keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Syyskuun ja lokakuun tärkeät, mutta vaikeat kirjat



"Lokakuu on puolessa välissä. En tiedä missä välissä se on tapahtunut. Itseasiassa seinäkalenterikin näytti vielä hetki sitten syyskuuta, kun en huomannut kääntää sivua. Tuntuukin ihan vähän huijarilta kirjoittaa syyskuusta, sillä jos ei huomaa kuukausien vaihtuvan, niin on haastava alkaa sijoittamaan tapahtuneita oikeisiin aikaikkunoihin näin myöhään. En minä tiedä mitä syyskuussa tapahtui. Jotain?"

Näin kirjoitin lokakuun puolessa välissä. Teksti jäi kesken ja kun seuraavan kerran katsoin kalenteria, olikin marraskuu. En tiedä minne nämä päivät katoavat, mutta sen tiedän, että tältä syksyltä olen saanut osumaa. Lempivuodenaikani on osoittanut armottomuutensa, ja ensimmäistä kertaa ehkä ikinä olen ymmärtänyt mitä on kaamos, loputon pimeys ja siitä seurannut väsymys. Aika monta vuotta sitä saikin porskutella täysillä syksyt, ärsyttää muita loputtomalla energialla pimeyden keskellä ja kituutella sitten kevätväsymyksestä. Ehkä nyt on toisin, kun kärsin tämän syksyn, niin ensi kevään valo onkin ihana eikä pirullinen?

Syyskuu ja lokakuu ovat yhtenä sykkyränä päässäni. Sen muistan, että syyskuu vaihtui lokakuuksi peilityynen järven rannalla kauempana kotoa. Muuten on ollut töitä, koulujuttujen laiminlyöntiä ja niistä stressaamista, iltakävelyjä pimeinä syysiltoina jokirannassa (aina kun olen jaksanut), baari-iltoja (joskus silloinkin kun en olisi jaksanut), Stranger Things -maratoneja seurassa, laiskuutta ja saamattomuutta, sairastelua ja no, sitä väsymystä. 

Syksyn värejä taisin muistaa ihastella kerran tai kaksi. Tekisi mieleni sanoa, että koko syksy on ollut yhtä harmaa kuin nämä kuvat, mutta ei se ihan paikkaansa pidä. Tämäkin syksy on ollut ihan hyvä, on ollut paljon mukavia juttuja, hauskoja päiviä ja iltoja, kivoja ihmisiä. Olen innostunut useammasta asiasta, kokenut onnistumisia ja tykännyt tekemistäni jutuista. Mutta jotenkin se väsymys on luikerrellut vähän kaikkialle (kiitos pitkään kestäneen unettomuuden), ja tuntuu että syksy on mennyt ohi hujauksessa ja kivoista jutuista huolimatta on jotenkin vellonut siinä harmaudessa. Kun yleensä syksyisin kipunoin innostuksesta, niin nyt kipinä on ollut jossain piilossa. 

Mutta kuten ystävälleni sanoin, ei tämä ole mitään vakavaa, vain ikävää. Eikä nyt edes niin ikävää. Vähän tällaista vain.

IMG_0320

Syyskuussa ja lokakuussakin luin. Teemana tuntui olevan tärkeät, mutta vaikeat feministiset kirjat. Sellaiset, jotka olivat vähän enemmän kuin muut, joita pitäisi useampien lukea, mutta joista oli vaikea saada kirjoitettua ajatuksia ulos. Niiden lisäksi luin paljon lastenkirjoja. Kuudestatoista kirjasta yhdeksän oli lastenkirjoja. Osan luin töitä varten, osan enemmän omaksi ilokseni. Astrid Lindgreniltä luin kolme kirjaa.


S Y Y S K U U

 Ali Benjamin: Mitä sain tietää meduusoista
 Rosa Meriläinen ja Saara Särmä: Anna mennä - opas hauskempaan elämään
 Roxane Gay: Bad Feminist
 Koko HubaraRuskeat tytöt

L O K A K U U 

♥ Eveliina Talvitie: Miten helvetissä minusta tuli feministi? (Arvio tulossa)
 Vuokko Hurme: Kiepaus
 Riikka Ala-Harja: Kahden maan Ebba
 Martti Linna: Isän luokse
 Minna Lindeberg: Lumi Azharian yllä
 Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa
 Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat 
 Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu
 Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia
 Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu astuu laivaan
 Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär (Arvio tulossa)


Syyskuu oli kirjavalintojen suhteen onnistunut, eikä yksikään kirja ollut huono. Pidin jokaisesta ja jokaisen lukeminen tuntui tärkeältä. Kuukauden paras kirja oli kuitenkin Koko Hubaran upea Ruskeat tytöt, jonka toivon jokaisen suomalaisen ja Suomessa asuvan lukevan.

Lokakuussa luin monta lastenkirjaa, joista useampi oli etäpäivänä luettu työkirja, mutta joukossa oli myös muutama lastenkirjaklassikko, joista olen innostunut. Lisäksi luin ihanaa Tove Janssonia, kertomuksen kuinka Talvitiestä tuli feministi ja Saastamoisen masennuksesta. Lokakuun luetuista parasta on vaikea sanoa, mutta kallistun Janssonin ja Lindgrenin kirjoihin, sekä aivan huikeaan Vuokko Hurmeen Kiepaukseen. Lindebergin ja Hain lastenkirjat sen sijaan eivät oikein olleet minulle.

Marraskuussa alkoi perinteinen lukuhaaste, jossa on tarkoitus lukea 30 sivua kirjaa päivässä. Lähdin innolla mukaan ja parissa päivässä olin jo lukenut yhden kokonaisen kirjan. Sitten koko juttu romuttui, kun muutamana päivänä kävin kotona lähinnä nukkumassa. Aina tulee elämä lukemisen väliin! Mutta tavoittelen kyllä hyvää kirjasaldoa tälle kuulle, sillä on niin monta kiinnostavaa nyt lukupinossa, että ehdottomasti haluan ehtiä lukea ne pian.

Miten teidän syksy? Maailman paras vai pimeyden nielemä?

6 kommenttia:

  1. Unettomuuden kanssa elämä näyttää harmaalta. Voimia Sinulle, Katri! ❤

    Hyvä, että kirjat virkistävät ja muutakin mukavaa elämää tapahtuu. Vaikea syksy on ollut minullakin, mutta pinnalla pyristellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Tämän vaivan sain jo vauvana, ja siitä asti satunnaisesti siitä kärsin. Onneksi tietää, että aina se helpottaa. Kiitos, ja voimia sinullekin! <3

      Poista
  2. Minusta tuntui jälleen siltä, niin kuin siis joka vuosi, että heti kun marraskuu alkoi, teki vain mieli laittaa nukkumaan ja herätä vasta helmi-maaliskuussa. Väsyttää siis ihan koko ajan. Jos saisin olla koko kuukauden vapaalla, ehkä kestäisin paremmin, kun joskus voisin nähdä jopa hieman auringon paistavan, mutta kun on töissä noin klo 8-16, niin eipä siitäkään ehdi paljoa nauttia, muuten kuin ikkunoiden läpi. En ymmärrä, miten joku voi tykätä tällaisesta!

    Oot lukenut paljon ihanan oloisia lasten- ja nuortenkirjoja. Olisi kyllä itekin kiva tutustua paremmin siihen millaista lanua nykyään julkaistaan.

    Mun marraskuuta (ja tätä loppuvuotta muutenkin) on pelastanut aika paljon kaikki lukuhaasteet. Pyrin kans lukemaan sen 30 sivua päivässä ja tähän mennessä on onnistunut. Eilen teki ensimmäisen kerran tiukkaa, mutta ehdin kuitenkin. Lisäksi osallistun #nonfictionnovember'iin ainakin yhdellä kirjalla ja sit on tietty koko vuoden pyörinyt Helmet-lukuhaaste, jossa on koittanut jo loppukiri. Ehkä näissä haasteissa auttaa se, että on jokin tavoite tai rutiini eikä kaikki vain ole harmaata ja kurjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kurjaa, kun sulla on joka vuosi sama. Yleensä itse pyristelen kohtalaisen hyvin läpi nämä vuoden vikat pimeät kuukaudet, mutta nyt olo on juuri tuo - jos vaain vois mennä nukkumaan ja herätä ehkä kesällä. Töissä minäkin yleensä valoisan ajan.

      Marraskuun lukuhaaste on kyllä kiva. Mulla ei ihan joka päivä ole 30 sivua kertynyt, mutta luen sitten kerralla useamman päivän sivut. Onpahan edes jotain, joka vähän potkii eteenpäin.

      Mutta nyt on jo marraskuun puoliväli!

      Poista
  3. Huh, kuulostaa ihan viime syksyltäni. Tiedän miten kaikenläpäisevä se raskas väsymyksen sumu osaakin olla kun kerran jymähtää päälle, vaikka se olisikin sitä ihan vain tälläistä tämä nyt on. Tsemppiä ja aurinkoisempia hetkiä, ne jotenkin tulee kyllä aina, mutta siinä menee aina jonkinaikaa, että saa itsensä ne edes huomaamaan! Ja nukkumaan öitään paremmin..

    Hienoja kirjoja olet kaikesta huolimatta lukenut! Luin itsekin Särmä & Meriläisen kirjan todella paksun sumun keskellä, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri jostain syystä se kyllä iski täysiä. Ja on ehkä ainoa asia, minkä edes muistan viime kevättalvesta haha :D Ihania kirjoja lokakuussakin, odotan jo arviotasi Ronjasta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Onhan se väsymys pirullinen tekijä, ja kun sitten saa nukuttua, ei se heti väisty. Huoh mikä marraskuu tämäkin! Onneksi on kaikkea kivaa, niin voi keskittyä siihen.

      Ilman kirjoja tästä ei kyllä selviäisi. Ja voi vitsi kun jaksaisi kirjoittaa näistä samaa tahtia kuin lukea :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.