maanantai 26. marraskuuta 2018

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

IMG_4861

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, Gummerus 2018
Sivut 304
Arvostelukappale

Kyllä, myönnän, se olin minä, jonka mielestä tämä kirja on 300 sivua pelkkää ulinaa.

Ei kovin kauniita sanoja. Enkä voi puolustautua, kirjoitin nuo sanat - ja tarkoitin sitä. Toiset ovat kutsuneet kirjaa aikalaiskuvaukseksi, sukupolvikokemukseksi, sipsikirjaksi ja hyväksi viihteeksi. Moni on pitänyt kirjasta. Minä en.

Kirja on herättänyt paljon keskustelua, johon itse tulin vedetyksi mukaan lähes huomaamattani. Goodreadsin syövereistä oli kaivettu esiin, ja lainattu, minun erittäin epäimartelevaa laudahdustani kirjasta. Sain useammalta henkilöltä viestejä tähän liittyen. Mainitsin tästä henkilökohtaisessa somessani ja sielläkin heräsi keskustelu. Olen puhunut kirjasta useiden eri ihmisten kanssa useissa eri tilanteissa.

Nyt olen tässä, jotta voisin kertoa hieman pidemmin miksi en pitänyt kirjasta. Myönnän, että jonkinlainen tarve selitellä on. Mielipiteeni kirjasta ei kuitenkaan ole muuttunut.

"Siis tää kirjahan on kuin sulle kirjoitettu!" sanoi ystäväni luettuaan kirjan takakannen. Niin luulisi. Olenhan minäkin melkein kolmekymppinen, kaupungin keskustassa asuva sipsiaddikti. Elän sitä etuoikeutetun nykykolmekymppisen elämää, jossa päivän suurin murhe saattaa olla se, kun kaupasta on lempisipsit loppu. Lukuisista lähikaupoistani käyn siinä, jossa myydään mielestäni prasta kivennäisvettä. Arkisen elämäni ongelmat tuskin aukeavat muille, kuin samassa tilanteessa oleville, tämän hetken kolmekymppisille kaupunkilaisille.

Siinä missä sipsit tai oikean dippijauheen löytäminen saattaa joskus olla tärkeässä roolissa päivittäisessä elämässä, niin se ei ole silti aihe, josta haluaisin lukea kirjasta. Se ei oikeasti ole kovin kiinnostavaa. Kirjan aiheet pyörivät pitkälti samankaltaisten arkisten asioiden ympärillä, enkä löytänyt niiden joukosta tai ympäriltä sitä kipinää, jota kirjalta kaipaan.

Puuduin päähenkilön jatkuvaan valittamiseen ja oman elämän vastuun pakoilemiseen. En ymmärrä miten kukaan voi lentää New Yorkiin lainarahoilla ja löytää siitä sen jälkeen jotain valittamista. Olisiko tullut aika nostaa pää puskasta? Voisiko ymmärtää oman etuoikeutetun asemansa ja edes yrittää, vaikka vain kolmen sekunnin ajan, tajuta, että ehkä siinä omassa elämässä on kuitenkin jotain hyvää?

Päähenkilö ärsytti, mutta ei tarpeeksi. Joskus kirjoista saa paljon irti, kun niissä on oikein ärsyttävä hahmo. Se tuo oman mausteensa lukemiseen. Nyt päähenkilö ärsytti lähinnä tylsisyttävällä tavalla. En saanut kiinni hänen ongelmistaan tai siitä näkövinkkelistä, jolla hän maailmaa katseli. Tunnistan ja tunnustan kyllä sen Spleenishmäisen, apaattisen maiseman, jota tämäkin kirja kuvaa. Ymmärrän sen, elän sen keskellä, mutta silti se ei ole osa omaa sielunmaisemaani. Löydän asioille merkityksiä, en halua jäädä tuleen makaamaan ja innostun suhteettoman paljon elämän pienistä asioista. Minulla ei ole melkein koskaan tylsää. Ristiriita oman itseni ja kirjan päähenkilön välillä oli turhauttavan suuri.

Luin lehtijutun (täältä), jossa Savonlahti kysyy: Eikö ihminen saa olla epätäydellinen? Saa, ja saa olla luuseri. En tosin ajattele, että kukaan olemassa oleva ja päivästä toiseen elossa sinnittelevä olisi luuseri. En myöskään ajattele, että olisi luuseri, vaikka ei jaksaisikaan sinnitellä. Tässä kirjassa se ei kuitenkaan riittänyt. Tai ehkä ongelma onkin koko asetelmassa. En ajattele ihmisiä luusereina, enkä nähnyt päähenkilöäkään luuserina, enemminkin ihmisenä, joka tuntui kulkevan silmät kiinni, tarttumatta siihen, mitä hänellä jo oli. En tajunnut häntä, enkä hänen hätäänsä.

Yritin ja halusin löytää kirjasta sen jonkin jutun, nokkeluuden, hauskuuden tai vakavammat sävyt - ehkä masennuskertomus? Mutta en löytänyt. Oli sipsit ja loputon valitus. En kokenut saavani kirjasta mitään irti. Tarina tuntui pointittomalta, en löytänyt syvällisempää sanomaa, en minkäänlaista oivallusta. Odotin ja odotin, että jotain tapahtuisi, mutta mitään ei tapahtunut. En ymmärtänyt mitä kirjalla haluttiin sanoa, ja se oli ehdottomasti suurin ongelmani kirjan kanssa. En vain tajunnut.

Olen seurannut Savonlahtea somessa ja pidän hänen jutuistaan. Olen lukenut hänestä monta kiinnostavaa haastattelua ja allekirjoitan paljon hänen ajatuksiaan. Minäkään en pidä tästä yhteiskunnasta, jossa kaikkien pitäisi sujahtaa samaan muottiin. En pidä siitä, että työttömyyttä pitää selitellä, ja kiireistä ihmistä pidetään jotenkin parempana tai kiinnostavampana. Itsekin pienituloisena (aiemmin vielä pienituloisempana) tiedän sen syyllisyyden, joka siihen liittyy, kun vähistä varoistaan ostaa itselleen jotain ei-täysin-välttämätöntä. Tai kun edes haluaa joskus itselleen jotain sellaista.

Haluan lukea ja puhua näistä asioista. Mutta tämä kirja ei välittänyt minulle sitä samaa ajatusta, kuin mitä Savonlahti mielestäni muuten välittää. Savonlahden jutut kiinnostavat, mutta tämän kirjan lukeminen oli tylsä projekti, jonka melkein jätin kesken. Jaksoin sinnitellä loppuun, koska en voinut uskoa, että kirja olisi oikeasti 300 sivua pelkkää tätä. Ihmisen ei tarvitse olla sen enempää kuin on, elämän ei tarvitse olla sen enempää kuin on, mutta kirjan tarvitsee. Ainakin ollakseen minun mielestäni kiinnostava. 

Tämä on vain ja ainoastaan minun lukukokemukseni ja mielipiteeni. Moni on pitänyt kirjasta paljon, samaistunut, löytänyt lohtua ja vaikuttunut. Eikös se niin ole, että vaikuttavimmat kirjat jakavat mielipiteitä?

17 kommenttia:

  1. Jotenkin olen saanut kirjasta jo aiemmin juuri tällaisen kuvan mitä kuvailet; tylsän ja ehkä ärsyttävänkin valituskirjan. Siitä syystä en ole kirjaa lukenut (taikka ostanut vaikka tuli kirpparilla houkuttelevasti vastaan parilla eurolla). Jotenkin en vaan usko, että kirja on yhtään minulle tarkoitettu, vaikka tosiaan näennäisesti samanlaisessa elämäntilanteessa kai elän minäkin. Ehkä joskus vielä annan ennakkoluulojeni olla ja kokeilen tätä, mutta kun aika on muutenkin kortilla kirjojen kanssa, suuntaan sellaisten kirjojen pariin, jotka oikeasti kiinnostavat. Tämä ei kiinnosta vaikka suuren suosion onkin saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kirja taas oikeasti kiinnosti. Odotin sitä jo ennen, kuin se oli julkaistu. Lähtökohtaisesti kirja kuulostaa sellaiselta, että se olisi kuin minulle tehty. Vaan ei, niin ei...

      Heh, en voi kirjaa varsinaisesti suositella, mutta kiinnostaisi kyllä kuulla mielipiteesi. ;)

      Poista
  2. Olipa mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos! En ole kirjaa lukenut, mutta joitakin bloggauksia olen kirjasta lukenut ja kirja kiinnostaa vaikken ole oikein saanut siitä otetta eli en oikein osaa odottaa mitään (lukenen kirjan kun tilaisuus tulee). Kuitenkin jokin kaihertaa ja oikeastaan toit niitä asioita nyt esille, joita "pelkään". Liiallinen arkisuus ja valittaminen ei innosta. Sipsitkään eivät innosta eikä se, että jotain tuotetta (vaikka niitä tiettyjä sipsejä) pitää metsästää ympäri kyliä. Itse olisin syömättä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kommentoit! Kiinnostaa kyllä kuulla, mitä mieltä olet tästä, jos kirjan luet. Minua arkisuus noin yleisesti ei haittaa kirjallisuudessa, mutta tässä tuntui, että se kaikki muu hautautui dippijauheen sekoittelun alle - se puski liiaksikin jo päälle. Hehe, minä taas jopa vähän ymmärrän "juuri niiden oikeiden sipsien" tärkeyden, tosin kaupungin keskustassa asuvana ei hirveästi tarvitse ympäri kyliä juoksennella saadakseen sen mitä haluaa. Mutta ei se kirjallisuudessa kovin erikoinen aihe ole...

      Poista
    2. Kyllähän minun täytyy tämä lukea, että saan tietää miten kirjan itse koen. Pitää vain odotella seuraavaan suomireissuun asti, mutta kirjan nimi on merkattu ylös. :)

      Ei minuakaan arkisuus sinällään haittaa, vaikea selittää. Riippuu eniten siitä, miten asiaa käsitellään ja mitä se arki sisältää. Myönnän, että minun on vaikea ymmärtää oikein mitään tietyn merkin perässä juoksemista - liittyköön se ruokaan tai muuhun. Ruuan kohdalla voi johtua siitä, että ruoka ei ole minulle kovin tärkeää ja muiden tuotteiden kohdalla siitä, etten ole merkkiuskolinen. :D

      "Ympäri kyliä" on sanonta, joka ei tarkoita kirjaimellisesti ympäri kyliä juoksemista, vaan kuvastaa (joskus liioitellusti) jonkin asian perässä juoksemista yleensä. Ei siis tarvitse asua kylässä voidakseen juosta ympäri kyliä :D Mutta ei siis ole tarkoitus arvostella tai vähätellä niitä, jotka arvostavat jotain tiettyä tuotetta tai asiaa ja voivat nähdä vaivaa sen saadakseen. Olen samaa mieltä kuin sinä, että se ei kirjallisuudessa ole kovin erikoinen aihe.

      En uskalla enempää kirjaa sorkkia, kun en tosiaan ole sitä lukenut. Mutta tässähän alkaa innostua, koska omakin mielipide kiinnostaisi tietää! :D

      Poista
  3. Mielenkiintoinen postaus, tästä kirjasta lukee kyllä ajatuksia mielellään!

    Luin itse tämän aivan eri tavalla, ja lukemastani kovin nautinkin. (tai siis kuulemastani, äänikirjana tän tosiaan kulutin) Koen jotenkin, että kyse on myös elämäntilanteensa ja yhteiskunnan jollain tapaa jopa hieman syrjäyttämä hahmo, ja siksi en ihan täysin itse ymmärrä, miten paljon esimerkiksi tuota matkustuskohtausta kritisoidaan. Onko se oikeasti vain elämässä pärjäävien ihmisten etuoikeus suoda itselleen jotain hyvää? Saati että se olisi pakoilua, kun oikeasti jatkuvalla syötöllä vaan saa hylkääviä ilmoituksia kaikesta työstä, mitä vain keksiikään hakea?

    Olen ehkä siitä poikkeava lukija, että luin tän kovastikin yhteiskunnallisena teoksena, enkä siitä syystä oikein nähnyt tässä juurikaan arkisuutta. Tai sipsejä. :D Minut Savonlahti sai todella tuntemaan, miltä tuntuu olla se, joka ei saisi suoda itselleen hyvää ja jonka oleminen on niin monen mielestä tässä maassa vääränlaista, ja miten vain sankareita ja itseään niskasta ottajia ihaillaan. Tuo jälkimmäinenkään ei aivan niin helppoa ole, kuin sen annetaan ymmärtää, tää meidän yhteiskunta kun aika paljon suuremmin luokkayhteiskunta kuin moni oman onnensa seppä ehkä haluaakaan ymmärtää. Ja ei, en siis tarkoittanut tällä sinua, vaan ylipäätään keskustelua kirjan ympäriltä. :D

    Mutta kuten itsekin sanoit, ehkäpä tosiaan suurimmiksi puheenaiheiksi päätyvät kirjat tosiaan jakaa erityisen paljon mielipiteitä! Ymmärrän täysin näkemyksesi tästä kirjasta "vain kirjana", kaunokirjallisena teoksena. Ehkä oma, toisenlainen mielipiteeni pohjautuu tosiaan sille yhteiskunnalliselle vireelle, jonka tästä kirjasta poimin. :) Mutta kiva, että tästä puhutaan ja se saa tilaa, tällaisetkin tarinat ovat minusta varsin tervetulleita. Aika täynnä tuo kirjamaailma sitä päinvastaista on, etenkin niillä, jotka kapeammin vain muita bestsellereitä lukevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasin tähän juuri ihan tosi pitkästi, ja sitten se kommenti katosi kuin tuhka tuuleen - arghhh! Yritetään uusiksi.

      Yritin itsekin lukea tätä juuri tuosta yhteiskunnallisesta näkökulmasta, sillä se nousee vahvasti Savonlahden haastatteluissakin esiin. En kuitenkaan saanut siitä(kään) oikein mitään irti. Luulen, että lähestymistapa ei toiminut kohdallani. Jotenkin jäin niin tiukasti kiinni niihin pinnallisempiin juttuihin, siihen valittamiseen ja oli tosi vaikea nähdä, mitä sen kaiken alla/takana/päällä/jossain on. Mietin lukiessani tosi paljon sitä, että mitä kirja yrittää sanoa ja lukemien jälkeenkin mietin sitä. Sain sen oikeastaan irti vasta Savonlahden haastatteluista, mutta sitä samaa en tosiaan kirjoista hahmottanut.

      New Yorkin matkaan takerruin itse varmaan siksi, että odotin sen olevan jonkinlainen käänne johonkin suuntaan. Ajattelin, että se toisi iloa päähenkilön elämään tai jotain, mutta ei - sekin kääntyi jotenkin negatiiviseksi! Matka, josta moni voi vain villeimmissä unelmissaan haaveilla. Se oli ehkä kohta, jossa kärjistyi kunnolla ero oman ajattelumaailman ja kirjan tarjoaman välillä.

      Se mitä sanot yhteiskuntaluokista, on totta. Sekä noista vahingollisista ajatuksista siitä, kuinka itseään pitäisi ottaa niskasta kiinni tai miten kukakin on oman onnensa seppä. Aika monta asiaa elämässä on, joihin ei voi vaikuttaa. Mutta kun jotenkin en löytänyt sellaistakaan näkökulmaa tästä kirjasta. :D

      Olen itse elänyt elämästäni suurimman osan köyhyysrajan alapuolella. Lapsuuden ja nuoruuden työttömän yksinhuoltajaäidin ja sisarusten kanssa kerrostalolähiössä. Perheellä ei ole ollut mahdollisuutta antaa taloudellista tukea, joten oma elämä on pitänyt kyhätä kasaan aika pitkälti itsekseen. Olen etuoiketettu, että se on ollut mahdollista esim. terveyden puolesta. Mutta ehkä juuri siksi itse on niin kiitollinen kaikesta mitä on, että on vaikea tajuta sitä valituskierrettä, joka tästä kirjasta käteen jäi. Sen jalkoihin jäi nyt se yhteiskunnallinen vire omalta osaltani...

      Tuskin olemassa on kirjaa, josta kaikilla olisi samanlainen mielipide. Ja ehkä ihan hyvä niin?

      Ps. Laitoin nyt KOLMANNEN kerran varaukseen en Ferranten toisen kirjan, ja aion nyt kolmannen kerran lukea sitä. Tällä kertaa en aloita alusta (ja jää puolitiehen), vaan aloitan siitä puolivälistä! Katsotaan, mitä tuleman pitää...

      Poista
    2. Joo ymmärrän kyllä täysin, miten meidänkin omat, varsin erilaiset taustakokemukset saa yhden ja saman tarinan näyttäymään hurjan erilaisina. Ehkä oikeastaan vasta tän sun kommentin kautta ymmärrän paremmin tuon rahanlainaamisen etuoikeuden, vaikka toki itsekään en sentään siinä tilanteessa ole, että muiden rahoilla yleensä reissujani olisin juurikaan tehnyt.

      Mutta joo, tää keskustelu on monella tapaa avartavaa, ja on kiva, että juuri tästä kirjasta keskustellaan! Ylipäätään on kiinnostavaa, miten paljon itselläkin muuten ihan mielenpäällä olleet asiat heijastuivat tähän kirjaan - se, löytyykö ne sieltä todella, on tietenkin aivan eri asia. Kommentoinkin pari viikkoa sitten itsekin tästä kirjasta instagramiin, että luin sen hetkellä, jolloin olisin löytänyt Salatuista elämistäkin yhteiskuntakritiikkiä, joten oon kyllä aika vakuuttunut, että osa siitä yhteiskunnallisuudesta tulee myös ihan jostain muualta kuin tästä kirjasta. Ja varmaan paljon myös Savonlahden omista haastatteluista, jotka sun kanssa ollaan ilmeisesti eri järjestyksessä nekin luettu, kirja ja haastattelut siis. Ja mä olin lukenut tästä jo niiiin monesta tuutista vähän samankaltaista ajatusta kuin sun se GR-arvio, että sipsien määräkin tuntui huomattavasti vähemmältä kuin olin antanut itseni ymmärtää. :D

      Ja hahah, tsemppiä Ferranten kanssa! Oon kyllä siihenkin niin kritiikittä hullaantunut, että oot sit mitä mieltä siitä tahansa tai vaikka et saisikaan luettua edes loppuun, kuulen mielelläni mielipiteitäsi kirjasta. :D On aika avartavaa nähdä itse lähinnä hehkuttamansa kirjat muistakin näkökulmista, parhaillaan se jopa suurentaa sitä lukukokemustakin entisestään!

      Poista
    3. Oma tausta kyllä heijastuu ja näkyy lukukokemuksessa, vaikka kuinka yrittäisi olla objektiivisempi. Toisaalta jos sen huomaa, niin sehän voi tehdä lukukokemuksesta vaikka kuinka antoisan, ja antaa mahdollisuuden puntaroida kirjaa ja omiakin ajatuksia ihan eri tavalla.

      Se on aina vähän "vaarallista", kun kirjoittaa omia mielipiteitä ilman, että välttämättä avaa niiden taustoja sen enempää. Rahan lainaamista en mitenkään pahana asiana näe, vaan hyvin luonnollisena, jos sellaiseen mahdollisuus on. Mutta joskus voi olla haastavaa ymmärtää, että siihen ei kaikilla ole mahdollisuutta (suuntaan tai toiseen). Se muuttaa aika paljon silloin omaa ajatusta siitä koko asiasta.

      Hah, tunnistan niin tuon, kun on joku "vaihe" menossa ja yhtäkkiä sitä näkee kaikkialla. Vaikka sitten Salkkareissa. Varmasti olisin itse eri tilanteessa ja mielentilassa lukenut tätä eri tavalla. Niinhän se jokaisen kirjan kohdalla on. En silti usko, että tästä olisi tullut toisessakaan tilanteessa mitään lempikirjaa, ehkä vähän enemmän olisi voinut saada irti. Kuka tietää? En ajatellut kuitenkaan kokeilla toista kertaa...

      Sekin kyllä just vaikuttaa, että mitä kirjalta odottaa ja olettaa. Omat odotukseni perustuivat pitkälti käsitykseen, jonka olin muodostanut Savonlahden somen yms. perusteella. Ja niitä sipsejä on paljon! Kannessakin!!! :D

      Kiitos. Kyllä mä sen ajattelin lukea. Se kirjasarja kuitenkin kiehtoo, vaikka kovin vahvasti ei olekaan edennyt... Eka osa oli kuitenkin ihan hyvä, vaikken siihenkään hullaantunut, haha. Kuitenkin sen verran hyvä, että haluaisin lukea tarinan kokonaisuudessaan. No, mutta, kunhan saan kirjan (taas) käsiini, niin eiköhän se nopeasti selviä miten käy. :D

      Poista
  4. Jännää, kun nimen perusteella kuvittelin, että tämä kirja on jotenkin hirveän syvällinen. Ilmeisesti ei ollut. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kirjassa lienee syvällisempikin puolensa - kuten Laura tuossa yllä kommentoi - mutta itse en siitä saanut kiinni. :(

      Poista
  5. Minäkään en saanut tästä kirjasta kiinni, blogijuttujen perusteella odotin jotain muuta, joko syvällistä tai sellaista iloisen kuplivaa, mutta kumpikin jäi saamatta. Tavallaan lukukokemus oli kyllä samanlainen kuin päähenkilön elämäkin, hivenen mollivoittoista etenemistä ilman suuria huippukokemuksia.

    VastaaPoista
  6. Kyseinen kirja oli todella mitätön. En voisi enempää olla kanssasi samaa mieltä. Surkein kirja ikinä!!

    VastaaPoista
  7. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta!

    Sain juuri kirjan luettua ja säästin tämän postauksen lukemista tähän asti :D En oikein osaa sanoa mielipidettäni kirjasta. En varsinaisesti tylsistynyt lukiessa (mitä auttoi lyhyet luvut), mutta ymmärrän hyvin pointtisi tässä ja välillä tuli vähän sama fiilis, vaikka ei suoranaisesti ärsyttänytkään.

    Hienoa, että kirjoitit kriittisen mielipiteesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, jos tekstistäni löytyi jotain kiinnostavaa! Minusta blogitekstien tulee olla rehellisiä, vaikka aina ei olekaan kiva kirjoittaa näin kriittistä tekstiä. Mutta tämähän on vain minun sujektiivinen mielipiteeni.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.