän irti. 

Itse aion kyllä jatkossakin lukea Lewyckaa ja suosittelen kyllä häneen tutustumista. Lupaavalta vaikuttaa, kunhan nyt antaisi itsestään vielä vähän enemmän teoksilleen.

♥♥♥♥

Liebster blog & kuulumisia

Bloggaaja elää, hengittää ja voi hyvin ja paksusti (tiedossa ei ole perheenlisäystä, vaan tämä on viittaus vieressäni olevaan karkkipussiin), vaikka takana onkin 15 päivän tahaton blogitauko. Blogitauko on aiheuttanut sen, että olen ihan ulkona kaikesta ja laahaan muiden blogienkin kanssa tosi pahasti jäljessä. Yksi kirja on kuitenkin tullut luettua ja siitä arviota tulossa tämän viikonlopun aikana! Toivottavasti ehdin myös kiriä vähän muiden blogimerkintöjä kiinni.

Mutta pidemmittä löpinöittä olen tässä ehtinyt saada ihanalta Nooralta Tea with Anna Karenina - blogista Liebster Blog - tunnustuksen. Kiitos hurjasti! Minun tehtäväkseni tuleekin valita omat viisi suosikki blogia, joilla on alle 200 lukijaa. Nooran blogi on yksi ehdoton lemppari, mutta koska takaisin tätä ei ole tarkoitus laittaa, niin valitsen sitten muita.

Ja tunnustus lähtee seuraaviin osoitteisiin:

♥ Lukuisa

♥ P.S. Rakastan kirjoja

♥ uppoa hetkeen

♥ MJAU

♥ Luettua

Minä taasen lähden kiireen vilkkaa valmistautumaan selkähoitoon (jollaisessa en ole koskaan aiemmin ollut) ja sen jälkeen kiiruhdan takaisin kotiin tortillailtamiin! Huippua viikonloppua kaikille ihanille ja palaillaan seuraavaksi arvostelun kera!

Mende Nazer, Damien Lewis: Orja

Mende Nazer, Damien Lewis: Orja

suom. Jaana Iso-Markku

s. 333, Seven 2009

(Slave, 2004)

Lukekaa tämä. Vaikka ette muuten lukisi elämänkertoja, niin lukekaa tämä. Itse luin tämän melkein yhdeltä istumalta ja olen vieläkin hengästynyt, järkyttynyt mutta omalla tavallani myös toiveikas. Tämä oli vahva kirja ja tarina - ja tämä on oikeasta elämästä. Tämä on "Kaapatun tytön tie Sudanista Lontooseen". Ja tämä kaikki on tapahtunut meidän elinaikanamme ja sitä tapahtuu edelleen, koko ajan, juuri nyt.

Mende oli 12 vuotias pieni tyttö, kun hänen kyläänsä hyökkäsi Mujahidin-sissit tappaen ihmisiä, polttaen majoja, raiskaten naisia ja ryöstäen lapsia myytäväksi. Menden oli yksi ryöstetyistä lapsista, joka päätyi myytäväksi. Näin hänestä tuli arabinaisen orja. Häneltä riistettiin kaikki. Oma elämä, vapaus, lapsuus, perhe, nimi, uskonto. Hän söi toisten tähteitä ja nukkui lukitussa ulkovarastossa. Eikä hän säästynyt pahoinpitelyltä. Lopulta hänet päädyttiin lähettämään pois - toiseen perheeseen orjaksi. Tarina on rankka ja järkyttävä, mutta koko kirjan ajan on pieni valonpilkahdus - tämä tyttö kertoo tämän tarinan, eli hänen on täytynyt päästä pois. Ja hän on päässyt pois, nimittäin aivan uskomattomien ihmeiden kautta.

Minun on sanottava se, että vaikka en todellakaan ole tietämätön siitä, mitä kaikkea aivan järkyttävää meillä ja maailmalla tapahtuu, niin tämä kyllä avasi taas uudella tavalla silmiä. Orjakauppa siis elää ja voi hyvin. Mitä tähän voi sanoa? Itkettää, vihastuttaa ja kiukuttaa. Kirjaa lukiessa välillä ei voinut ajatella kuin sitä, miten julma ihminen voi olla. Miten totaalisen julma peto ihminen oikeasti voi olla. Luojan kiitos kirjassa tavattiin myös hyviä ihmisiä, sillä muuten olisi saattanut usko ihmisiin olla taas hetkeksi menetetty. Mutta silti jää kysymys: Mistä tämä kaikki tulee? Mistä niin totaalinen ihmisen pahuus ja julmuus voi tulla?

Kirja sai tarkastelemaan omaakin elämää taas vähän uudella tavalla ja laittamaan asiat oikeaan perspektiiviin. Tämän luettuani osaa taas arvostaa ainakin hetken niitä asioita, jotka ovat meille muuten niin itsestäänselvyys. Myös halu tehdä enemmän heräsi jälleen, aivan kuten kävi myös luettuani Ayaan Hirsi Alin Pakomatkalla - kirjan. Nämä siis kannattaa lukea jo ihan vaikka sen takia, että sen jälkeen oman elämän ongelmat tuntuvat harvinaisen pieniltä.

Kirja on kirjoitettu helppolukuiseksi, eikä siinä ole mitään ylimääräistä. Aivan kuin Mende puhuisi tämän lukijalleen. Minä ainakin uppouduin täysin ja kuljin Menden mukana tarinan läpi. Näin lukitun ulkovajan, jossa hän nukkui ja tiskivuoret, joita hän tiskasi. Kerran jopa vesi roiskui päälleni, kun Mende pesi terassia. Kirja siis vei mukanaan ja ehkä siitä syystä tulikin niin lähelle ja vaikutti voimakkaasti. Kirja on tosiaan melko lyhyt ja nopea lukea, joten senkään puolesta en voi kuin suositella jopa epäilijöille - ainakin se on nopeasti luettu jos ei muuta.

Olen itse aina hirveän vaikuttunut tällaisista elämäntarinoista, mutta ymmärrän, että kaikki eivät näistä piittaa samaan tapaan. Sanoisin kuitenkin, että tämä kirja on tärkeä monesta syystä, ja että se kannattaa lukea. Se tavallaan paljastaa niin paljon monesta asiasta. Nyt vaikka sen, ettei orjia ole välttämättä vain Afrikan maissa. Helposti itsekin uppoutuu omaan turvalliseen elämäänsä ja unohtaa sen, ettei kaikilla asiat ole yhtä mukavasti. Ikinä ei saisi unohtaa. 

Sen haluan vielä sanoa, vaikka ei nyt ehkä ole olennaisin seikka, mutta kirjan takakansi kertoo tiivistetysti kirjan tarinan. Sillä ei sinänsä ole merkitystä, koska tarinassa on kuitenkin niin paljon sellaista, mitä ei voi ottaa selville kuin lukemalla koko kirjan, mutta jos et halua tietää koko tarinaa etukäteen, niin älä lue takakantta. Ihan vain, koska itseäni ärsytti kun menin lukemaan takakannen juuri ennen kuin aloin lukea itse kirjaa.

En pysty ikinä kirjoittamaan tähän kaikkea, mitä tämä kirja minussa herätti ja siksi tyydynkin sanomaan (vielä kerran), että lukekaa tämä kirja. Ehkä se onkin tärkein sanoma nyt. En voi luvata sen olevan yhtä vahva lukukokemus teille, mutta näin emme unohda niitä ties kuinka monia pieniä lapsia, joilta on viety perhe, vapaus ja koko elämä.

♥♥♥♥♥

Elizabeth Gilbert - Eat, Pray, Love: Omaa tietä etsimässä

Elizabeth Gilbert - Eat, Pray, Love: Omaa tietä etsimässä

suom. Taina Aarne

s. 394, Seven 2010

(Eat, Pray, Love: One woman's Search for Everything Across Italy, India and Indonesia, 2006)

Sanon heti alkuun, että tämä ei ollut suoranaisesti ihan minun kirjani, mutta pidin tästä enemmän kuin ehkä odotin. Tässä on paljon aineksia, joista pidän: omaelämänkerrallisuutta, itsenstä tutkiskelua, kriiseistä selviytymistä, hyvää tahtoa ja mieltä, onnellisuutta, ripaus romantiikkaa, vieraita maita ja kielia, uskomattomia ihmeitä. Silti välillä kirjaa lukiessa tuntui, että menee kyllä aivan yli ja kerran jo julistin kirjailijan skitsofreenikoksi. Siinä mielessä todellakin mielenkiintoinen lukukokemus.

Kirja on nimensä (ainakin alkuperäisen) mukaisesti yhden naisen matka kolmeen eri maahan ja itseensä. Löytyykö totuus ja tasapaino omaan elämään sitten Italiasta pitsojen, pastojen ja komeiden miesten luota, vai Intiasta meditoimalla ja lattioita kuuraamalla vai ehkä Indonesiasta vanhan parantajan luota - se teidän täytyy itse selvittää. Mutta näissä maissa meitä pyöritetään 108 luvun verran. Matka on mielenkiintoinen ehdottomasti, mutta välillä jopa tylsän ihana. Uskon, että vastoinkäymisiäkin oli, ja ehkä ne eivät sovi tällaiseen hyvän mielen kirjaan, mutta minä olisin ehkä kaivannut niitä tuomaan uskottavuutta tarinalle. Ei kirja ole mikään "kaikki meni hyvin vain sormia napsauttamalla" tapauskaan, mutta eipä kovin kaukanakaan siitä. Tietenkään kirjaan, joka kertoo siitä, kuinka ihminen viettää kolmessa eri maassa kussakin neljä kuukautta, ei voi ympätä ihan kaikkea, mutta silti. Kaipasin vähän enemmän todellista elämää tähän. Toisille tämä on täydellinen tällaisenaan, mutta minä nyt olen minä.

Se kuitenkin mikä kirjassa minun kohdallani eniten mättäsi, oli uskonto ja Jumala. Ei minua häirinnyt siis se, että kirja keskittyi tosiaan aika paljon uskontoon ja Jumalaan, vaan se miten se välillä ilmeni. Muutamassa kohdassa teki mieli revetä nauruun ja sanoa kirjailijalle, että "hei c'moon!" ja muutamassa kohdassa olin aika varma, että kirjailija on henkisesti sairas tai käyttää kovia huumeita. No okei, en nyt suoranaisesti ja toivottavasti kukaan ei loukkaannu kun kyseenalaistan toisten uskonnollisia kokemuksia, mutta olen aika skeptinen sellaisten suhteen ja tässäkään kohtaa ei ihan purematta kyllä tullut nieltyä. (Vaikka minä kyseenalaistan ja epäilen, niin toivon, että se oma uskonnollinen kokemus on niin vahva, ettei se toisten pienestä epäilyistä järky. Älkää siis hermostuko suorista sanoistani tässä kohtaa! Minä puhun vain omien kokemusteni kautta.)

Minä kuitenkin itse koen olevani, no okei, en nyt ehka ihan hengellinen, mutta avoin myös tällaiselle ajattelulle ja uskon kyllä, että elämässä on jotain muutakin. Uskon siihen, että jooga ja meditaatio ovat hyväksi ja uskon muuhunkin kuin länsimaalaiseen lääketieteeseen (kirjan lukeneet ehkä ymmärtävät). Tavallaan kyllä siis itsekin uskon johonkin enempään, mutta tässä kirjassa oli kyllä paljon, joka meni yli meikäläisen hilseen. Ehkä se on se, että on vaikea uskoa sellaiseen, mitä ei ole itse kokenut, kun kyse on tällaisista asioista. En siis halua ketään vähätellä, mutta en myöskään uskoa ihan kaikkea tuosta vain. Toisaalta kirja oli myös lohduttava - omassakin elämässä on juuri nyt vähän solmuja, joten oli lohduttavaa lukea jostakusta, joka on saanut omansa selvitettyä. Kyllä minäkin vielä joku päivä!

Kirja oli siis täynnä asiaa, mutta silti ihanan kepeä. Juuri se, mitä väsynyt mieleni kaipasikin. Helppolukuinen ja ihan hauska, vaikka välillä kirjan huumorista tuli vähän sellainen keskinkertainen stand up - koomikko mieleeni.  Mutta mustanhuumorin ja sarkasmin ystävälle kaikki normaalit hauskat jutut nyt ei ehkä aukea aivan samaan tapaan. Kirjoitustyyli ja lukijan puhuttelu kuitenkin toimivat tässä kivasti. Vähän kuin olisi lukenut tuttavalta saatuja sähköposteja maailmalta.

Omalla tavallaan kirja olis siis tosi innostavaa ja kiinnostavaa luettavaa, mutta ei tämä kuitenkaan mitenkään erityisen hyvä tai poikkeava kirja ole. Viihdyttävä pakkaus ja voisin kirjailijalta muutakin lukea, silloin kun haluaa lukea jotain vähän kevyempää mutta ei kuitenkaan mitään täyttä soopaa.

♥♥♥

Kurkista myös mitä mieltä Karoliina, Luru tai Linnea ovat olleet.