maanantai 31. lokakuuta 2016

Syyskuun ja lokakuun kirjat

 

Syyskuu

Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa
Yu Hua: Elämänkaari
Helmi Kekkonen: Vieraat
Riitta Jalonen: Kirkkaus
Emma Cline: Tytöt
Miika Nousiainen: Juurihoito

Sivuja yhteensä: 1 811

Lokakuu

  Arnaldur Indriðason: Menneet ja kadonneet
Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus
Elizabeth Harrower: Tietyissä piireissä
Mari Manninen. Yhden lapsen kansa (arvio tulossa)
Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää (arvio tulossa)
Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia (arvio tulossa)
Kate Morton. Salaisuuden kantaja (arvio tulossa)

 Sivuja yhteensä: 2 931

Syyskuussa ja lokakuussa olen ehtinyt lukea paljon. Luettujen kirjojen määrästä voi huomata, että kuukaudet olen viettänyt kirjastolla tehden opiskeluihini liittyvää työharjoittelua ja työpäivien jälkeen on ollut vapaa-aikaa. Lisäksi lokakuussa minulla oli useamman päivän loma, jonka aikana lepäsin ja luin. Lukuinto on ollut korkealla ja toivon, että saan pidettyä siitä kiinni vaikka opiskelut jatkuvatkin marraskuussa jälleen täydellä painolla.

Syyskuussa luin tämän vuoden uutuuksia ja mietin, että tämä on ollut kova kirjavuosi. En muista koskaan aiemmin olleeni yhtä innostunut uutuuksista ja vielä lukeneeni niitä tällaista tahtia. Syyskuun luetuista suosikikseni nousi kevyesti Riitta Jalosen Kirkkaus, joka ihastutti kielellään ja kiinnosti aiheensa puolesta. Varsinaista pettymystä kuukauteen ei mahtunut, mutta Kekkosen Vieraat jäi aika keskinkertaiseksi.

Lokakuussakin luin uutuuksia, mutta myös vanhempia teoksia. Lokakuun lemppari oli Sara Stridsbergin Niin raskas on rakkaus ja Villimpi Pohjola -sarjakuvat olivat iloinen löytö. Kuukauden tärkein kirja oli ehdottomasti Mari Mannisen Yhden lapsen kansa, josta kirjoitan pian. Pettymyksen tarjoili Kate Mortonin Salaisuuden kantaja, josta myös arvio tulossa.

Ostin sekä syyskuussa ja lokakuussa kaksi kirjaa. Syyskuussa Paperi T:n Post Alfan ja Kate Mortonin Salaisuuden kantajan. Lokakuussa Sara Stridsbergin Niin raskas on rakkaus (kun olin ensin lukenut sen) ja Deborah Levyn Uiden kotiin. 

Ehdottomasti hyvät kirjakuukaudet takana. Ja ne kirjamessut myös.

Elokuu ja syyskuu, joskus vielä jopa lokakuu, ovat lempikuukausiani. Olen syysihminen, jonka kevätväsymys ja leppoisa kesäasenne väistyvät syksyisin, jolloin puhkutaan energiaa ja tarmoa. Syksyisin tapahtuu monta lempiasiaani: puolukoiden poimiminen (viime vuonna kerättiin 260 litraa, tänä vuonna reilu 100), sienien kerääminen (kanttarellit ja suppilovahverot ovat suosikkejani), tarpeeksi viileät ilmat sytyttää takkatulet (lapsuudenkodissani, jossa käyn tiheään tahtiin syksyisin) ja äärettömän kauniiksi värjäytyvä luonto. Olen syksyisin jopa hieman rasittava, kun kävelyretket kanssanit tarkoittavat sitä, että pydähdyn muutaman metrein väliin julistamaan kovaan ääneen kaiken kauneutta. "Sieluni kipristelee, kun täällä on niin kaunista."

Tämä syksy on ollut hieman erilainen. Syksy on ollut toki kaunis, ja olen ehtinyt tehdä kaikkia syksyn lempiasioitanikin ja olen saanut viettää päivät töissä kirjastolla, mikä on edelleen se asia, jota haluan tehdä. Kuukausiin on mahtunut paljon hyvää. Mutta samaan aikaan oloni on ollut hieman alavireinen, mikä ei yleensä ole tapaistani syksyisin. En usko, että takana on sen kummallisempaa kuin opiskelustressi, mutta toki se on värittänyt syksyä omalla tavallaan. 

Mutta nyt on aika päästää irti lempikuukausistani ja valmistautua tulevaan pimeyteen. Jos jotain olen viime vuosina oppinut, niin pimeät kuukaudet selättää hieman helpommin kun pitää itsensä tarpeeksi kiireisenä, mutta muistaa kuitenkin levätä ja olla itselleen armollinen. Joskus on ihan ok möyriä kokonainen päivä sängyssä ja lukea kirjoja tai katsella omia lohtuelokuvia. Täytyykin kerätä elokuvapinot valmiiksi, kirjapinoja kun löytyy vaikka useamman talven varalle.

 Millainen syksy teillä on ollut?