lauantai 31. elokuuta 2013

Elokuun luetut & lukemattomat hankinnat



Elokuu, minun kuukauteni, on nyt lopuillaan. Elokuussa hyvästelin maaseudun, kävin vielä nauttimassa saaristossa, ja totuttauduin kaupunkiin. Elokuu on ollut ihan hyvä. Lämmin ja kirjaisakin. Olen ehtinyt lukea mukavasti ja blogissa onkin ollut vähän vilkkaampaa hiljaisemman kesän jälkeen. Talveenkin on jo varauduttu muutamin hankinnoin ja oma hylly suorastaan pullistelee lukemattomia teoksia tällä hetkellä. Mutta vielä ei ole talvi, vaan elokuu ja nyt aika kerrata kuukauden kirjat.



Elokuussa olen lukenut:

Anne Swärd: Kesällä kerran
Robert James Waller: Hiljaiset sillat
M.L. Stedman: Valo valtameren yllä
Mats-Eric Nilsson: Aitoa ruokaa 
Eve Hietamies: Yösyöttö (arvio tulossa)


Lisäksi olen kirjoittanut 10 eniten himoitsemastani kirjasta, kuudesta viimeksi kesken jääneestä kirjasta sekä 10 viimeksi ostamastani kirjasta. Elokuu on ollut kirjahankintojen suhtaan tosiaan runsas. Viimeksi ostamieni listasta näkee mitä kaikkea onkaan tullut hankittua (joskin lista kaipaisi jo päivitystä ainakin yhden kirjan verran).

Elokuussa aloin lukea myös Anna Kareninaa kimpassa parin tuttavani kanssa. Aika mukavasti ollaan saatu sitä luettua eteenpäin. Kareninan rinnalla luen kuitenkin muitakin kirjoja. 

Ihanaa elokuun viimeistä päivää kaikille! Minä aion vaihtaa kuukaudesta toiseen tällä kertaa juhlien ystävieni kanssa.

tiistai 27. elokuuta 2013

TTT: Himotuksista hankintoihin eli 10 viimeksi ostamaani kirjaa


Kaksi viikkoa sitten kirjoittelin listan 10 kirjasta, joita sillä hetkellä himoitsin omaan hyllyyni. Liekö syy listan vai minkä, mutta täytyy sanoa, että kahdessa viikossa ehtii kyllä hankkimaan yllättävän monta kirjaa. Muutenkin elokuuni on ollut kirjojen hankinnan suhteen melko vilkas, mutta puolustaudun ihan sillä, että heinäkuu oli hyvin hiljainen sillä rintamalla ja että - pitäähän sitä muutama lahja itselleenkin ostaa omien synttäreiden kunniaksi. Hei, voisi olla huonompiakin tekosyitä! Mutta mitäpä sitä sitten on tullut hankittua?

Top Ten Tuesday: 10 viimeksi ostamaani kirjaa

♥ John Irving: Sirkuksen poika
Kirpparilta 3 eurolla, kovakantinen ja melko hyvässä kunnossa. Haaveeni on kerätä hyllyyn kaikki Irvingin teokset. Vielä uupuu viisi!

Robert James Waller: Hiljaiset sillat
Kirpparilta eurolla. Pitkään halusin lukea, mutta ei olisi välttämättä kannattanut. Kirja on jo lähtenyt kiertoon, eli omassa hyllyssäni sitä ei enää tulla näkemään, mutta elokuun aikana kirjan olen ostanut.

Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä
Kaksi viikkoa sitten rutisin, kun tätä ei tunnu löytyvän mistään hyväkuntoisena järkevään hintaan. Kannatti, sillä parin päivän päästä löysin tämän kahdella eurolla kirpparilta.
 
Kjell Westö: Isän nimeen
Kirpparilta kahdella eurolla myöskin. Olen ilmeisesti päättänyt pitäväni Westöstä, sen verran monta lukematonta miehen teosta hyllystä jo löytyy.

Charles Dickens: Kolea talo
Kirpparilta 4 eurolla kovakantisena ja hyväkuntoisena. Pitkään ollut lukulistalla ja pian toivottavasti luettujen listalla. Klassikot kelpaavat hyllyyni aina.

Bernhard Schlink: Lukija
Kirpparilta 1 eurolla. Pidin elokuvasta kovasti, joten halusin lukea kirjankin. Tämä on itseasiassa jo heinäkuun puolella ostettu ja viime kuun ainoa ostamani kirja.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Kirjakaupasta alelöytö 3,50 euroa. Kirjablogeissa niin kehuttu, että pakko kokeilla miten uppoaa minuun. Toivottavasti uppoaa ja jos ei, niin no, täytyyhän jonkun se vastarannan kiiskikin olla.
 
Karl Ove Knausgård: Taisteluni 1
Kirjakaupasta alelöytö 3,90 euroa. Menetänkö (oletetun) uskottavuuteni, jos myönnän ostaneeni tämänkin kirjablogien perusteella? No ehkä, mutta niin tein. Ostopäätökseen vaikutti myös vahvasti kirjan aihe.
 
Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö
Kirjakaupan alelöytö 5,40 euroa. Viimeinen minulta puuttunut Fletcher, joka on yksi uusi lempikirjailijani. Jes jes jes!
 
Tove Jansson: Nukkekaappi ja muita kertomuksia
Vihdoin voin ylpeänä esitellä, että omasta kirjahyllystäni löytyy niin kovasti ihailemani naisen kirjoittama kirja! Vaikka Janssonilta olen paljon lukenut ja Janssonista olen paljon lukenut, on tämä häneltä ensimmäinen varsinainen kirja, jonka omistan. Kirjan listalla oleminen on ihan vähän kyllä huijausta, sillä en ostanut kirjaa itse, vaan sain poikaystävältä lahjaksi. Mutta jos hän ei pahastu, niin tuskin kukaan muukaa.

Mitä kirjoja te olette viimeksi ostaneet?

Ps. Sain juuri eilen vihdoin ja viimein Lue oman hyllyn kirjat - haasteen (haasteen sääntöjä on ajan kuluessa rukattu, mutta tuolla alkuperäinen idea - uusi versio löytyy täältä) suoritettua ja näin 30 oman hyllyn kirjaa on luettu. Lukemattomien määrä tosin on kasvanut melkoista vauhtia, joten eiköhän pian ole aika uuden haasteen. 

maanantai 26. elokuuta 2013

Mats-Eric Nilsson: Aitoa ruokaa


Mats-Eric Nilsson: Aitoa ruokaa, Väärentämättömän ruoan opas
Suomentanut ja Suomen oloihin mukauttanut: Riikka Toivanen
Sivut: 284, Atar 2010
Alkuteos: Äkta vara, Guiden till oförfalskad mat, 2008

Tiesitkö, että mustat oliivit ovat oikeasti vain mustiksi värjättyjä vihreitä oliiveja? Tai että sitruunapippuria ei ole olemassakaan kuin keinotekoisesti tehtynä? Tai että puhdistettu valkoinen sokeri on todettu terveydelle haitalliseksi? Jos et, suosittelen tarttumaan Mats-Eric Nilssonin teokseen Aitoa ruokaa, joka käsittelee pitkälti kaikkea muuta kuin aitoa ruokaa. Kirja esittelee arjesta tuttuja tuotteita, kuten leivän, margariinin ja appelsiinimehun, ja paljastaa karuja totuuksia tuotteiden valmistuksesta ja sisällöstä. Kirja ottaa myös kantaa siihen, miksi lisäaineita kannattaisi välttää.

Aitoa ruokaa on opas, joka käy tuttuja tuotteita läpi yksitellen. Kirja paljastaa kuinka hyvin tavallisesta ja oletettavasti helposti valmistettavasta ruoasta on saatu tehtaassa väännettyä varsinainen lisäainepommi. Samalla kun kirja kehottaa kiertämään kaukaa valmisruoat ja kuluttajia huijaavat tuotteet, se antaa myös konkreettisia vinkkejä, kuinka keinotekoiset tuotteet pystyisi helposti korvaamaan paremmilla. Usein esitellään myös luomuvaihtoehto. Kirjan lopussa on kattava hakemisto, lista tutuimmista lisäaineista, E-koodit, tietoa pakkausten merkinnöistä, merkeistä ja maininnoista, joihin kannattaa suhtautua varauksella. "Paistettu täällä tänään" saattaa kuulostaa hienolta, mutta samaan aikaan tuotteen alkuperä voi olla kaikkea muuta kuin hieno.

Mats-Eric Nilsson on itse ruotsalainen ja kirjakin alkuperäisesti pureutuu ruotsalaisiin tuotteisiin. Kiitos Riikka Toivasen hyvän työn, suomennettu versio on mukautettu suomalaiselle lukijalle sopivaksi ja näin tuttuja valmistajia ja tuotemerkkejä vilisee sivuilla. Kirjaan ei kannata siis epäröidä tarttua sen alkuperän vuoksi, sillä kirja on tosiaan kirjaimellisesti tehty suomalaiselle kuluttajalle. Ja erittäin hyvin vieläpä.

Suhtaudun itse kirjaan alunperin hieman varauksella, sillä usein tällaisten teosten kanssa tehdään joko hurjia ylilyöntejä ja aliarvioidaan lukijaa muka-hauskoilla sutjautuksilla tai kiihkoilulla tai sitten toinen vaihtoehto on puisevan vakava ote. Onneksi Aitoa ruokaa ei kuulu kumpaankaan ääripäähän, vaan on vakavasti otettava, mutta helposti lähestyttävä teos, joka kaikista paljastuksistaan huolimatta jättää hyvän mielen. Kiihkoiluun ei sorruta, mutta intohimo ja vankka tietopohja näkyvät teoksessa. Mats-Eric Nilsson on tosiaan tietää, mistä kirjoittaa.

Kirja sopii minusta luettavaksi ihan kenelle tahansa, jos vain on yhtään kiinnostunut mitä suuhunsa pistää. Uskoisin kirjan tuovan lukijalleen paljon uutta tietoa ja käytännön vinkkejä. Vaikka itse olen ihan lapsuudesta asti syönyt ja halunnut syödä aitoa ja mahdollisimman puhdasta ruokaa, niin kirja pääsi yllättämään. Muutamia terveellisempiä valintoja olen tehnyt ikään kuin vahingossa ja kirjan luettuani kauppaan on jäänyt myös muutama aiempi vakiotuote. Tuoteselosteet kun ovat auenneet minulle nyt ihan uudella tavalla.

Kirja sai minut kaipaamaan lapsuusvuosiani maalla, jossa ruoka tuli pöytään omasta pellosta, marjapuskista ja metsästä. Voi kuinka kadehdin äitiäni, joka tuolloin teki kaiken karjalanpiirakoista kääretorttuihin alusta loppuun itse. Tuolloin vain ihmeteltiin valmisruokien tarkoitusta. Itse kaupunkilaisena ei pääse enää moisesta päivittäin nauttimaan, vaan saa usein selvitä sillä, mitä kaupat tarjoavat. Onneksi viime aikoina luomutarjonta on kasvanut hurjasti ja ihmiset ovat alkaneet vaatia parempaa ruokaa - näin sitä on myös yritetty kuluttajille tuoda. Sillä sitä kaupassa myydään, mitä ostetaankin.

Itse suosin luomua ja mahdollisimman alusta asti itse tehtyä ruokaa. Usein kuitenkin kuulen kysymyksiä, että miten raaskin ostaa niin kallista tai miten ehdin tehdä itse. Pitkälti se on tietenkin ihan vain priorisointikysymys sekä halu tehdä itse ja tietää, mitä suuhunsa pistää. Lähes poikkeuksetta hyvistä raaka-aineista itsetehty ruoka päihittää kaiken muun melko kevyesti, ja kukapa ei haluaisi syödä hyvää ruokaa? Vaikka luomutuotteilla on usein hieman korkeampi hinta, niin monesti kysymys on vain senteistä. Ja suosimalla aitoa ruokaa, kauppakorista jää uupumaan monet, ehkä jopa turhat tuotteet. Täytyy myös osata ostaa sen verran mitä syö, ettei joudu heittämään mitään roskiin. Minusta ruoka on se, mistä ei tingitä. Aikaa ruoan tekemiseen täytyy vain ottaa ja miettiä päivän ruoka sen mukaan, mihin ehtii paneutua. Hyvää ruokaa pystyy valmistamaan kuitenkin vähälläkin vaivalla ja ajalla. Joitain ruokia voi myös tehdä isomman satsin kerralla ja syödä useampana päivänä, näin omasta jääkaapista löytyy "pikaruokaa" kiireisiinkin päiviin.

Toinen monesti esiin nouseva väite on myös se, että "kohta mitään ei voi enää syödä" tai ihmettely, että "mitä sitä sitten oikein voi syödä?". Äkkiseltään kun alkaa tuotteiden tuoteselosteita lukea tai asiasta enemmän ottaa selvää, niin tuntuukin, että kohta ei oikeasti voi syödä enää mitään. Niin kurjalla tavalla ja laajasti kuluttajia tunnutaan huijaavan. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, ettei mitään voisi syödä. Aikaa se hetken ottaa, kun kaupan tuotevalikoimasta alkaa etsiä niitä oikeita, aitoja tuotteita, mutta nopeasti nekin oppii löytämään vaivatta. Ja hei, onhan ihmiset syöneet jo ennen kuin lisäaineita on edes keksitty. Ne eivät siis ole kenellekään elinehto. Ne ovat vain valmistajille tapa tehdä mahdollisimman halvalla tuotteita.

Ja miksikö kaikki vaiva? Itseni takia. Hyvä ruoka kuin on usein yhtä kuin hyvä terveys ja hyvä olo.

Minä suosittelen lämpimästi tarttumaan Aitoa ruokaa- kirjaan. Kirjaa ei ole pakko lukea alusta loppuun saadakseen hyödyn irti, vaan sieltä voi esimerkiksi etsiä itseään kiinnostavia tuotteita ja vinkkejä parempaan ruokaan. Itse aion tutustua mahdollisimman pian kirjailijan teokseen Petos lautasella.




sunnuntai 25. elokuuta 2013

M.L. Stedman: Valo valtameren yllä


M.L. Stedman: Valo valtameren yllä
Suomentanut: Leena Perttula
Sivut: 422, Karisto 2013
Kansi: Anne Rusanen
Alkuteos: The Light Between Oceans, 2012


Meri, majakkasaari, rakkaus. Niiden pyörteissä olen ollut kaksi päivää, intensiivisesti, melkein lukiessani unohtanut, etten oikeasti asu pienellä majakkasaarella, en näe merta silmänkantamattomiin enkä majakan valoa yössä. Mutta meren laineissa oli hyvä keinua pitkän aikaa, aina siihen asti, kunnes saaren rantaan osui vene ja toi mukanaan odottamattoman.

Valo valtameren yllä on kertomus pienestä majakkasaaresta meren keskellä, se on kertomus rakkaudesta ja se on kertomus suuresta kaikkia muuttavasta valheesta. Valheesta, jolla tarkoitetaan hyvää, mutta jonka seuraukset ovat kaikkea muuta. Se on kuin lahja, joka auettuaan repii kaiken hajalle. Kirkkaat rakkauden täyteiset päivät majakkasaaressa muuttuvat tulviviksi yksinäisiksi päiviksi aivan muualla. Oikean ja väärän rajoja koetellaan eikä lukijakaan pääse vähällä. Puolen valitseminen tuntuu mahdottomalta.

Tarina imaisi minut heti ensimmäisten sivujen aikana niin vahvasti mukaansa, että oli lähes mahdotonta laskea kirjaa käsistä. Olin lumoissani miljööstä, jämptillisestä päähenkilöstä ja hänen nuoresta intohimoisesta vaimostaan. Olin lumoissani, kuinka sodan synkät sävyt ja menetykset sekoittuivat elämäniloon ja parempaan tulevaisuuteen. Olin lumoissani, kuinka aidolta ja inhimilliseltä kaikki tuntui, ihmisten väliset suhteet ja hetket. Ja kun tarinassa päästiin niiden suurten kysymysten ääreen, venyttämään rajoja ja sopivaisuuksia, herättämään lukija merenrannalta, niin kirjan sivut kääntyivät melkein kuin itsestään.

Vaikka varsinainen jännitysromaani ei olekaan kyseessä, niin myös jännitystä kirjasta löytyy. Ei välttämättä kuitenkaan yllätyksellisyyteen asti, vaan lukijalle tarjoillaan auliisti vihjeitä pitkin kirjaa, ja näin loppu ei ole aivan odottamaton. Ensin pohdin, että olivatko muutamat vihjeet jopa vahinkoja - niin selviä ne olivat - , mutta en itse olisi kirjalta kuitenkaan kaivannut tämän enempää. Teoksessa riittää pureskeltavaa muutenkin.   

Kirjan kieli on yksinkertaisen kaunista, helppolukuista ja silti oivaltavaa. Pidin kirjan tavasta kuvailla asioita ja kuljettaa tarinaa joutuisasti eteenpäin. Tarinaan oli helppo sukeltaa mukaan. Suomennoskin tuntui toimivalta, vaikka muutamia sanavalintoja kyllä jäin ihmettelemään. Ne eivät kuitenkaan häirinneet kokonaisuutta tai kirjan luettavuutta.

Lukuromaanina teos on oivallinen. Sitä on helppo lukea, eikä kirja ole synkkä, vaikka aiheiltaan se ei ole kevyt. Tarina herättää tunteita ja ajatuksia, ja sitä on vaikea lukea välinpitämättömänä. Muutama naiiviimpi ja hieman kömpelöltä tuntunut hetki kirjaan mahtuu, mutta ei niihin viitsi takertua liiaksi, sillä pääasiassa kirja on hyvä. Esikoiseksi todella hyvä.

Kirja ei ole täydellinen, mutta minulle se oli intensiivinen ja mukava lukukokemus.  Ja jälleen olen löytänyt itsellen uuden saaren, jonne haluaisin muuttaa. Tai ainakin jatkossa paeta tilaisuuden tullessa, ja eiköhän se olekin mahdollista, sillä kirja saa jäädä asumaan nyt omaan hyllyyni.


"Laki on laki, mutta ihmiset ovat ihmisiä."

Toisaalla: Lukuisa, P.S.Rakastan kirjoja, Hemulin kirjahylly , Kirjasähkökäyrä, Tarinatautisen hämärän hetket

torstai 22. elokuuta 2013

Uutta: seuraa blogiani facebookissa!

 photo fbone-3.jpg

Kerran vannoin, etten koskaan tule tekemään blogilleni facebook-sivua. Pitäisi jo uskoa, että vannomatta paras, sillä juuri tänään väsäsin blogille moiset. Löytyyhä blogini jo twitteristäkin. Facebookkiin tulen linkittämään blogipostaukseni, fiilistelemään kirjalöytöjäni ja muita kirjajuttuja, joista ei aina viitsi erikseen blogiin kirjoittaa. Samoja juttuja siis kuin twitteriinkin, mutta ehkä hieman laajemmin. Sivu on vain lisä, ja pääpaino juttujen suhteen tulee pysymään blogissa, eli kärryillä pysyy edelleen ihan blogiakin seuraamalla.

Facebookista minut löytää joko napsauttamalla postauksen kuvaa tai osoitteessa: http://www.facebook.com/pienikirjasto. Blogin omaa twitteriä voi seurata painamalla oikeasta sivupalkista löytyvää nappia tai osoitteessa: https://twitter.com/pienikirjasto. Tervetuloa seuraamaan! Ja linkittäkääpä omia facebook-sivujanne ja twittereitänne minulle, niin pääsen minäkin niitä seuraamaan jos en vielä seuraa.

Hurja kiitos myös kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Yllätitte minut totaalisesti sillä, kuinka puhuttava aihe voi kesken jääneet kirjat olla. Edelleen saa tulla jakamaan omia mietteitä ja kesken jääneitä kirjoja.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

tiistai 20. elokuuta 2013

Kuusi viimeksi kesken jäänyttä kirjaa



Minulta jää todella, todella harvoin kirjoja kesken. Ensinnäkin osaan valita melko hyvin omaa makuani vastaavia kirjoja ja toisekseen on paljon kirjoja, jotka haluan lukea - olivatpa hyviä tai eivät - vain ottaakseni selvää, mistä niissä on kyse. En myöskään raaski jättää kirjaa kesken, jos olen lukenut jo reilusti yli alun. Kirjat jäävätkin minulta kesken aina jo ensimmäisten kymmenien sivujen jälkeen, jos jäävät.

Halusin tehdä tänään Top Ten Tuesdayn hengessä listan 10 kesken jääneestä kirjasta, mutta vaikka kuinka olen tässä koko päivän yrittänyt pähkäillä, niin mieleeni ei tule kuin kuusi kesken jäänyttä viimeisen kahden vuoden ajalta. Päätin kuitenkin tehdä tämän sitten hieman tyngemmällä listalla, sillä joukossa ovat kaksi uutuutta, jotka muissa blogeissa ovat kovasti kehuja keränneet. Täältä siis pesee kesken jääneitä.

Kuusi viimeksi kesken jäänyttä kirjaa

♥ Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Uskon, että tämä kirja on hyvä ja kiitoksensa pitkälti ansainnut. Minulla se kuitenkin jäi kesken. Ehkä kirja tuli väärään aikaan, tai ehkä se ei vain ole minun kirjani, mutta oli kuinka vain, 20 sivun jälkeen laskin kirjan alas, enkä ole siihen sen jälkeen palannut. En toistaiseksi tunne myöskään kiinnostusta kirjaan tarttua uudelleen.

Hanne-Vibeke Holst: Mitä he toisilleen tekivät
Alku oli hyvä, 1940 lukua olisin voinut lukea enemmänkin. Kun päästiin 2011 vuoteen, luin hetken ja sitten lopahti into. Kirjan tyyli ei iskenyt yhtään. 
 
John Irving: Vesimies
Onpa hirveää myöntää, että minulta on jäänyt Irvingiä kesken, mutta näin on käynyt. Oikeastaan etsin eräänä levottomana päivänä itselleni luettavaa ja yritin aloittaa useampaa kirjaa. Vesimiestä luin hetken, mutta päätin kuitenkin jättää toiseen hetkeen. Niin paljon kuin Irvingiä palvonkin, niin hänen kirjansa pitää kyllä lukea juuri oikealla hetkellä. En halua pilata niitä.

Linda Olsson: Sonaatti Miriamille
Muistan kuinka tätä oli kehuttu kirjablogeissa ja halusin kirjan lukea. Taisin saada vaivoin kymmenen ensimmäistä sivua luettua, kun kiltisti palautin kirjan kirjastoon. En ole koskaan tylsistynyt yhtä nopeasti kuin tämän kirjan ensimmäisen kymmenen sivun kanssa.
 
♥ Doris Lessing: Ruoho laulaa
Aloitin tämän kirjan kahdesti. Toisella kerralla onneksi osasin antaa periksi. Ei, niin ei.

♥ Jhumpa Lahiri: Kaima
Taisin lukea tästä jopa ensimmäiset viisi sivua, kunnes jätin kesken. Olen kyllä tämän jälkeen lukenut Lahiria, mutta ei se kunnolla silloinkaan iskenyt. Ei taida olla kirjailijani.


Mikä kirja sinulla on jäänyt viimeksi kesken? 
Perusteluja saa myös esittää, jos mielestäsi minun olisi pitänyt antaa jollekin näistä vielä mahdollisuus.

lauantai 17. elokuuta 2013

Robert James Waller: Hiljaiset sillat


Robert James Waller: Hiljaiset sillat
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Sivut: 167, Wsoy 1995
Alkuteos: The Bridges of Madison County, 1992


Hiljaiset sillat on takakannen mukaan "yksi kaikkien aikojen kauneimpia ja luetuimpia rakkausromaaneja" ja onhan nimi minullekin ollut tuttu pitkään. Kun kirja osui kirpputorilla silmiini euron hintaan, päätin ostaa ja lukea. Odotin, että Hiljaiset sillat on laadukas ja aikaa kestänyt rakkausromaani, jotain kaunista ja suloista - ja yllätyin, kun kirja olikin melko puhtaasti laskettavissa kioskikirjallisuudeksi. Menestystarina? Tämäkö?

Hiljaiset sillat kertoo Robert L. Kincaidista, valokuvaajasta, joka on lähetetty Iowaan kuvaamaan vanhoja katettuja siltoja. Kuvausmatkallaan hän tapaa sattumalta Francescan, Italiasta kotoisin olevan naisen, joka asuu isolla tilalla miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Robert L. Kincaid on villi, taiteellinen ja herkkä mies, kun taas Francesca on jo aikaa rauhoittunut perheenäiti, jonka sisällä vain kytee. Kun Robert ja Francesca kohtaavat - kaikki muuttuu. Neljä yhteistä päivää tekee heistä kuin eri ihmiset. Robert löytää jotain kauan etsimäänsä ja Francesca syttyy jälleen elämään täydellä liekillä.

Hiljaiset sillat on kirjana hirveän tylsä. Mies ja nainen kohtaavat, heidän rakkautensa on jotain ennennäkemätöntä ja sitten täytyy tehdä päätös - lähteäkö vai jäädä. Hahmot olivat hyvin perinteisiä, kotiäiti sekä villi ja vapaa kulkuri. Koko kirjan asetelma oli sitä, mitä odottikin - moneen kertaan nähtyä ja kuultua. Vaikka yritin armahtaa kirjaa, sillä onhan sillä jo ikää ja olen lukenut paljon rakkaustarinoita, ja kirja perustuu (ilmeisesti) tosipahtumiin, niin ei. En keksi kirjasta oikeastaan mitään kovin hyvää sanottavaa. Ihmettelen vain, miten tämä on saavuttanut asemansa aikoinaan ja ollut yksi 1990- luvun myydyimpiä teoksia.

Suomennos oli hyvä ja kirjan kieli on yksinkertaista ja helppoa lukea. Kirjan kieli on tyyliltään hyvin tyypillistä rakkauromaanille. Jossain hyvin vahvoissa romantiikkahuuruissa kieli saattaa tuntua voimakkaalta ja intohimoiseltakin, mutta omalla kohdallani näin ei kyllä käynyt. Ehkä 15 vuotiaana olisin voinut tykästyä tähän, nyt huokailin vain tylsyydestä.

Jos etsit hyvää rakkausromaania, niin jatka etsimistä. Tämä se ei ole.

tiistai 13. elokuuta 2013

TTT: 10 eniten himoitsemaani kirjaa



Tein tänään kirpputorilla mainion kirjalöydön, Charles Dickensiä neljällä eurolla. Onneksi en kiljaissut ääneen, kun kirja kohdalleni osui, niin riemuissani olin. Onhan minun pitänyt lukea Dickensiä jo ikuisuus, eikä koskemattoman näköinen Kolea talo näytä kirjahyllyssäkään pahalta. Olen nimittäin toisinaan jopa turhan tarkka siitä, minkä kuntoisia ja näköisiä kirjoja hyllyyni päätyy. Joka tapauksessa tästä intouduinkin pohtimaan hankintalistaani kirjoista, jotka ehdottomasti hyllyyni vielä haluan. Ja näin tiistai-illan ratoksi ajattelin kymmenen himoitsemaani esitellä teillekin. Listasta puuttuu useampi pakko-saada-teos, mutta 10 on harvinaisen pieni määrä. Tässä kuitenkin vähän osviittaa siihen, mitä vielä kaivataan! (Mikäli omistat jonkun himoitsemani kirjan ylimääräisenä ja hyväkuntoisena, niin vinkkaa, ostan sen mielelläni pois.)

Top Ten Tuesday: 10 eniten himoitsemaani kirjaa

John Irving: Garpin maailma, kovakantisena
Kirja löytyy hyllystäni pokkarina, elokuvakansina ja totaalisen räjähtäneenä. Mielelläni näkisin vielä jonain päivänä tämän lempikirjani hyllyssä kovakantisena muiden Irvingien joukossa.

Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö
Olen hurahtanut Fletcheriin täysin ja hänen suomennetuista teoksistaan enää Irlantilainen tyttö puuttuu hyllystäni. Olisin enemmän kuin riemuissani, jos kirjan hyllyyni saisin.

Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä
Missä kuljimme kerran löytyy jo, mutta Leijat Helsingin yllä uupuu. Kirjaan olen törmännyt kirppareilla usein pokkarina, mutta aina niin huonossa kunnossa, että sinne on jäänyt. Viimeksi pongaamastani yksilöstä puuttui pala kannesta. 

♥ Haruki Murakami: Norwegian Wood
Olen päättänyt, että rakastan Norwegian Woodia, joten haluan sen myös omaan hyllyyni. Saattaa olla, että päädyn lukemaan kirjan kirjastosta, en pidäkään, enkä kirjaa haluakaan - mutta siihen asti haluan.

♥ Michael Cunningham: Koti maailman laidalla
Cunninghamia löytyy omasta hyllystä jo useampi, mutta lisää kaivataan! 

♥ Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
En ole Jääskeläistä lukenut, mutta jos bloggaajatovereita on uskominen, niin ehdottomasti pitäisi. Jääskeläinen siis kelpaisi hyllyyn mainiosti.

♥  Jane Austen: Viisasteleva sydän
Lempparini Austenilta ja ehdottomasti kirja, jonka jonain kauniina päivänä haluan hyllystäni löytää. Ihana!

♥ Tove Jansson: Kesäkirja + muut
Häpeäkseni tunnustan, etten omista yhtäkään Janssonin kirjaa. Muumit haluaisin omaan hyllyyni kovakantisina, mutta myös kaikki muu Toven tuotanto kiinnostaa lukea ja saada omaan hyllyyn.

♥ Virginia Woolf: Mrs. Dalloway tai jokin muu naisen teos
Virginia Woolf on minulle edelleen vain nimenä tuttu. Aion ehdottomasti häntä lukea ja luulen, että parhaiten se kävisi, kun omassa hyllyssäni olisi naisen teoksia.

♥Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär tai Sisareni, rakkaani (tai joku muu)
Olen lukenut Oatesilta vain Kosto:rakkaustarinan, mutta vakuuttunut, että lisää pitäisi lukea. Kirjojen järkälemäinen koko estää minua lainaamasta niitä kirjastosta (...), joten uskon vakaasti, että omana ne tulisi luettua herkemmin. Ja kyllä harmittaa, etten jostain oudosta oikustani voinut näitä ostaa pokkaritarjouksista, joissa ne pongasin pilkkahintaan.



Mitä kirjaa sinä himoitset hyllyysi juuri nyt?