maanantai 23. lokakuuta 2017

Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia

IMG_0349

Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia, Tammi 2017
Toimittanut ja suomentanut: Sirke Happonen
Sivut: 287
Kansi: Tove Jansson, Paris (Metro) 1930-luku.
Kuvanmuokkaus: James Zambra
Arvostelukappale

Rakastan Tove Janssonia. Ihastuin Janssonin luomiin maailmoihin jo lapsena, ja vuosien myötä olen Muumien lisäksi ihastunut aikuisille sunnattuihin teksteihin, sarjakuviin, kuvataiteeseen ja piirroksiin. Tai siis rakastunut. Janssonin tapa käsitellä maailmaa on tapa, joka onnistuu koskettamaan kerta toisensa jälkeen. Jansson on aina edustanut minulle lempeää ja inhimillistä anarkistia, elämänjanoista erakkoa, joka uskalsi elää näköisensä elämän ja tehdä työkseen sitä mitä rakasti. Se näkyy hänen töissään. Enkä tiedä voisiko parempaa esikuvaa olla. 

Onneksi en ole rakkauteni kanssa yksin, vaan edelleen ihmisiltä löytyy paloa, jonka ansiosta voidaan julkaista Janssonin tekstejä, joita ei ole ennen julkaistu suurelle yleisölle. Bulevardi ja muita kirjoituksia on Sirke Happosen kokoama, suomentama ja toimittama teos Janssonin novelleista, joita on aiemmin julkaistu vain lehdissä, ja vain yksi on julkaistu aiemmin suomeksi. Kiitos Happosen, ainakin tämän Jansson-fanin elämä muuttui yhden teoksen verran paremmaksi.

Bulevardi ja muita kirjoituksia sisältää 16 novellia, jotka kattavat monta vuosikymmentä. Kokoelman ensimmäinen novelli on vuodelta 1934 ja viimeinen vuodelta 1995. Ensimmäisen novellin Jansson on siis kirjoittanut 20-vuotiaana ja viimeisen 81-vuotiaana. Koska novellit ovat kokoelmassa ilmestymisjärjestyksessä, huomaa niitä lukiessa Janssonin kehityksen kirjailijana. 

Novellikokoelman tunnelma on pariisilainen, lienee syy jo kirjan upean kannen ja sen, että muutama novelli sijoittuu Pariisiin tai ne voisi sijoittaa Pariisiin. Novellien kirjo on kuitenkin laaja. Novelleissa kuljetaan Bulevardilta aina Muumitaloon, nähdään kantakaupungin asunnoista taistelevat vuokralaiset, kuten myös krapulainen Hemuli. Kannanottoja ja kauhua, niitäkin löytyy. 

Janssonin novellit ovat tunnelmallisia, tarkkanäköisiä ja aseista riisuvia. Jansson tarkastelee novelleissa ihmisyyttä ja taiteilijoita paljastavalla ja hieman raadollisella, mutta kuitenkin lempeällä tavalla, pilke silmäkulmassa. Janssonin tapa kertoa on taitava, ja kutkuttava. Hän osaa jättää rivien väliin suuria ajatuksia, jotka oivallettua tajuaa, miten hienosti Jansson osaa pukea sanoiksi asioita ilman, että oikeastaan sanoo niitä. Vaikka kyllä hän paljon sanookin.

Kokoelmasta lempinovelleikseni hypähti kolme novellia. Yksi suosikkini on Parta, jonka luin itseasiassa kolmeen kertaan, sillä viehätyin ideaan nuoresta tytöstä, joka ihastuu ajatukseen taiteilijasta enemmän kuin oikeaan taiteilijaan. Parralla on asian kanssa tekemistä. Vuokrataan huone...  oli ihanan arkinen ja kuitenkin hillitön kuvaus kantakaupungin asunnoista käytävästä taistosta, pala todellisuutta nykypäivänäkin. Hurjan hyvin kirjoitettu. San Zeno Maggiore, 1 tähti oli hyvällä tavalla kummallinen ja tunnelmaltaan pahaenteinen novelli, jonka vahvat hahmot eivät heti unohdu. Näiden novellien samanaikainen hilpeys ja melankolisuus ovat sellainen taidonnäyte, että lukijana mykistyy.

Teoksen jälkisanoissa novellien taustoja avataan hieman enemmän. Jos ei vielä lukiessa huomannut linkkiä Janssonin omaan elämään, niin jälkisanojen jälkeen viimeistään. Sen jälkeen novellit voikin lukea vaikka toistamiseen.

Vahva suositus jokaiselle Jansson -fanille, tai kenelle tahansa hyvistä novelleista nauttivalle.



8 kommenttia:

  1. Suhtaudun hieman varauksella Janssonin tuotantoon Muumien ulkopuolella. Kesäkirjasta pidin, mutta esimerkiksi Kuvanveistäjän tytär ei oikein vakuuttanut. Tämän voisin ehkä haluta kuitenkin lukea, sillä tätä on kehuttu nyt viime aikoina todella paljon. :-) Etenkin mainitsemasi kauhu kuulostaisi varmasti kiinnostavalta Janssonin kirjoittamana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvanveistäjän tytär on kyllä tosi omaelämäkerrallinen ja ehkä vähän vaikeakin, ei ehkä omakaan lempparini, vaikka siitä kyllä pidin - olen niin paantunut, rakkaus on sokea ja niin edelleen.

      Mutta ihan ehdottomasti kannattaa lukea tämä!

      Poista
  2. Tämä on mun ykkösenä kirjamessujen ostoslistalla, Janssonia ei voi olla hyllyssä tai elämässä liikaa! Toistaiseksi Muumien ulkopuolelta oon lukenut vaan Kesäkirjan, mutta kunhan elämä ja mieli vähän rauhoittuu, niin teen uusia aluevaltauksia. Koen, että Janssonia lukeakseen pitää olla tietyssä mielentilassa, sitä odottaessa :-) ihana arvio taas kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olet aivan oikeassa, ettei Janssonia voi olla liikaa. Ja tämä on ehdottomasti hankinnan arvoinen. Toivottavasti myös elämä rauhoittuu, että pääset siitä pian nauttimaan.

      Voi kiitos! <3

      Poista
  3. On hassua, miten paljon odotan tämän lukemista siihen nähden, että omistan tämän kirjan.. :D Jotenkin sitä on vain säästellyt ja laittanut odottamaan sitä "täydellistä lukuhetkeä", milloin lie sellainenkin tulee. :)

    Ja pisteet kyllä Happoselle tästä projektista, olen yhdellä hänen kurssillaan yliopistolla aikoinaan käynyt, ja se Muumi- & Tove-tietämys oli kyllä aivan omaa luokkaansa. Sirke jaksoi analysoida Kuka lohduttaisi Nyytiä -kirjan kivien koon symboliikkaakin niin pitkälle, että rakkaus tätä maailmaa kohtaa todella huokui hänestä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullahan on useita tuollaisia kirjoja, joiden lukemista odotan tosi paljon, vaikka omistan ne. Pari Janssoninkin itseasiassa ja sitten Munroa. Ja ymmmärrän sen täydellisen lukuhetken odottamista, etenkin juuri omien lemppareiden kohdalla. Mähän aloitin tämän kirjan jo kesällä, mutta kaikessa myllerryksessä jätin suosiolla syrjään, ettei mene novellit ohi. Ja se kyllä kannatti, koska nyt sain tästä tosi paljon enemmän irti kuin silloin aiemmin.

      Olin kerran kuuntelemassa Happosta kirjamessuilla ja olin silloin myöskin mykistynyt siitä millainen tietämys ja palo hänellä tuntui Janssonia ja hänen tuotantoaan kohtaan olevan. Ihanaa kun on!

      Poista
  4. Tämä on aika vastustamattoman ihana kokoelma ja hänen tekstejä lukiessa tuntuu, että Tovella on jokin syvempi käsitys elämästä ja ihaillen lukee hänen ajatuksiaan ja oivalluksia. Paljastavaa mutta lempeää, allekirjoitan tuon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana on kokoelma ja voi miten hyvin sanottu tuo syvempi käsitys elämästä. Se Tovella varmasti on ollut. <3

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.