keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Tammikuusta, mutta enimmäkseen ihan kaikesta muusta

IMG_E1198

Hyvää ystävänpäivää! Ja hyvää syntymäpäivää seitsemän (7!) vuotta täyttävälle blogilleni näin seitsemän päivää myöhässä!

Blogini on ollut pari viikkoa hiljaa, sillä olen miettinyt kuinka kirjoittaa asioista, joista ei oikeastaan haluaisi kirjoittaa. Ah kuulostaapa dramaattiselta, mutta ei sitä ole (paitsi ihan vähän, ainakin omassa mielessäni). Kirjoitan sen siis vain näin: blogini jää hetkeksi tauolle. 

Taidan olla ainoa, jonka sydän jätti lyönnin välistä tuon lauseen kohdalla.


Blogitauko ei ole ollut harkinnassa tai suunnitteilla. En ole lopettanut lukemista, en ole kyllästynyt bloggaamiseen ja ideoita blogin suhteen riittää aina vain (tai no...). Mutta tällä hetkellä en meinaa ehtiä blogin pariin, enkä myöskään jaksa. Muutamia postauksia olen kirjoitellut hieman puoliväkisin iltaisin väsyneenä ja todennut, että parempi olisi, jos en. Samalla takaraivossa takoo ajatus siitä, että täällä se blogi sitten yhtäkkiä hiljakseen mädäntyy vailla selityksiä. Että pakko kirjoittaa nyt edes jotain. Edes itseäni varten.

Bloggaaminen vie paljon aikaa, ja sitä aikaa on tällä hetkellä liian vähän. Liian vähän kaikkeen siihen mitä pitäisi tehdä, puhumattakaan kaikesta siitä mitä haluaisin tehdä. Jotain on hetkeksi siirrettävä syrjään, että aikaa on edes tärkeimmille. 

Lisäksi oli harvinaisen lannistavaa törmätä tammikuussa blogini teknisiin ongelmiin. Olen puolisen vuotta päivitellyt blogiani kehnohkon läppärini turvin. Blogini toimii tällä ihan kohtuullisesti, ja näyttääkin siedettävältä. Vaan kun sitten avasin blogini toisella koneella, niin, no. Yksi suurimpia järkytyksiä oli blogini kuvat, joista oli muokkaukset hävinneet ja laatu ihan eri kuin tällä läppärillä säheltäessä. Kyllä kyrsi, ja kyrsii. Ei tee mieli paljon tällä päivitellä, kun en tiedä miltä se sitten näyttää muiden koneilla.

Vaikka kyseessä ei ole sen vakavavampi juttu kuin blogi, niin mielessäni olen paisutellut tätä aika paljon. Suurin syy on se, että jo seitsemän vuoden ajan olen tallettanut tänne lähes jokaikisen lukemani kirjan! Tämä on lukupäiväkirja, joka toimii luonnollisena jatkumona lukemiselle. On vaikea päästää edes hetkeksi irti, antaa olla, vaikka tietää, että juuri sitä nyt kaipaa. Mutta kun entä ne kaikki kirjat! Entä tämä pyhä, koskematon ja systemaattisesti päivitetty varasto kaikille suurille ajatuksilleni niistä kirjoista! Miten. Voin. Edes. Ajatella. Että. En. Kirjoita. Tänne.

Huoh.

Blogitauko on siis ennen kaikkea lupa itselleni lukea ilman, että siitä on välttämätöntä kirjoittaa. Blogitauko on lupa itselleni antaa tämän nyt olla hetken hiljaa, että voin keskittyä opinnäytetyöhöni. Niin ikävältä kuin tuon viimeisen virkkeen kirjoittaminen tuntuukaan! Ihan fyysistä kipua on havaittavissa. Enkä edes vitsaile.

Mutta en lopeta bloggaamista. En lähde iäksi tai edes varmaan kovin pitkäksi aikaa. Mutta en lupaa palatakaan ihan heti. Lukemiani kirjoja listaan tänne ja Helmet-lukuhaasteeseen. Goodreadsista löytyy myös lukemani kirjat.

Haluaisin kirjoittaa nyt tammikuun luetuista kirjoista, aivan todella hyvistä kirjalöydöistäni, ja kaikesta mitä olen tehnyt: Helsinki, keikat, Koko Hubaran vierailu kirjastossa ja niin edelleen. Mutta nyt annan olla. Annan olla, ja olen iloinen siitä, että kun joku seuraavan kerran eksyy blogiini, ei täällä näy ikuisuus sitten julkaistu kirjapostaus, vaan selitys sille, miksi aika on täällä hetkeksi pysähtynyt.

Kirjoitin tämän teille, mutta ennen kaikkea itselleni.

Lempeää helmikuuta ja kevättä!