Lue tämä kirja.
Sillä mitä minä tästä kirjasta kirjoitan, ei ole juuri mitään merkitystä. Hapuillen olen hakenut sanoja omalle lukukokemukselleni ja sille myllytykselle, jonka kirja on pääkopassani tehnyt. Kirja puhuu puolestaan.
Aistien viisaus on feministinen teos, joka pakottaa lukijansa pysähtymään ja katsomaan maailmaa aivan uudesta näkökulmasta. Ainakin, jos on kaltaiseni valkoinen peruna, joka on kasvanut ja elänyt koko elämänsä europatriarkaalisen maailmankuvan ja tiedon äärellä. Se on niin syvällä meissä, että sitä on melkein vaikea tajuta, että siellä se on, meille syötettynä. Minna Salami kyseenalaistaa sen kaiken, ja ei vain kyseenalaista, vaan tarjoaa myös uusia tapoja tarkastella maailmaa. Takakansi lupaa uudenlaista maailmankatsomuta, ja tämä lupaus lunastetaan.
Olen viime päivinä ollut hirvittävän vihainen siitä, miten patriarkaalisessa yhteiskunnassa elämme. Nämä vihan tunteet liittyvät omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini, eivätkä sinänsä liity tähän kirjaan. Mutta tämä kirja on osa vastausta sille, miten tätä yhteiskunnan sairaaksi tekevää rakennetta voisi purkaa. Miten sitä voisi purkaa, ja mitä tilalle voisi tulla.
Salamin kirja koostuu esseistä. Ensimmäinen essee käsittelee tietoa, joka kritisoi suoraan sitä, miten tietoa europatriarkaalisessa yhteiskunnassa tuotetaan ja millaiselle tiedolle ylipäänsä annetaan arvoa. Ei varmaan ole kovin yllättävää, että kun tarkastellaan ketä europatriarkaalinen tieto palvelee parhaiten, on vastaus valkoinen mies. Pystymme keräämään tarpeeksi tietoa siitä, miten esimerkiksi päättää sodat, köyhyys ja sairaus, mutta niitä ei silti päätetä. Kuten Salami kirjoittaa: "Europatriarkaalinen tieto ei valistuneisuudestaan huolimatta tartu inhimilliseen kärsimykseen, koska kärsimyksen päättäminen tarkottaisi europatriarkaalisen tiedon valta-aseman päättymistä." Ajatella mitä tapahtuisi, jos kaikki valta ei enää olisikaan valkoisten miesten käsissä!
Muut esseet tarkastelevat yhtä lailla koko ajan europatriarkaalista tietokäsitystä kyseenalaistaen seuraavia aiheita: vapautuminen, dekolonisaatio, identiteetti, musta, naiseus, sisaruus, valta ja kauneus. Kaikki esseet ovat vaikuttavia ja paljastavia. Ne valaisevat sitä, mihin kaikkeen europatriarkaalinen tietokäsitys ulottaa lonkeronsa ja miten se saa meidät tarkastelemaan asioita tietystä näkökulmasta. Mutta kuten jo kirjoitin. Salami ei vain paljasta ja näytä, vaan hän kyseenalaistaa ja sitten ojentaa uuden ajatuksen ja tavan tarkastella näitä asioita.
Kun puhutaan europatriarkaalisesta tiedon kyseenalaistamisesta, tarkoitus ei ole vain kritisoida tai kieltää kaikkea kerättyä tietoa tai esimerkiksi tiedettä. Meillä on paljon tietoa, ja tiede, jonka avulla pystytään ratkomaan paljon asioita ja tuottamaan hyvää maailmaan. Mutta tiedosta puhutaan usein, kuin se olisi neutraalia. Tämä käsitys on tarpeen muuttaa. Europatriarkaalisen tiedon ytimessä on valkoisen miehen näkökulma. Eikä valkoisen miehen näkökulma voi olla ainoa, koska se ei ole.
Lukemisen jälkeen oli ja on hieman hengästynyt olo. Kirjan lukeminen ei ole helppoa, vaikkakin kyllä ihanaa. Ihanaa, sitä se on. Kirja on samaan aikaan henkilökohtainen että teoreettinen. Teoreettisuus vaati ainakin itselläni pysähtymistä. En varmasti ymmärtänyt kaikkea ja kirja vaatinee omalla kohdallani toisen lukukerran. Tai no, osittain jo kolmannen. Luin nimittäin kirjasta ensimmäiset noin 80 sivua kahdesti. En siksi, että kirja olisi ollut jotenkin käsittämättömän vaikea, vaan siksi, että kun sain kirjan ensimmäisen kerran käsiini, ehdin lukea kirjaa jonkin verran, ennen kuin se piti palauttaa seuraavalla varaajalle kirjastoon. Kun sain kirjan seuraavan kerran käsiini, en enää muistanut mihin kohtaan olin lukenut, joten päätin lukea kirjan alusta. Lukiessani tajusin, että olin ensimmäisellä kerralla lukenut sivulle 80. Mutta toinen lukukerta teki hyvää, ja sain kirjan alusta paljon enemmän irti, kuin mitä ensimmäisellä kerralla ehdin saada. Aion ehdottomasti lukea kirjaa vielä tämänkin jälkeen.
Kirjan ajatukset eivät ole sellaisinaan jääneet mitenkään pysyvästi mieleeni, eivätkä muuttaneet yhtäkkiä radikaalisti omaa maailmankatsomustani. Eikä se edes olisi mahdollista, ja syy on nimenomaan se, että olen elänyt yli kolmekymmentä vuotta imemässä itseeni kaikki ne käsitykset, ajatukset ja asenteet, jotka ovat syntyneet täällä europatriarkaalisen yhteiskunnan sisällä. Ne eivät muutu hetkessä. Kirja jätti kuitenkin merkittävän jäljen. Pyörittelen sen nostamia aiheita päässäni koko ajan. Huomaan olevani entistä kriittisempi ja kyseenalaistavampi. Kyseenalaistan omia ajatuksiani ja reaktioitani. Huomaan myös sisuuntuneeni. Se on aika mahtavaa!
Kirja tarjosi sen hellän kosketuksen, joka antaa luvan olla vihainen sille, miten asiat ovat ja haluamaan, sekä tavoittelemaan paljon parempaa.
Minna Salami on nigerialais-suomalainen kirjailija, yhteiskuntakriitikko ja kansainvälinen puhuja. Hän pitää MsAfropolitan -blogia.
Lue tämä kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi!
Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.