torstai 28. syyskuuta 2017

Rosa Meriläinen & Saara Särmä: Anna mennä - Opas hauskempaan elämään

IMG_0210

Rosa Meriläinen ja Saara Särmä: Anna mennä - Opas hauskempaan elämään, S&S 2016
Sivut: 364
Kansi ja ulkoasu: Jussi Karjalainen
Kannen kuva: Aki-Pekka Sinikoski
Kirjastosta

Näköjään on aivan maailman vaikeinta lukea feministinen kirja ja yrittää sitten kirjoittaa siitä. Olen nyt muutaman päivän yrittänyt. Joko olen saanut aikaiseksi niin henkilökohtaiseksi taittavia tekstejä, etten kirjoittaisi sellaisia edes päiväkirjaani, jos kirjoittaisin päiväkirjaa, tai sitten niin kuivia sananparsia teoksen sisällöstä, että niillä saatesanoilla kiertäisin itsekin kirjan kaukaa. Vaikeaksi kirjoittamisen tekee se, että aihe on niin tuttu, ettei kirja mullistanut maailmaani, ja siksi ei oikeastaan ole mitään sanottavaa, ja sitten taas toisaalta aihe on niin tärkeä ja omani, että voisin kirjoittaa aiheesta melkein kirjan itsekin. Yritäpä tässä sitten luovia näiden ääripäiden välissä.

Rönsyävien ja nyt julkaisemattomaksi jäävien tekstieni tärkeimmät pääpointit ovat olleet kutakuinkin seuraavat:

1. Anna mennä: opas hauskempaan elämään on ennen kaikkea teos, joka kehottaa kehtaamaan enemmän, nolostelemaan vähemmän ja näin elämään enemmän, koska silloin elämä nyt vain on hauskempaa. Vakaviin asioihin sietää suhtautua vakavasti, mutta omasta elämästä ei kannata tehdä liian vakavaa. Kirjan kehotus on muuten aika tehoava, sillä kirjan lukemisen jälkeen olen itsekin kehdannut tehdä enemmän ja miettinyt vähän vähemmän.

2. Kirja on hyvä feministinen perusteos. Se ei varsinaisesti tarjoillut kovin paljon uutta minulle henkilökohtaisesti, mutta avaamalla käsitteitä ja nostamalla hyvin arkipäivisiä epäkohtia päivänvaloon, on sen kautta aiheisiin helppo tutustua. Kirja ei kuitenkan ole mikään vakavahenkinen jykevä käsikirja, vaan hauska, sellainen potkua elämään antava. (Tässä kohtaa voisi melkein käyttää sappinesteet suuhun nostattavaa ilmaisua positiivinen tsemppari.)

3. Tekstejä lukiessa on hyvä pitää mielessä, että kyseessä on vain kahden ihmisen mielipiteet. On hyvä saada uutta näkökulmaa ja tuuletella omia ajatuksiaan, mutta purematta nieleminen harvoin kannattaa. Kirjassa on useita kohtia, joita itse en allekirjoita. Esimerkiksi lause "Naisen masu on pyöreä, ei litteä." Paitsi että ei ole aina ja kaikilla. Joillakin on litteä vatsa vaikka taustalla ei olisi ruokavaliota, sairautta tai treeniä - kehoja on myös litteillä vatsoilla, ja se on ihan okei. Se on ihan okei, vaikka taustalla olisikin jotain. Tietenkään jokaisen kirjan ajatuksen ei tarvitse mennä yksiin omieni kanssa - voinhan kirjoittaa sellaisen kirjan sitten itse! - mutta yllä oleva ilmaisu on mielestäni jopa vahingollinen. Vatsa saa olla sellainen kuin on ja se on hyvä sellaisena. Kaiken muun voi unohtaa.

4. Hällä väliä -asenne on hyvä kun huomaa henganneensa töissä puoli päivää housujen vetskari auki tai kun kaveri haluaa tulla kylään juuri silloin kun koti tuntuu räjähtäneen käsiin. Ihan sama, elämässä on vakavampiakin asioita! Mutta koska niitä vakavampiakin asioita on, ihan kaikessa hällä väliä ei toimi. En nyt listaa tähän asioita, jotka mielestäi tulisi ottaa vakavasti, etten ole se tylsä nipottaja, mutta on asioita, joihin voi, saa ja tulee suhtautua vakavasti. Rento asenne on hyvä, piittaamattomuus ei.

5. Tekstit olivat paikoin melko heteronormatiivisia, mikä tuntuu erikoiselta feministisessä teoksessa nykypäivänä. Ja siitä syystä siihen huomioni kiinnitinkin.


Anna mennä: opas hauskempaan elämään ei mullistanut maailmaani tai ravistellut perustuksiani, mutta luin sen suurimmaksi osaksi mielelläni. Se herätti ajatuksia ja tarjosi mukavaa tsemppiä hetkeen, kun sitä ehkä vähän tarvitsikin. Jää kuitenkin melko keskinkertaiseksi pienine ongelmineen. Voisin suositella tätä ensimmäiseksi feministiseksi teokseksi jollekin tai sitten tsemppikirjaksi kurjaan päivään.


10 kommenttia:

  1. Tää oli kyllä todellä tärkeä lukukokemus minulle, ja minullakin sen lukemisen vaikutukset ovat olleet varsin kauaskantoiset - lempihokemani on nykyään tuo Särmän lanseeraama "aina saa hävetä ja kärsiä", se on tullut niin tarpeeseen, ettei tosikaan. Näin tosikkona kun elämä on hieman haastavaa, välillä.

    Ehkä tän parasta antia on ollutkin se, että tästä tosiaan sai jotain oikeaan elämään. Muistan, että juuri luettuani en ihan niin vakuuttunut, ja paikoin kirja syyllistyi juurikin siihen, mistä itse saarnaa: tuo "naisen masu on litteä" on loistava esimerkki, toinen oli taas se "kaiken vauvansoseen itse tekevät äidit" -saarna, jossa toki tärkeästi muistutettiin, että helpommallakin pääsee ja täydellisyyttä ei tarvitse tavoitella, mutta silti taas aivan turhaan tehtiin vastakkainasettelua. Uskokaa tai älkää, jotkut myös nauttii siitä, että saa olla soseuttaviakin äitejä, vaikka Meriläinen ei sitä uskoisikaan. Mutta kuten sanoit, tämän kanssa on erityisen tärkeä muistaa, että nämä ovat kahden ihmisen mielipiteitä, ei totuus ja fakta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka kirja ei sillä tavalla itselleni noussut kovin suureksi, niin luulen, että mulla käy vähän samoin. On tästä kuitenkin jotain ammentanut ja hyvin todennäköisesti se näkyy jatkossa ihan konkreettisesti omassa elämässä. Niin käy usein, kun lukee tällaista. Tuo hokema on muuten ihan pirun hyvä!

      Joo, nostin tuon vatsa-esimerkin, koska se oli aika tökerö lausahdus. Mutta oli siellä muutakin, ja noita ruokajuttuja mietin myös. En itse liputa valmisruokien puolesta ("suuri ruokahuijaus" on enemmän se oma asenteeni), ja ruokavalioni määräytyy pitkälti eettisten valintojeni pohjalta. Ja on ihan ok ottaa rennosti ja syödä valmisruokia, mutta ihan yhtä lailla voi ottaa rennosti ja kokkailla itselleen mitä mieli tekee ja soseutella vauvoille mitä haluaa. Ne ovat ihan hyviä ja relevantteja valintoja elämässä, nekin. Eli joo, en minäkään pidä vastakkainasettelusta.

      Poista
  2. Kiitos tästä, luin Särmän kirjoituksia netistä, ja ne olivat minusta varsin särmikkäitä. Olemme aiemminkin tästä asiasta vaihtaneet ajatuksia, mutta nyt jätän kommentin vain yteen. Pidän keskusteluista, joissa ei kärjistetä liikaa. Arvostan huomiotasi, että "Naisen masu on pyöreä, ei litteä", koska juuri yleistäminen on monen ongelman alku, olemme jokainen uniikkeja yksilöitä, joilla on samat oikeudet ja velvollisuudet, ja sama jakamaton ihmisarvo. Se ei kuitenkaan saa olla este tehdä yhdessä tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Särmä kirjoittaa kyllä juurikin särmikkäästi! Mutta sitten on aina se vaara, että menee liian kärjistetyksi tai yleistämiseksi.

      Niinhän se on, että yhdessä se tasa-arvo rakennetaan!

      Poista
  3. Pidin erityisesti tämän kirjan yleistunnelmasta, vaikka joidenkin asioiden kohdalta mentiin - omaan makuuni - vähän liiankin perustasolle. Ja sama kun Lauralla, olen itsekin tiettyihin tilanteisiin ottanut helpotukseksi Särmän lauseen. :D

    Olisin muuten mieluusti lukenut niitä sun henkilökohtaisempia ajatuksia. Sinänsä en usko, että mikään on kovin henk.kohtaista siinä mielessä, että joku on kumminkin jo kokenut samaa. Tämä on minusta hyvin mielenkiintoinen asia ja itse aina teen välillä blogissa koukkaukisa henk.kohtaisempaan suuntaan. Välillä kaduttaa, mutta sitten voi taas kaivaa Särmän lauseen esiin :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleistunnelma oli hyvä, sellainen positiivinen kyllä. Ehkä tämä tuntu niin perustasolle menevältä, kun aihe on itselle niin tuttu? :D

      Haha, no ehkä niitä henkilökohtaisempiakin postauksia vielä tulee. Nyt vain hukkui kirja niiden alle... :D Ja ehkä sitten voi itsekin hyödyntää tuota Särmän lausetta.

      Poista
  4. En ole lukenut kirjaa, mutta hyvä huomio, että rento asenne ja piittaamattomuus ovat kaksi eri asiaa. Mielestäni sellaisten asioiden, mistä ei ole haittaa, ei tarvitse aina olla viimeisen päälle :) Pieniä asioita ei myös tarvitse jäädä murehtimaan pitkäksi aikaa ja kuluttaa siihen aikaa ja energiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Kukaan ei luultavasti vahingoitu siitä, että vaikka housun vetskari on auki tai jos yhden päivän elää pelkillä sipseillä (:D).

      Poista
  5. Mulla jäi tää kirja kesken kesällä, oli tässä hyviä juttuja mutta joku vaan alkoi tökkimään. Ehkä joskus koetan uudestaan, seuraavaksi kiinnostaisi Meriläisen Ne - Kuukautiskirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla jäi ekalla kerralla tämä kesken ja palautin kirjastoon silloin. Nyt päätin kokeilla uudelleen ja oli tämä ihan kiva lukea. Aika perusteos tämä on, että paljon ei menetä, vaikka jättäisi lukematta. Minuakin kiinnostaisi Kuukautiskirja!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.