sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Astrid Lindgren: Ronja, Ryövärintytär

IMG_0724

Astrid Lindgren: Ronja, Ryövärintytär, Wsoy 2015 
Sivut: 268
Suomentanut: Tuula Taanila
Kuvitus: Ilon Wikland
Alkuteos: Ronja Rövardotter 1981
Kirjastosta

Kirjoitin lokakuussa Peppi Pitkätossusta ja suhteestani Astrid Lindgreniin. Tai itseasiassa sen suhteen puuttumisesta, sillä Lindgrenin tarinat ovat enimmäkseen vieraita minulle. En ole lukenut tai kuullut niitä lapsena, tai jos olenkin, niin en muista sitä. Olen ollut niin vahvasti muumilapsi, että moni muu on jäänyt sen varjoon. Nyt vanhempana ja lastenkirjallisuudesta uudelleen innostuneena on Lindgren alkanut kiinnosta enemmän. Luettuani Pepin oli luontevaa siirtyä lukemaan Ronja, ryövärintytär, siirtyä anarkistista toiseen. Veljeni Leijonamielen olen lukenut kahdeksan vuotta sitten.

Voi miksi tätä ei ole luettu minulle lapsena? Ronja, ryövärintytär on niin upea klassikko, että lukemisen jälkeen harmittelin, että näin hieno tarina on ollut minulta pimennossa näin pitkään. Kirjan tarina on ikiaikainen. Siinä on kaikkea tuttua, kuin palasia poimittuna perinteisistä tarinoista, ja silti se on aivan oma tarinansa. Tarina, jossa hahmot ovat ryöväreitä, yhteiskunnan normeja rikkovia, mutta silti hyväsydämisiä hölmöjä. Tarina, jossa on vahvoja naisia miesten maailmassa - vaikka yhtälailla se on naisten maailma. Tarina, jossa kipunoi rakkaus toisiin ihmisiin ja luontoon. Tarina, joka käsittelee luonnon ja eläinten kunnioitusta ja kohtelua, kuinka sen pitäisi olla hyvää.

Rohkea ja hurjapäinen, mutta silti sydänjuuriaan myöten täyttä kultaa oleva Ronja voitti minut puolelleen samoin kuin Peppi teki lokakuussa. Vaikka Ronja joutuikin omaan makuuni hieman liian usein vaikeuksiin ja päätyi pelastettavaksi, ja vaikka turhan usein hänen maailmaansa pyöri isän tai pojan ympärillä, niin silti Ronja oli ihana.

Kirjan luontokuvaus ja viisaus oli kuitenkin se, joka minut lumosi lopullisesti. Olisin lukenut kirjan hetkessä, ellen olisi halunnut tankata jokaista lausetta kuin suurempaakin totuutta, sillä kirja on täynnä todella taitavia kohtauksia ja kuvauksia sekä syvälle uppoavia ajatuksia. Kirjallisuuden helmi, joka on samaan aikaan seikkailutarina ja filosofinen eepos.

Tietenkin kirja on lastenkirja, mutta onneksi siitä voi nauttia myös aikuinen lukija. Jos minulla olisi lapsi, jolle lukea kirjoja, olisi tämä pinossa päällimäisenä Pepin ja muumikirjojen kanssa.

Lindgren on onnistunut luikertelemaan nopeasti suosiooni ja tutustuminen hänen tuotantoonsa jatkuu. Mutta ehkä seuraavaksi voisin lukea kirjailijan elämäkerran.

9 kommenttia:

  1. Ronja on minulle jäänyt vähän etäisemmäksi, mutta huomaan lisääväni sen päähäni muodostuneeseen "luen sitten joululomalla" -jättilukulistaan. Lindgren on totisesti osannut luoda vahvoja ja kapinallisia tyttöhahmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, no tämä kannattaa kyllä ehdottomasti lukea! Ja Lindgrenin hahmot ovat pääasiassa tosi ihania ja vahvoja.

      Poista
  2. Kun luin tätä esikoiselle ensimmäisen kerran, meni noin pari päivää kun yksi lastentarhanopettajista tuli kysymään, onko meillä mahdollisesti luettu juuri Ronja Ryövärintytärtä; poika kun oli organisoinut päiväkodin metsäretkellä koko ryhmän yhteisen leikin kakkiaisista ja männiäisistä (ja toki myös helvetinkuilun yli hyppimisestä ;)...). Kalju-Pietun kohtaloa nyyhkittiin sitten pojan kanssa yhdessä peiton alla, niin kova ikävä tuli molemmille <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten mainiota! Mahtoi olla hurja leikki hyppiä yli helvetinkuilun.

      Tämä kirja kyllä herättää tunteita. Ihana kuulla, että myös lapsessa, ei vain näin aikuisessa lukijassa...

      Poista
  3. Tästä todella nauttii aikuisenakin, eikä sen taika ole kulunut lainkaan, vaikka Ronja tulikin luettua neljänä vuotena peräkkäin töissä lapsille. Ja jokainen ryhmä nautti hurjasti, niin erilaisia keskenään kuin olivatkin!

    Ja samoin kuin sinulle, minulle Ronja on myös muodostunut tärkeästi oikeastaan vasta aikuisena. Epäilen kyllä, että tämä on minulle lapsena luettu, mutta Veljeni Leijonamieli on esimerkiksi huomattavasti vahvemmin sieltä mieleen jäänyt kuin tämä. Tämän taika ja juurikin ikiaikainen tarina on kaunis ja moniulotteinen, tällaista lastenkirjallisuus parhaimmillaan todella on. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aivan totta, että tämän voi yhtä lailla lukea aikuisena ja saada paljon irti. Rivien välissä on paljon sellaista, mitä ei ehkä lapsena hoksaisi. Mutta ihanaa, että myös lapset pitävät tästä yhä, vaikka kirjalla on jo ikää. Ja juuri niin, tällaista lastenkirjallisuus on parhaimillaan!

      Poista
  4. Olen itsekin ajatellut lukea tämän :)

    VastaaPoista
  5. Ronja oli yksi lapsuuteni kaikkein tärkeimmistä kirjoista. Rakastin Ronjaa, ja koko kirjan maailmaa. Luulen, että rakastan metsiäkin osittain juuri Ronjan ansioista.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.