keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Minna Rytisalo: Rouva C.

IMG_7255

Minna Rytisalo: Rouva C. 
 Gummerus 2018.
Sivut: 367 
Omasta hyllystä

Rouva C. oli ensimmäinen tänä vuonna lukemani teos. Se oli myös ainoa, jota toivoin joululahjaksi. Kirja on hyvä, mutta lukukokemukseni oli hyvin ristiriitainen.

Koen aina vähän ongelmalliseksi teokset, joissa todellisesta henkilöstä tehdään fiktiivinen. Toisinaan koen ongelmalliseksi jo pelkän historian kuvauksen nykypäivästä käsin, mutta sen kanssa olen oppinut sentään elämään, heh. Ennen, kuin Rouva C. edes oli kuoriutunut  ulos lahjapaketistani, olin kuullut useamman pohtivan kriittisesti sitä, että Minna Canth on napattu mukaan fiktiiviseen tarinaan - saako näin tehdä? Lisäksi olin kuullut siitä, miten Minna Canth esitetään kirjassa melko typistetystä näkökulmasta - tyttärenä, vaimona, äitinä - suhteessa miehiin. Myönnän, että lähdin lukemaan kirjaa näistä lähtökohdista, kriittiset lasit silmilläni.

Kirja on kuvitelma siitä, mitä Minna Canthin elämä tyttärenä, vaimona ja äitinä olisi voinut olla, on saattanut olla, mutta tuskin on, sillä tämä on kuitenkin kirjailijan keksimä tarina. Kirja on avioliittoromaani, kuten kirjan nimestä saattaa arvata, ja siinä mielessä onnistunut.
Avioliittoromaanina teos on kaunis, haikea ja surullinen. Oikeastaan hyvin koskettava. Kieli on kaunista, kuvailevaa ja elämänmakuista. Rytisalo kirjoittaa hyvin nautinnollista tekstiä, elävää ja mehevää, jonka sai todeta jo Lempiä lukiessa.  

Avioliittoromaani, kuvitteellinen tarina Minna Canthin avioliittoelämästä ja perhe-elämästä, ei kuitenkaan ollut näkökulma, jota itse olisin kaivannut. Ärsyynnyin, tai ehkä pikemminkin tylsistyin siihen, miten kirjassa yksi merkittävä suomalainen nainen on kutistettu mielestäni hyvin yksiulotteiseksi hahmoksi. Synnyttäväksi naiseksi. Kaikki muu tapahtuu taustalla, jos tapahtuu. Oikeastaan kirja päättyy siihen, kun vasta alkaa tapahtua. Mikä lienee tarkoin harkittu valinta, mutta minä olisin mieluummin lukenut siitä eteenpäin.

En itse olisi lähtenyt kuvailemaan Minna Canthin kaltaista henkilöä tästä näkökulmasta. En olisi halunnut ahtaa Canthia tähän rooliin, ilman, että hänen tuotantonsa, elämäntyönsä ja muu tuotaisiin esille. Olen kuullut kommentteja, että tämä on uusi näkökulma Canthiin. Se lienee totta. En ole lukenut Canthista niin paljon, että osaisin itse ottaa tähän asiaan kantaa, mutta toki hänen töistään ja elämän suurista saavutuksista on saanut lukea enemmän. Mutta minusta tämä näkökulma on siitäkin huolimatta tylsä. Hyllyt ovat piukeina kirjoja, joissa naiset kuvataan juuri näin. Niin tärkeää kuin äiteys, vaimous ja perhe ovatkin - siis todella tärkeitä, ja tietenkin myös tiettyyn pisteeseen asti määrittäviä - niin minä kuulisin mieluummin toisenlaisen tarinan. Sen tarinan, jossa seitsemän lapsen äiti muuttaa yhteiskuntaa radikaalisti ja jättää jäljen, josta vielä yli sata vuotta myöhemmin kirjoitetaan ja puhutaan.
 

Rytisalon kirjoittama tarina on kuitenkin myös mielenkiintoinen. Se on fiktiivinen, mutta samalla kevyt johdatus Minna Canthiin. Se saa ajattelemaan mitä elämä on joskus ollut, saattanut olla. Se herättää pohtimaan naisen asemaa silloin ja nyt. Toisaalta juuri Minna Canth on se kiintopiste, jonka ansiosta kirjan jaksaa lukea. Jos tämä olisi historiaan sijoittuva avioliittoromaani ilman merkkihenkilöitä, en tiedä olisinko koskaan tähän edes tarttunut. No olisin, jos se olisi Rytisalon kirjoittama.

Kuten sanoin, lukukokemus oli ristiriitainen. Samaan aikaan pidin kirjasta, hyvin paljonkin. Silti moni asia hiersi ja harmittikin, sillä tämä ei sitten kuitenkaan ollut kirja minulle.

Mutta mikä tärkeintä, tämän jälkeen tartuin viimein Minna Canthin Työmiehen vaimoon ja luin sen. Lukiessa tosin heräsi kysymys, että luinko sitä sittenkään ensimmäistä kertaa. Tarinahan olikin jo tuttu! Mutta siitä kirjoitan myöhemmin lisää omassa postauksessaan.

Oletteko te lukeneet Rytisalon kirjoja?

6 kommenttia:

  1. Minäkin korkkasin uuden lukuvuoden tällä Rouva C:llä :) Lähdin lukemaan ilman sen kummempia ennakkotietoja ja pidin kovasti. Tosin olisin toivonut vähän enemmän särmää, siis juuri Minnan itsensä osalta. Tuntui välillä, että olisin lukenut sellaista kaunista pukudraamaa jossa kulissit ja repliikit oli hiottu vähän liiankin täydellisiksi. Mutta tämä kirja herätti kyllä kiinnostukseni Canthia kohtaan eli omalta osaltani tutustumiseni häneen alkaa nyt! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omakin lukukokemukseni olisi varmasti ollut erilainen, jos olisi saanut luettua ilman ennakkoasenteita. Tai sitten ei. Särmää minäkin kaipasin ja enemmän toimintaa. Ehkä tämä tuntui, juuri kuten sanoit, vähän liiankin kauniilta ja täydelliseltä.

      Sama juttu, luin heti perään Canthin Työmiehen vaimon, kun innostuin sen verran. Sen puolesta siis hyvä juttu! :)

      Poista
  2. Oliko kirjassa jonkinlaista selitystä siitä, kuinka paljon se perustuu todellisiin lähteisiin ja kuinka paljon on mielikuvituksen tuotetta? Toki aina oikeaisiin henkilöihin perustuvissa tarinoissa itse tapahtumat pitää dramatisoida, sillä emme voi tietää, miten tietyt keskustelut vaikka ovat sanasta sanaan menneet (ellei niistä ole hyviä tallenteita), minkä annan anteeksi monille todellisiin tapahtumiin perustuville romaaneille, mutta minuakin kyllä häiritsee, jos todellisista tapahtumista on liikaa poikettu.

    Luin Työmiehen vaimon syksyllä osana opintojani ja sen jälkeen taas minulle tuli olo, että ehkä Rouva C:n voisinkin lukea. Vaikka Canthin merkityksen tiedostan, en ollut erityisen kiinnostunut hänestä henkilönä ennen kun aloin kirjoittaa esseetä Työmiehen vaimosta. Ehkä tosin pitäisi ennemmin tarttua elämäkertaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan lopusta löytyy hieman avausta siitä, miten paljon on totta ja miten paljon kirjailijan omaa mielikuvitusta. Aika paljon vapauksia kirjailija oli ottanut ja ihan keksinytkin hahmoja Minnan elämään, mikä oli hieman häiritsevää, mutta toisaalta toki fiktiossa ihan ok...

      Minä olen ajatellut lukea Minna Canthista elämäkerran, jahka ehdin etsiä jonkun hyvän käsiini. (Vai onkohan niitä monta....?)

      Poista
  3. Kiva oli lukea postaustasi, antoisa kirjoitus. Minna C odottaa minulla hyllyssä. Se on meillä maaliskuun lukupiirikirjana.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.