perjantai 19. tammikuuta 2018

Liv Strömquist: Nousu & tuho, Prinssi Charlesin tunne

IMG_E1322

Liv Strömquist: Nousu & tuho, Sammakko 2017
Suomentanut: Helena Kulmala, Sivut: 133
Alkuteos: Uppgång och Fall 2016

Prinssi Charlesin tunne, Sammakko 2017
Suomentanut: Helena Kulmala, Sivut: 132
Alkuteos: Prins Charles känsla

Saatu arvostelukappaleina

Huh miten timanttista tavaraa! Liv Strömquistin sarjakuvat ovat ehdottomasti parhaimmasta päästä sarjakuvia, joita olen lukenut. Olen toistaiseksi ehtinyt suositella näitä muun muassa kaikille. Sanonkin jo nyt: lue nämä, kiitos.

Strömquistin sarjakuvat ovat yhteiskunnallisia, kantaa ottavia, oivaltavia ja rohkeita. Strömquist nostaa esiin ja läpivalaisee erilaisia yhteiskunnallisia, lähinnä miesten ja naisten väliseen epätasa-arvoon liittyviä, ongelmia. Hän nimeää henkilöitä, jotka omilla toimillaan joko ylläpitävät näitä, hyväksikäyttävät näitä tai toimivat muuten hyvänä esimerkkinä ongelman olemassaolosta. Esimerkiksi Prinssi Charlesin tunteessa viitataan Sex and the City-sarjasta tuttuun suhdekiemuraan Carrien ja Mr. Bigin välillä. Se toimii esimerkkinä ongelmista ja valtarakenteista, joita miesten ja naisten välisessä suhteessa voi olla. Esimerkkejä on useita, kaikki yhtä mainioita.

Strömquistin tyyli on kiihkeän vimmainen. Sarjakuvat ovat armottomia ja täynnä sellaista voimaa, jolla asioita viedään eteenpäin. Hän sanoo asiat suoraan. Kun hänen mielestään erään teollisuuspohatan yksityiset lennot koiran kanssa ovat järjettömiä, hän sanoo sen kaunistelematta. Ja mitä sitä kaunistelemaan? Järjetöntähän se on. Strömquistin suorapuheisuus ja särmä iskivät. Loputtomaan vaikenemiseen ja hyssyttelyyn kyllästyy, kun on asioita, joista pitäisi puhua.

Sarjakuvissa on mustaa huumoria ja ironiaa. Pidin paljon Strömquistin tyylistä. Mutta juurikaan ei naurattanut, sillä ongelmat ovat todellisia ja vakavia. Sarjakuvat herättivät paljon ajatuksia, haastoivat ja samalla avarsivat omaa ajattelua. Vaikka kuinka ajattelin, että nämähän nyt ovat tuttua kauraa. Sarjakuvien aiheet ovat nousseet useita kertoja esiin eri ihmisten kanssa käymissäni keskusteluissa, sillä nämä tosissaan puhututtavat. Ja se on hyvä.

Nousu & tuho käsittelee äärimmäistä rikkautta. Se pureskelee sellaisia aiheita, kuin kapitalismi, varallisuuden järjettömän epätasainen jakautuminen ja yhteiskuntaluokat. Miksi toisilla on varaa lennättää koiraansa yksityiskoneella, ja toiset kuolevat köyhyyden seurauksena? Strömquist nostaa esiin sen, mitä ihminen itse on tehnyt oman rikkautensa tai köyhyytensä eteen - eli ei välttämättä mitään. Strömquist pistää omankin etuoikeutetun asemansa likoon.

Mieleeni jäi erityisesti se, miten Strömquist tekee näkvyäksi keinoja, joilla eri yhteiskuntaluokkia ylläpidetään ja miten yleinen on ajatus, että kaikkien pitäisi haluta pyrkiä elämään keskiluokkaisesti. Kuin se olisi ihanteellinen normi, ainoa oikea tapa olla ja elää.

Prinssi Charlesin tunne kuvaa miesten ja naisten välisiä suhteita, avioliittoja ja yksivioisuutta, rakkautta ja seksiä. Sarjakuva keskittyy heterokulttuuriin, jossa miesten ja naisten välisissä suhteissa roolit ja valta-asemat näyttäytyvät melko ongelmallisina ja haitallisina. Näitä tarkastellaan historiaa vasten sekä erilaisten tutkimusten kautta. Lisäksi sarjakuvissa nostetaan esimerkkejä viihteestä ja näin tehdään ongelmia monin tavoin näkyviksi. Strömquist tarkastelee hienosti myös erilaisia normeja, joita ihmissuhteisiin liitetään. Joihinkin niistä ei tunnu liittyvän järjen hiventäkään.

Molemmat sarjakuvat ovat todella kovia, upeita helmiä. Sarjakuvien aiheet ovat tärkeitä, näkökulmat kiinnostavia ja omaa ajattelua ravistelevia. Harvat teokset onnistuvat vaikuttamaan näin syvästi omaan ajatteluun.


8 kommenttia:

  1. Prinssi Charlesin tunne onkin jo lukupinossa, jes! Kielletty hedelmä on yksi mieleenpainuvimpia lukemiani sarjiksia. Störmquist on vakuuttanut minut täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieletty hedelmä on kyllä tosi hyvä (pitääkin kirjoittaa siitä pian blogiin), mutta oma lempparini taitaa olla Nousu & tuho, kannattaa siis lukea myös se! Vaikka kaikki tosi, tosi hyviä! Ja sama, Strömquist on jo ihan lemppari.

      Poista
  2. Timanttista, todellakin! Luin juuri Prinssi Charlesin tunteen (blogijuttua tulollaan), ja vaikutuin oikein todella. Sarjakuva taipuu monenlaiseen tekstiin ja Strömquistin muutkin kirjat vilahtivat oitis lukulistalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että luit! Ja siis totta, sarjakuva kyllä taipuu ja itselleni tuli suuri hinku taas lukea lisää sarjiksia. Strömquist on helmi!

      Poista
  3. Luin ihan vasta Nousin ja tuhon ja Prinssi Charlesin tunteen hain juuri kirjastosta. Nousu ja tuho vaikutta aluksi "tylsemmältä" kuin Kielletty hedelmä, mutta nyt luettuani sen, huomaan ajattelevani sarjakuvan juttuja tosi paljon. Strömnquist onnistui laatimaan monet varsin monimutkaiset kuviot jokseenkin ymmärrettävään muotoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luin ensimmäisenä Nousu & Tuho -sarjakuvan, joten ihatuin siihen paljon jo varmaan ihan siksi, mutta ovathan sarjakuvan aiheet tosi kovat! Ja kuten snaoit, niin Strömquist osaa selittää asiat ymmärrettävästi.

      Minusta tuntuu, että itselleni Kielletyn hedelmän aihe oli eniten jo tuttu. Vaikka sain siitä paljon irti, niin niitä aiheita olen lukenut muualtakin. Pitääkin kirjoittaa siitä pian blogiin.

      Poista
  4. Prinssi Charlesin tunne oli todella huikea! Jotenkin Strömquist onnistuu aina osumaan asioiden ytimeen ja olemaan samaan aikaan hauska.
    Nousu & tuho ja Kielletty hedelmä ovat vielä lukulistalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olet lukenut Prinssi Charlesin! Se on kyllä kovaa settiä. Ja nimenomaan, Strömquist on todella taitava käsittelemään näitä asioita.
      Nousu & Tuho ja Kielletty hedelmä ovat myös timanttisia!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.