Timo Parvela & Bjørn
Sortland: Kepler62 – Kirja viisi: Virus, Wsoy 2017
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Sivut: 189
Kirjastosta
Huikea Kepler62
-kirjasarja alkaa lähestyä loppuaan. Nyt käsissä on jo toiseksi viimeinen kirja
ja pian viimeinen. Jännityksellä odotan miten viimeinen
kirja onnistuu vastaamaan kaikkiin tällä hetkellä auki oleviin kysymyksiin! Onneksi ei tarvitse itse kynäillä viimeistä osaa valmiiksi.
Kirjasarja kertoo siitä kun maapallo on tuhon
partaalla ja on etsittävä pelastusta sen ulkopuolelta. Uusi planeetta löytyykin, ja sinne päätetään lähettää joukko lapsia, jotka on valikoitu tehtävään varsin erikoisella
tavalla – tietokonepelin avulla. Lapset ovat valintaprosessin ja avaruusmatkan
jälkeen oleilleet jo hetken uudella kotiplaneetallaan. Siellä heillä on suuri
tehtävä. Vaan mikä tehtävä on?
Kysymyksen leijuessa avoimena ilmassa lapset kohtaavat uuden planeetan tarjoamia seikkailuja. Edessä on muun muassa planeetan muut asukkaat, luoliin kätkeytyvät salaisuudet ja räikeät, äärimmilleen paukkuvat
vuodenajat. Selviävätkö nuoret tästä? Entä miten käy heidän, joista outo virus tuntuu saaneen otteen?
Ja se polttelevin kysymys - kuka on HÄN?
Virus saattaa olla
kirjasarjan synkimpiä osia, etenkin mitä tummaan, lähes mustaan kuvitukseen
tulee. Viidennessä osassa sukellellaan synkissä vesissä - tai leijutaan pimäessä avaruudessa, miten sen nyt tahtoo ottaa -, eivätkä kirjan tapahtumat ole kovin valoisia, vaan ennemminkin maalataan melko tummaa kuvaa maailmasta.
Juonittelu, aseet ja tappaminen – tuhoaminen – ovat osa tarinaa. Kaiken synkän
keskellä pilkahtaa kuitenkin aavistus hyvää, ihastumista, lämpöä.
Kirjasarjassa
olen ollut todella mieltynyt ensinnäkin seikkailutarinaan, ja Pitkäsen
henkeäsalpaavaan kuvitukseen. Tässä on sarja, jota suosittelen jatkuvasti ihan
jokaiselle. Mutta samalla olen kovasti miettinyt kirjasarjan kohdeyleisöä. Olen
aiemminkin kirjoittanut, että aivan pienimmille lapsille tämä ei ole ja
ilmeisesti päähäni jostain ilmestynyt kukkahattu keikkuu siihen tahtiin, että
hämmästelen kirjassa esiintyviä kirosanoja, aseita ja tappamista miettien, että
eiväthän ne nyt sovi kenellekään!
Jos kuitenkin heitän
kukkahatun menemään ja löysään nutturaani, niin täytyy sanoa, että onhan tämä nyt aivan todella
kova kirjasarja. Kirjasarjan ensimmäinen osa on ollut yksi parhaita aikoihin
lukemiani lastenkirjoja, eikä sarjan muutkaan osat varsinaisesti kalpene
rinnalla, vaikka eivät ehkä ensimmäiselle voi koskaan vetää vertoja.
Viimeistä osaa odotellaan täällä jo lähes henki salpautuneena...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi!
Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.