
Kä-sit-tä-mä-tön-tä miten nopeasti tammikuu on sujahtanut ohitse. Hyvä kun on ehtinyt edes tajuta, että vuosi on vaihtunut, kun täällä täytyy taas kääntää kalenterista uusi sivu ja hyvästellä vuoden ensimmäinen kuukausi. Vaan onpas ollut jälleen kuukausi!
Tammikuuni alkoi pienellä lomalla, joka tosin meni hieman mönkään, sillä kun viimein oli aikaa miettiä viime syksyn mylleryksiä, olinkin ihan ylikierroksilla ja kärsn pitkään unettomuudesta. Huh, vaan onnekseni tuo vaiva hieman helpotti kun palasin arkeen opiskelujen ja töiden merkeissä. Kuivilla ei vielä olla, mutta nukuttuja tunteja on alkanut jälleen kertyä öihin.
Viime syksy oli äärimmäisen rankka ja ajattelin, että jos kevät jatkuu samaa tahtia, niin en enää jaksa. Niinpä tammikuu on saanut olla sekä saman vanhan jatkumo että uuden alku. En enää suostu kuukauteen, jossa ei ole yhtään vapaapäivää. Lisäksi olen joka illalle pyhittänyt itselleni vapaata. Kahdeksan jälkeen en opiskele vaikka olisi kuinka kiire ja stressi, sillä ilman lepoa ei pärjää. Olen pitänyt päätöksestäni kiinni ja vain parina päivänä olen tehnyt töitä vielä myöhäsellä kahdeksan jälkeenkin, mutta vain koska on ollut hyvä inspiraatio päällä. Tammikuussa ehdin sairastellakin useamman päivän, mutta sekin lepo taisi tulla vain tarpeeseen.
Tammikuussa olen vähentänyt vähäisen tv-sarjojen katselemisen vieläkin vähäisemmäksi ja priorisoinut lukemisen vapaa-aikani ykköseksi. Ja kuten olen sanonut, tämä vuosi saa olla hyvien ja tärkeiden kirjojen vuosi. Kuukaudessa olenkin ehtinyt lukea omalla mittapuullani yllättävän paljon ja yllättävän hyviä kirjoja. Olen myöskin ehtinyt blogata kaikista luetuista, mikä viime syksyyn verrattuna on jo pienoinen ihme.
Tammikuun luetut
♥ Laura Lindstedt: Oneiron, 439 s. Teos 2015.
♥ Leena Krohn: Erehdys, 154 s. Teos 2015.
♥ Alice Munro: Julkisia salaisuuksia, 327 s. Tammi 2013. (1994)
♥ Herbjørg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos, 397 s. Otava 2008. (2006)
♥ Ulla-Lena Lundberg: Jää, 365 s. Teos & Schildts & Söderströms 2012.
♥ Kate Morton: Kaukaiset hetket, 727 s. Bazar 2015. (2010)
♥ Sadie Jones: Kotiinpaluu, 355 s. Otava 2016. (2008)
Sivuja yhteensä: 2 764
Kirjastosta lainattuja: 3
Omasta hyllystä: 4
Ostettujen kirjojen määrä: 0
Huomionarvoista: Luin tammikuussa suunnittelematta vain naisten kirjoittamia kirjoja. Joukossa on kaksi Finlandia-palkittua teosta sekä kolme Finlandian voittanutta kirjailijaa. Hurjaa! En ole koskaan erityisemmin pyrkinyt lukemaan Finlandia-voittajia, mutta tammikuun otannalla uskallan väittää, että saattaisi kannattaa, sillä sen verran hyviä teoksia olivat.
Kuukauden heikoin: Kuukauden kirjasaldossa ilahduttaa eniten se, ettei joukossa ole yhtään varsinaista hutia. Vain Lasi maitoa, kiitos jätti selkeästi toivomisen varaa.
Kuukauden paras: Tämä on helppo. Se on Oneiron. Huh ja vau ja vou! Mikä mieletön teos. Ei ole syyttä kahminut mainetta, kunniaa ja palkintoja! Erityismaininnan ansaitsee myös Sadie Jonesin viimeksi suomennettu Kotiinpaluu, joka veti maton jalkojen alta ja löi ilmat pihalle.
Ostetut kirjat: Tarkoitukseni on vähentää kirjojen ostamista ja määrän sijaan panostaa laatuun. Tammikuussa en ostanutkaan yhtään kirjaa alennusmyynneistä huolimatta. Joulukuun puolella ostin muutaman, mutta ne ovat viime vuoden ostoja ne.
Opiskeluihin luettuja: Lisäksi olen lukenut tuhottoman määrän (noin 700 sivua, jäljellä on vielä 300 sivua) tenttiä varten. Olen kuitenkin päättänyt, etten tuo koulukirjoja lainkaan blogiin, en edes listaa niitä, ellei tule jokin erityinen syy.
Nyt haluan tenttiin lukemistani kirjoista mainita Lauri Järvilehdon Hauskan oppimisen vallankumous (2014), jota suosittelen erityisesti opettajille, kasvattajille, huoltajille ja muille oppimisesta kiinnostuneille. Herättelevä teos!
Tällä hetkellä luen: Tällä hetkellä minun pitäisi lukea intensiivisesti tenttiin. Sen lisäksi vapaa-ajan lukemistossa on juuri nyt Toni Morrisonin Luoja lasta auttakoon, josta olen alun perusteella pitänyt ja sen jälkeen tulossa lukuun Kate Atkinsonin Hävityksen jumala, jonka varauksen nappasin eilen kirjastosta mukaani. Jännityksellä odotan!
Muuta: Lukemisen lisäksi vietimme tammikuussa poikaystäväni kanssa 9. vuosipäiväämme ja kävimme syömässä, sekä täysin spontaanisti elokuvissa katsomassa Joyn. Luulin elokuvan olevan komedia, joten hätkähdin elokuvan raadollisuutta. Elokuva oli kuitenkin ihan katsottava. Käydään nykyään äärimmäisen harvoin elokuvissa, joten spontaani elokuvailta oli todella mukava.
Elokuvailta sai minut pohtimaan, että tänä vuonna voisin yrittää käydä vähintään kerran kuukaudessa kodin ulkopuolella nauttimassa kulttuurista. On se sitten elokuva, taidenäyttely tai jotain ihan muuta. Ja minulla onkin ensi kuulle jo yksi aika siisti juttu mielessä! Katsotaan miten tämä luonnistuu, mutta lupaan kertoa ensi kuun kuukausikoosteessa lisää.
Millainen oli teidän vuoden ensimmäinen kuukausi?